Alan Moore lyhytelokuvien kimpussa
Alan Moore on luova nero. Siitä ei pitäisi enää Watchmenin, V for Vendettan ja From Hellin kaltaisten sarjakuvajärkäleiden jälkeen olla mitään epäilystä. Moore on myös vihainen vanha mies, joka ei tingi periaatteistaan. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että hän boikotoi aktiivisesti teostensa Hollywood-filmatisointeja. Moore jättäytyy kokonaan niiden tuotannon ulkopuolelle, ei katso niitä, eikä edes halua niistä itselleen rahaa. Watchmen-elokuvasta saadut rojaltitkin hän on lahjoittanut eteenpäin Dave Gibbonsille, alkuperäisen sarjakuvan piirtäjälle.
Ei se väline vaan mitä sillä tekee: Moore on viime aikoina kaikessa hiljaisuudessa käsikirjoittanut pari pienen budjetin lyhytelokuvaa. Mitch Jenkinsin ohjaamat ja Mooren rakkaassa kotikaupungissa Northamptonissa kuvatut lyhärit Act of Faith ja Jimmys End voi katsoa ilmaiseksi YouTubesta. Ei muuta kuin digitaalinen filmiprojektori pyörimään!
Act of Faith – varttitunnin mittainen psykologinen kierre
Vaikka media on eri, Mooren kädenjäljen tunnistaa vaivatta.
Viehättävä, menestyvän oloinen nuori nainen saapuu kotiinsa perjantai-iltana. Puhelinvastaajassa on arkisia viestejä: vanhemmat huhuilemassa tyttärensä perään, ystävät kutsumassa viettämään iltaa kanssaan. Nainen sonnustautuu juhlavaatteisiin, meikkaa ja... Hetkinen, ei sen näin pitänyt jatkua!
Pidemmän Jimmys Endin lyhyenä prologina toimivasta Act of Faithista on vaikea puhua paljastamatta ja siten pilaamatta koko pätkän pointtia. Ollakseen Mooren 2010-luvun tuotantoa se on yllättävän suoraviivainen ja eheä kokonaisuus, kuin tarkkaan harkittu novelli, josta on katkottu rönsyt pois. Act of Faith on vain pieni psykologinen kauhunäytelmä, mutta sellaisena oikein pätevä.
Vaikka media on eri, Mooren kädenjäljen tunnistaa vaivatta. Useamman katselukerran palkitseva rakenne on tuttua huttua jo herran 80-luvun töistä, samoin monimerkityksellisyydellä leikkiminen. Jo pelkän lyhytfilmin nimen voi katselun jälkeen lukea monella eri tapaa, ja hetken ajan vilautettu Faith No More -levynkansi nauratti uusintarundilla ääneen. Hoksaatte sitten.
Jimmys End – sukellus salaperäiseen
Jos Act of Faith luottaa tiiviin tarinankerronnan voimaan, Jimmys End heittää draaman kaaren kumppaneineen pellolle ja ottaa primus motorikseen mystiikan. Lopputuloksesta tulee enemmän kuin vähän mieleen David Lynch ja erityisesti upea Mulholland Drive. Noh, jos varastaa, kannattaa varastaa parhailta, eikös?
Jimmys End sijoittuu samannimiseen northamptonilaiseen klubiin. En tiedä millaista meno on siellä tavallisena arki-iltana, mutta tuskin aivan niin pökerryttävää kuin mitä tässä esitetään. Outoja hahmoja, joiden tarkoitusperistä ei ota selvää, burleskityylisiä naisia soittamassa musiikkia, takahuoneessa kortteja lätkivä, kovin tutun näköinen partaveikko ja niin edelleen. Juonen sijaan keskiöön nousee tunnelma ja lyhärin unenomaiseen rytmiin mukautuminen. En ole vielä toisenkaan katselukerran jälkeen aivan varma, mitä Jimmys Endissa oikeastaan tapahtuu, mutta en ole varma siitäkään, onko sillä loppujen lopuksi kauheasti väliäkään.
Hauskinta Act of Faith/Jimmys End -kaksikossa on se, miten hyvin kumpikin lyhäri tuo tutusta kirjoittajasta erilaisen puolen. Edellinen esittelee kirjoitustaituri-Mooren, joka osaa loihtia hyvin pienestäkin kertomuksesta paitsi jotakin mielenkiintoista myös merkityksellistä. Jälkimmäinen on taas puhdasta mystikko-Moorea, joka ei pelkää tykittää abstrakteilla tai muuten vain haastavilla teemoilla. Minulle uppoaa kaikenlainen mooreilu Halo Jonesin avaruusoopperasta Promethean kabbala-analyysiin ja Lost Girlsin porn... anteeksi, erotiikkaan. Act of Faith ja Jimmys End eivät nekään tehneet poikkeusta sääntöön, vaan toimivat kummatkin hyvin omalla tasollaan.
Elokuvahistoriaan Alan Mooren ensimmäiset leffaproggikset tuskin tulevat jäämään, mutta ei niitä huonona pelinavauksenakaan voi pitää. Sanomattakin selvää on, että ainakin sarjakuvamestarin fanien kannattaa ehdottomasti piipahtaa YouTuben puolella, eikä siitä olisi muillekaan haittaa.
Ja nyt ei muuta kuin elokuvien sarjakuvaversioita odottamaan!
Aleksandr Manzos
