tutkain

tutkain

Älä liiku!

Don't Move, siinäpä vasta typerä nimi pelille. Jos pelit ovat jotain, niin liikettä. Mielessä liikkuu mahdollisia valintoja, valinnat ohjaavat peliohjainta, ohjain liikuttaa ruudulla näkyviä pisteitä. Näin Pongista alkaen. Miten peli voi härskisti käskeä olemaan liikkumatta?

Näköjään aika helposti, kun katsoo millä tarmolla Don't Move muutenkin romuttaa perinteisen pelin kaavaa. Riippuen keneltä kysyy, Don't Move on joko nokkela pikkupeli, arvoitus, ironinen vitsi, analyysi pelaamisen perusluonteesta tai esimerkki indieskenen rappiotilasta. Vai kaikkia yhtä aikaa? Äh, pääni...

Koska perusteellisuus on hyve, peliä lienee parasta tarkastella useasta näkökulmasta.

Arvostelu 1: Don't Move on STVR-nimisen kehittäjän peli, jonka voi ostaa itselleen 0,79 eurolla esimerkiksi Humble Storesta. Peli sijoittuu yhteen lyhyeen käytävään. Pelissä ohjataan ninjaa, joka voi kävellä vasemmalle ja oikealle. Kun pelihahmoa liikuttaa, tämä räjähtää ja ilmestyy uudelleen ruudun keskelle. Joskus räjähdys tapahtuu aivan ruudun laidassa, joskus kahden askeleen jälkeen. Lähes mistä vain irtoa kokemuspisteitä, joita keräämällä ninja nousee tasoissa. Peli asettaa jatkuvasti uusia tavoitteita: kuole näin monta kertaa, kävele näin pitkä matka, kerää näin monta kolikkoa. Tavoitteiden suorittamisesta palkitaan mitaleilla ja pokaaleilla. Saavutusten keräily voi aiheuttaa pientä addiktiota.

Mainos

Arvostelu 2: Don't Move on viiltävä analyysi siitä, miten jokainen peli on vain naamioitu Skinnerin laatikko. Paina nappia, saat namun. Paina nappia, saat namun. Paina nappia… Tavoitteillaan Don't Move luo illuusion siitä, että peli etenee johonkin, vaikka tosiasiassa siinä toistetaan jatkuvasti yhtä ja samaa liikettä (no okei, kahta). Erotuksena muihin peleihin Don't Move paitsi luo myös särkee tämän illuusion. Se on absurdin aikamme peili, antipeli pelin vaatteissa. Don't Move lausuu ääneen sen, mitä kukaan ei halua kuulla: pelaaminen on tyhjää grindaamista. Pelaaminen on kuollut!

Arvostelu 3: Don't Move voi olla pikkunäppärä vitsi, mutta ainakin se on oikeasti hauska sellainen. Mistä lähtien kaiken on pitänyt olla niin ryppyotsaista? Totta, tässä vain ravataan edestakaisin, mutta pelin kuolemantanssissa on jotain hypnoottista, jopa rentouttavaa. Sen kun kävelee ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan, ja seuraa miten saavutukset putoilevat plakkariin. Yhden asian pikkupelit ovat ihan jees! Varsinkin jos ne ovat näin kyllästettyjä hölmöllä huumorilla. Kai huomasitte, että musiikki on tarkoituksella täydellisen monotonista? Tai ettei siinä ole mitään järkeä, että päähenkilö on ninja? Don't Move onnistuu naurattamaan ja koukuttamaan hetken verran. Se riittää.

Arvostelu 4: Don't Move on malliesimerkki siitä, mikä indiepeleissä mättää. Laiskuus ja itsetarkoituksellisuus vallitsee, eikä kunnon pelejä enää arvosteta. Kahden napin kikkapelattavuus ja kolmen pikselin kökkögrafiikka ovat jotain, mitä kuka tahansa olisi voinut tehdä. Pelin ns. sisältö on nähty viidessä sekunnissa, ja paino on sanalla "nähty", sillä trailerista selviää kaikki oleellinen. Ja tästä mukasyvällisestä roskasta kinutaan vielä rahaa!

Arvostelu 5: Minimalismissa on jotain perin viehättävää. Don't Move kutittelee tässä suhteessa samaa mielihyväkeskusta kuin vaikkapa Flappy Bird, refleksien sijaan töitä vain tekevät aivot. Luit oikein: Don't Move saattaa alkaa simppelinä napinhakkauksena, mutta paljastaa todelliset puzzlekarvansa, kun sitä pelaa varttia kauemmin. Mitä tehdä, kun tavoitteita ei enää lausuta suoraan, eikä pelissä pysty näennäisesti tekemään enää mitään uutta? Tässä vaiheessa kehiin astuu kiero psykologinen taso. Alat kulkea pitkiä aikoja vain yhteen suuntaan, tanssittaa ninjahahmoa paikallaan, olla liikkumatta, nakuttaa nappeja tietyssä rytmissä. Koskaan ei voi olla varma, mitä peli kulloinkin haluaa. Ja kun on täysin turtunut staattiseen kuoleman käytävään, niin tapahtuu... Niin, mitä? Se selviää vain pelaamalla peli loppuun (kyllä, sellainen on).

Vasta silloin tajuaa, että Don't Move ei ole yksinomaan läppä, manifesti tai pikku ajantapposofta.

Don't Move on tislattua pelisuunnittelua.

Aleksandr Manzos



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1