tutkain

tutkain

Angry Video Game Nerd: The Movie

Kun James Rolfe ilmoitti tekevänsä Angry Video Game Nerd -elokuvaa, muistan olleeni hämmentynyt.

Miten sketsimäisestä peliarvostelusta saisi aikaan elokuvan? Miksi siitä piti tehdä elokuva? Ajattelin samoin kuin Power Glove -jakson nörtti, joka ihmetteli, miksi pelejä piti pelata kikkaohjaihmella: "Mikä vikä tässä [NES-kapulassa] on? En tiedä, mielestäni tämä on okei." Mikä vika lyhyissä episodeissa oli? Minusta ne olivat okei.

Jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi. Niinpä minäkin päästin Rolfen mielessäni vapaaksi. Mitä hän oli velkaa minulle, joka olin katsonut koko hänen nörttituotantonsa ilmaiseksi, ilman edes yhtä ainoaa Youtube-kommenttia tai kiitosmailia? Rolfen piti tehdä, mitä Rolfen piti tehdä.

No, nyt on minun vuoroni tehdä se, mitä fanina minun kuuluu tehdä: antaa sisäisen puhvelini tyhjentyä AVGN-elokuvan päälle.

Mainos

Mikä olisikaan korkeampi suosionosoitus Rolfen komediahahmolle?

Viha

Jos pakonomaista uteliaisuutta ei lasketa, on vaikea keksiä syytä miksi kenenkään pitäisi katsoa Angry Video Game Nerd: The Movieta. Tämä pätee erityisesti AVGN-faneihin, sillä The Movie ei varsinaisesti ole AVGN-elokuva. Enemmän se on entä jos -tyylinen muunnelma tutusta tarinasta. Entä jos Luke Skywalker olisi jäänyt Tatooinelle? Entä jos sormus olisi uskottu jollekin muulle kuin hobitille? Entä jos, jos, jos?

Nörtin lähin sukulaissielu on keskiaikainen munkki, joka yksin kammiossaan käy tunnollisesti läpi unohdettuja, osin homehtuneita käsikirjoituksia ja kirjaa ylös niiden olennaiset kohdat omilla lisäyksillä höystettynä. Munkin tapaan nörtti on herkkä sielu, joka ei kestä maailman epätäydellisyyttä. Katsokaa vaikka hänen reagointiaan vähemmän loistaviin peleihin! Nörtin olennainen piirre on, ettei hän koskaan poistu luolastaan, mutta tekee siellä kuin riivattuna tarkkaa, piinallista arkistotyötä.

Virallisessa elokuvassaan Rolfe lähettää luomuksensa ulos maailmaan. Koska nörtti on kaiken hyvän, kauniin ja toden esitaistelija, hänellä on ymmärrettäviä vaikeuksia. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat idiootteja. Mitä enemmän hahmo saa ruutuaikaa, sitä typerämpi hän yleensä on. Nörtin sidekickit, Mandin ja Cooperin, voisi ensimmäisenä poistaa leffasta ilman, että mitään kovin olennaista menetettäisiin. He voisivat, Cooperin sanoin, "kidnapata itsensä". Tärähtäneen kenraalipahiksen oletan olevan mukana siksi, että katsojat voisivat tuntea ylemmyydentuntoa seuratessaan aivokuolleen hahmon sekoilua. Ainakin minä tunsin.

Pahinta on kuitenkin, että typerykset eivät pysy omalla tontillaan. Nörtti on raatanut ihmisten puolesta tehdessään pelivideoitaan, mutta hänen faninsa eivät ymmärrä häntä. He toki rakastavat häntä, mutta vääristä syistä. He haluavat kuulla nörtin kiroilevan ja haukkuvan pelejä mahdollisimman paljon, kaikki muu on turhaa. Jos jonkun housut putoaisivat nilkkoihin julkisessa tilassa, he nauraisivat tälle ja heittelisivät kiviä perään. He ovat koulukiusaajia, jotka eivät koskaan jääneet kiinni. Tullesaan ulos munkinkammiostaan nörtti tajuaa tämän, tajuaa amerikkalaisen bro-kulttuurin vieneen voiton hänen taiteestaan.

Angry Video Game Nerd: The Movie onkin säälimätön, jopa lohduton tutkielma ihmisluonteesta. Nörtti halusi vapauttaa kaikki uhrautumalla huonojen pelien alttarilla. Hän halusi, että näin ihmiset voisivat vihdoin pelata niitä hyviä pelejä, mutta onnistuikin kääntämään asetelman nurin: "Nykypelaajat pelaavat pelejä, joita he vihaavat."

Perimmiltään AVGN-leffa siis kertoo siitä, että suurella yleisöllä on suuri voima, jota se usein käyttää vastuuttomasti. Siksi nörtin kaltaisten hyväntahtoisille uurastajille käy välillä huonosti.

Jotta tämä kaikki ei jäisi kenellekään epäselväksi, eräässä kohtauksessa kuullaan tärkeä faabeli Fuji-vuoren alla majailevasta kybermutantista, joka on luonut sekä Jumalan että Saatanan, ja voisi tuhota maailmankaikkeuden yhdellä, mitättömällä liikkeellä. Tuhon jälkeen ei vain olisi pelkkää ei-mitään, on kuin "mikään ei olisi ikinä ollut olemassa". Sitten maailmankaikkeuden täyttäisi suunnaton makkaravoileipä.

Vertauskuvallisessa kertomuksessa kybermutantti edustaa tietenkin ihmiskuntaa ja makkaravoileipä kaikkea, mikä maailmassa on väärin. Elokuvan sanoma siis on, että suuret massat muuttavat kaiken teurasjätteeksi. Todella synkkää!

Rakkaus

Jos AVGN-episodit ovat välillä olleet aika vihaisia, niin AVGN-elokuva on jo puhdasta misantropiaa. Vai miksi muuten nörtistä olisi tehty elokuvan ainoa siedettävä hahmo?

Jalosieluinen nörtti ei voi tietenkään seurata vierestä kanssaihmisten henkistä alennustilaa. Toistuvista pyynnöistä huolimatta nörtti ei suostu arvostelemaan maailman huonoimmaksi peliksi väitettyä E.T.:tä, sillä hän tietää, että massat vain kääntäisivät sen moukkamaiseksi viihteeksi. Hän kuitenkin ryhtyy selvittämän pelin ja aavikolla haudattujen, myymättä jääneiden pelikasettien arvoitusta, mutta ei toteuttaakseen fanien toiveet, vaan vapauttaakseen heidät huonojen pelien ikeestä. "Minun on pelastettava fanit", hän toteaa.

Kun E.T.-pelin tiimoilta järjestetään hysteerinen, peliharrastajia luokseen vetävä karnevaali, Cooper sanoo: "Tämä on mahtavaa!" Nörtti taas reagoi oikeaoppisesti: "Tämä on kamalaa! Minun on tehtävä tästä loppu!" Ja myöhemmin: "Viattomat pelaajat tulevat kärsimään sen [E.T.:n suosion] takia." Elokuvassa nörtti asettautuu fanejaan vastaan, mutta ei siksi, että vihaisi heitä. Päinvastoin, hän välittää heistä liikaa. Suurin kaikista on rakkaus.

Nörtti tuntee syyllisyyttä, mikä aivan oikein onkin. Hänhän alkoi esitellä huonoja pelejä kansalle! Tässä vaiheessa torkkuva katsoja alkaa jo hieman heräillä.

Harmillista, että kaikki johtaa lopulta hyvin perinteiseen maailmanpelastusjuoneen. Ja siihen, että nörtti antaa periksi massalle, oi voi! Leffaan ängettiin varoiksi niin kaikenkattava happy end, että siitä tuli jotenkin surullinen.

Anteeksianto

Jos tuntuu siltä, että en ole tässä tekstissä oikeasti arvioinut Angry Video Game Nerd: The Movieta, se johtuu siitä, että elokuva on enimmäkseen arvostelukyvyn alapuolella. Kun kaikki käsikirjoituksesta ja näyttelysuorituksista alkaen menee pieleen, jäljelle ei jää muuta kuin vähän tulkintaa. Yritän tässä hakea oikeutusta niille parille tunnille, jonka leffan katsomiseen meni.

Mielestäni Rolfe ei tehnyt niinkään AVGN-elokuvaa kuin oudon kommentaarin koko AVGN-ilmiöstä. Tai sitten ne osuudet ovat ainoita, jotka siitä välitän muistaa. Oikeastaan kaikki hahmot nörttiä lukuunottamatta olivat vastenmielisiä kliseekimppuja tai stereotyyppejä, toimintakohtaukset väkinäisiä, eikä huumorikaan vetänyt. Ollenkaan. Leffan "nerds before birds" -ulottuvuuteen en edes koske… Oudointa on, että hahmon kattavaa mytologiaa ei ole hyödynnetty lainkaan. AVGN: The Movie on kovin epänörttimäinen ollakseen nörtin oma elokuva.

Jotkut ovat suivaantuneet halvoista erikoisefekteistä. En tiedä, minun puolestani ne olisivat saaneet olla vaikka vielä huonompia. Sillä oltaisiin saatu leffaan hieman lisää autenttista nörttivibaa. Kuten nörde itsekin leffassa toteaa: "Even my dreams are low-budget." Pieni budjetti ei ole koskaan estänyt ketään tekemästä hyvää matskua. Myös AVGN: The Movie on sössitty aivan eri syistä.

Jos leffasta haluaa sanoa jotain hyvää, niin se palauttaa hyvin mieleen sen, miten Rolfe on hahmollaan oikeasti muuttanut ihmisten ajattelutapaa huonoista peleistä. Jos pelistä saa iloa, voiko se olla "huono"? Lisäksi hän on näyttänyt, että unohdettuja pelivanhuksia on toisinaan hedelmällistä syynätä suurennuslasi kädessä. Ikävää vain, että tämä nörtin kenties tärkein puoli ei pääse elokuvassa oikein esille.

Angry Video Game Nerd: The Movien tärkein yksittäinen kohta tulee aivan elokuvan lopussa. Nörtti havainnoi (aivan oikein), että jos E.T. ei samannimisen pelinsä alussa tulisi pois aluksestaan, kaikki olisi hyvin, eikä hänen tarvitsisi etsiä avaruuspuhelimen osasia huonosti suunnitellussa pelissä. Nörtti kuitenkin lisää, että tällöin ei olisi koko peliäkään. Ja ilman huonoja pelejä ei olisi koko AVGN-hahmoa.

Ilman nörttiä minulla taas ei olisi katseltavaa. Eikä juuri nyt kirjoitettavakaan.

Nörtti, olet tärkeä! Vaikka teitkin paskan elokuvan.

Aleksandr Manzos



Katso elokuvan traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1