Bittiavaruuden sankarit
Tietoturva, tietomurrot, verkkojen valvonta ja hakkerit pyörivät otsikoissa vähän väliä. Tietomurrot pelottavat Pena Perusselaajaa, mutta toisaalta liika valvonta ärsyttää - mikä on tarpeeksi ja mikä liian vähän? Tähän makoisaan modernin tietotekniikan kipupisteeseen iskee 2012 ilmestynyt Android: Netrunner -korttipeli, jossa hakkerit yrittävät murtautua suuryritysten salaisille palvelimille.
Kahden pelaajan Android: Netrunner kiteytyy servereihin, joita korporaatio yrittää puolustaa hakkerin murtoyrityksiä vastaan. Sopivaa tunnelmaa viritellään sanastolla, joka on pullollaan kasariscifin historian hämäristä nostettuja termejä. Pöydättyjen korttien kääntely on rezzaamista ja derezzaamista, mikä on puhdasta Tronia ja servereitä suojaavat jäät (ice) ja jack in/out -termit tulevat William Gibsonin cyberpunk-klassikko Neuromancerista.
Hakkerin ja korporaation pelaaminen on erilaista: molemmat käyttävät roolien mukaan vaihtuvaa korttipakkaa, jossa ei ole yhtään samanlaista korttia kuin vastustajalla. Selkeästi eri tyyppisiä hakkerirooleja on kolme, korporaatioita neljä. Korporaatio pöytää palvelimia ja niitä suojaavia jäitä (lue: palomuureja), hakkeri lätkii eteensä murtosoftaa, rautaa ja sekalaisia resursseja. Android: Netrunner ei ota kantaa siihen, kummat ovat pahiksia - osa megayrityksistä on hämäriä, mutta eivät kaikki hakkeritkaan (tai pikemminkin kräkkerit) vaikuta yhteiskunnan tukipilareilta.
Korporaatiolla on vähintään kolme serveriä: R&D-tutkimusosasto (nostopakka), firman identiteettikortin kuvaama päämaja (käsikortit) ja arkisto (hylkypino). Näistä vähintään nostopakka ja käsi on suojattava 1-3 jäällä, koska kaikki agenda-pistekortit ovat korporaatiolla. Agendat kuvaavat yrityksen salaista projektidataa, jota hakkeri yrittää nyysiä. Agendat sijoitetaan jäällä suojattuihin sivuservereihin ja niitä edistetään kortin päälle jätetyillä rahoilla. Hakkeri yrittää varastaa pistekortit ennen niiden valmistumista.
Agendat valmistuvat harvoin yhdessä vuorossa, koska toimintoja on rajallisesti. Hakkerilla on neljä ja korporaatiolla kolme toimintoa plus pakollinen kortin nosto vuoron alussa. Muun muassa rahan hankkiminen, korttien nostaminen, pöytääminen ja agendan edistäminen kuluttavat toimintoja. Pöydätyt kortit laajentavat toiminto- tai tienausmahdollisuuksia. Vapaiden toimintojen ohella korttien pelaaminen kuluttaa usein rahaa.
Jäätävä vastus
Toiminta kulminoituu hakkerin jää vastaan jäänmurtajat -hyökkäyksiin servereitä vastaan. Rani (run) aloitetaan kohtaamalla serverin ensimmäinen jää. Jäällä on voimapisteitä ja vähintään yksi alirutiini, jotka aktivoituvat, jos niitä ei ohiteta. Alirutiineissa on kaikenlaista ikävää, kuten nettivahinkoa, jäljityksiä ja ranin lopetus siihen paikkaan. Rutiinejä pääsee ohittamaan vain, jos jäänmurtajan voima vastaa jään voimaa. Onneksi murtajaa voi boostata rahalla. Käteistä tarvitaan myös rutiinien ohittamiseen. Vaikka voima ja/tai rahat eivät riittäisi, hakkeri pääsee jäästä läpi, jos yksikään alirutiini ei ole ranin lopetus.
Ennen rania valitaan kohde, joista kiinnostavimpia ovat tietysti derezzatut kortit, joiden päällä on rahaa. Tosin kaikki mikä näyttää agendalta, ei sitä välttämättä ole. Joitakin korporaation resursseja ja ansoja päivitetään derezzattuina, jolloin ne näyttävät agendoilta. Jäät aloittavat derezzattuina ja vasta ranin alettua selviää, mitä on vastassa. Android: Netrunner on korporaation osalta pitkälti hämäystä ja väärille jäljille johdattelua - ohjaa hakkeri ansaan tai vähintään turhalle sivuserverille. Hakkeri näyttäisi voittavan useammin, sillä sekoitetun nostopakan kortit eivät aina tue korporaation kieroilua.
Molemmat osapuolet tarvitsevat krediittejä, sillä peliliikkeet kuluttavat niitä enemmän tai vähemmän. Useimpien korttien pöytääminen maksaa, jään rezzaaminen maksaa, jään kohtaaminen maksaa, vastustajan korttien tuhoaminen (jos mahdollista) maksaa, kaikki maksaa. Toiminnon uhraamalla saa yhden kolikon, mutta se vasta viimeinen vaihtoehto. Kertakäyttöiset tai pikkuhiljaa itseään takaisin maksavat tienestikortit ovat huomattavasti parempi vaihtoehto, mutta niidenkään aktivointi ei ole ilmaista: hedge fund maksaa vitosen ja tuo yhdeksän krediittiä. Näinhän se maailma makaa - raha tulee rahan luo.
Seitsemään voittopisteeseen päättyvä Android: Netrunner etenee nopeasti, kun paksun sääntövihkon ja korttien koukerot on lopulta selvitetty - sääntöselitysten virtaviivaistaminen ei olisi pahitteeksi. Kaikki oli suurin piirtein selvää vasta muutaman pelin ja nettitarkistusten jälkeen - vinkki: kun jäät on rezzattu, ne pysyvät rezzattuina, vaikka ohjeista saattaa jäädä toinen vaikutelma.
LCG (Living Card Game) -sarjan Android: Netrunner pohjautuu Richard Garfieldin 1996 julkaistuun Netrunneriin. LCG viittaa helppoon laajennettavuuteen ja Android: Netrunneriin onkin jo ilmestynyt runsaasti lisäosia: uusia hakkereita, uusia korporaatioidentiteettejä ja toimintakortteja molemmille osapuolille. Toisin kuin Magicissä, korttiseteissä ei ole satunnaisuutta - kaikissa paketeissa on samat kortit.
Fantasy Flight Gamesin julkaisema Android: Netrunner on kiinnostava kaksinpeli, jossa molemmilla on tasapäisesti pelattavaa, vaikka asetelma on asymmetrinen. Hyviä kaksinpelejä ei ole koskaan liikaa ja Android: Netrunner on yksi parhaista.
Petri Heikkinen
