tutkain

tutkain

Civilization: Beyond Earth

Päiväkirjamerkintä, Samatar Jama Barre, Afrikan unioni. No ni, se olis menoa sitten. Afrikkalaisten pakolaisteni saamat bonukset varmistettiin juuri ohjausryhmässä. Saadaan kuulemma 10 prosenttia ruokaa kaupunkien kasvuun ja  kaksi ruokaa per kaupunki. Lähdetään siitä rakentamaan mistä zulukulttuurin esi-isätkin eli raju kasvu alkuun ja vallataan joku kiva nurkka kartasta. Käskin asentaa rakettiin Retrograde Thrustersit, saa ilmeisesti sitten katsella vähän laajemmalta alueelta laskeutumispaikkaa. Työläisyksikönkin antoivat mukaan. Kahdeksalle pelaajalle sopiva pangea-tyyppinen planeetta olisi hakusessa ja vaikeustaso saisi olla sellainen Vostok. Huomenna sitten kryokammioon ja unta palloon.

Iloitkaa, Sid Meierismistä kärsivät! Civilizationin uusin yritelmä, Beyond Earth saapuu sulostuttamaan pimeneviä iltojamme juuri kun Civin edellisen version (2010) lisäosat on pumpattu kuiviin. Tosin - jos nyt väittäisin että BE on tehty täysin uudelleen, saisin todennäköisesti postissa kutsun useampaankin vedenpitävään pyramidimarkkinointitilaisuuteen. Graafinen sukulaisuus on nimittäin varsin ilmeinen eikä pelimekaniikan ytimessäkään juuri mikään ole lopulta muuttunut. Pelaaja saa jonkun alueen kartasta asuttavakseen ja sen jälkeen mennään vuoropohjaisesti, menkää ja täyttäkää heksaruudukko -periaatteella, siihen asti että jokin voittoehdoista täyttyy.

Päästiin perille. Käskin pudottaa kolonisaatiosukkulani jonkinsortin meren tai järven rannalle, pahaenteinen fog of war peittää loput näkymät. Kiitän kuljettajaa siitä, että riittävän vieraan näköinen planeetta löytyi, on merkillistä syövyttävää usvaa ja horisontissa vääntelehtii miellyttävän inhottavaa alienia. Eihän noista voi harmia olla. Merkatkaa muistiin, lapsukaiset, tähän perustettiin Tutkainopolis vuonna.. no, vuonna yksi, oletan.

Muutama tuttu ja turvallinen asia on muuttunut myös ruudun reunoilla. Raha tai kulta on korvattu energialla ja tyytyväisyys terveydellä. Ruokaa ihmiset tarvitsevat nähtävästi myös avaruudessa, vaikka se sitten tulisikin kummallisuutta kuplivasta muukalaisleväaltaasta. Maapallon kulttuurit ovat saaneet tehdä tilaa ryhmittymille, jotka edustanevat eri sortin maanosia parhaansa mukaan. Kavithan Protectorate tai Pan-Asian Cooperative toki kuulostavat naapureina paljon miellyttävämmältä kuin esimerkiksi Attilan hunnilauma.

Mainos

Politiikkavalinnat ovat saaneet tilalleen suuntausvalinnat, joiden perusteella esimerkiksi Purity-suuntauksen valitseva pelaaja saa yksikköpäivityksiinsä erilaisia vaihtoehtoja kuin Harmony-reittiä etenevä. Tämä onkin ainut keino saada visuaalisesti eroa yksiköihin, sillä erikoisyksiköitä ei enää ole. Joka ryhmittymän maa-, meri- ja ilmavoimat koostuvat lähtökohtaisesti samasta tarjonnasta. Vaikka nuolirykmentti ja katapultit korvautuvat sädepyssysnipereillä ja ohjuspatteristoilla, on tematiikka tuttuakin tutumpaa.

Hyvinhän tämä menee. Kaupunkia syntyy kuin sientä sateella, työläiset tekevät tietä ja peltotilkkua ja tämä niemimaa alkaa olla hallussa. Epäilen  vahvasti, että talousministerillä on avaruuspontikan kanssa ongelmaa. Äsken suositteli että paras vaihtoehto rakennettavaksi joka kaupunkiin on ohjuspatteri. Sillähän se talous oikenee, juu. Lisäksi jos tuo Polystralian retale vielä kerran avaa diplomatiakanavat, pistän jätkältä joka kaupungin tuleen. Joka ikinen kierros sillä on asiaa. 

Muukalaisplaneetalla on tietty muukalaisongelma, joka tarkoittaa alienpesäkettä siellä täällä, hiekkamatoa haukkomassa työläisiä suuhunsa ja merten lonkerokauhuja vaanimassa seilaajia. Lisäksi maastossa leijuu vihreää miasma-sumua, joka vahingoittaa yksiköitä. Hiukan päälle liimatun oloinen alienvaara on lähinnä ensimmäisten kierrosten aikana ongelmallinen. Valitettavasti, vaikka pelaaja tutkisi ja kehittäisi minkälaisia teknologioita, alienit ovat vain koriste, joista muita Dyyni-konnotaatioita hakevat saavat pettyä. Ei, näistä aboriginaaleista ei hiekkamadolla vihollisen kimppuun ratsastavia liittolaisia tule, eikä niiden henkiin jättämisestäkään pelaaja saa kuin harmia. Diplomatia on edelleen varsin kankeaa ja oikeastaan rajoittuu muutamaan kaupanteko- ja liittoumaehdotelmaan sekä uhkailuun. Mukaan on tosin tullut palvelus-elementti, eli ellei kauppakumppanilla juuri sillä hetkellä ole mitään kiinnostavaa, voidaan sopia ikään kuin velkalapusta. Loogisen teknologiapuun tilalla seisoo joka suuntaan harottava tech web, joiden salaisuuksien suomia etuja on käytännössä mahdotonta hahmottaa ensimmäisellä peluukerralla.

Sotiminen on yhä työlästä: edeltäjänsä mukaisesti kaupungit ovat yhä sitkeitä ja yksi heksaruutu nielaisee sisäänsä vain yhden sotilasyksikön. Sotimisen taktiikat eivät nekään oikeastaan muutu teknologioiden aukeamisen myötä - aina on tarjolla lähi- ja kaukotaisteluyksiköitä, joissa sanaa ”kauko” käytetään jokseenkin samassa yhteydessä kuin esimerkiksi television kaukosäätimessä. Ei pääse ohjuspatterillakaan kummun yli ampumaan kahden ruudun päähän, ei. Muutama yksikkö aukeaa suuntausvalintojen myötä, mutta sodankäynnin taktiikat eivät viekään aiheuta riemunkiljahduksia. Edellisistä johtuen, rajakahakkakin noudattelee yhä samaa kaavaa, eli ensirynnistyksen jälkeen tekoälyn innostus ja kyky sotimiseen loppuu täysin. Jos taas vihoittelevan kilpailijan haluaa nitistää lopullisesti, muistuttaa operaatio enemmän tetriksen pelaamista taulukkolaskennalla kuin blitzkriegiä. Toki rasittavan rajanaapurin viimeinen parkaisu tuottaa yhä tyydyttävän hymyn huulille.

Ei soittele Polystralian viestintäpäällikkö enää. Valloitin sitten viimeisenkin kaupungin ja tällä mantereella ei enää ole kuin nuo ARC:n yhtiön tyypit. Yksikin vakooja heiltä löytyy vielä pääkaupungistani niin kapitalistisiat lähtevät seuraavaksi historiankirjoihin. Nyt kansa sitten kapinoi siitä että väkiluku kasvoi kertarysäyksellä. En kyllä ymmärrä, miten toisella puolella valtakuntaa pullisteleva miljoonakaupunki alentaa terveyttä joka kyläpahasessa. Todennäköisesti talousministerin syytä sekin, joka on ilmeisesti saanut tiedeministerin ryyppyrinkiinsä. Nyt ne haluaisivat meikäläisen rakentavan sotalaivoja kaupungissa, josta ei ole yhteyttä merelle. Note to self: järjestä molemmille hevosenpää tyynylle.

Vaikka Beyond Earth yrittääkin vimmatusti uudistaa genreään, on se luonnollisen vaikeaa kun koko lajityypin esi-isän geenistö painaa repussa. Osa uudistuksista on onnistuneempia, ja osassa on vahva kympin lisäosan maku. BE on sukunsa täysverinen edustaja siinä, että seuraava kierros-nappula on taas käytännössä mahdotonta jättää painamatta ennen kuin kello osoittaa pikkutunteja. Kun viimeisen kierroksen jälkeen ei tarjoilla eeppistä katsausta kansan vaellukseen voitosta (tai tappiosta) toiseen kuten aikaisemmissa osissa, jää pelaajalle olettamus siitä ettei viimeistelytyötä ole tehty aivan loppuun asti. Lisäksi uusista voittoehdoista huolimatta viimeisen sadan kierroksen työstäminen tuntuu yhä haasteettomalta pakkopullalta, kun jäljellä olevista vastustajista ei enää ole oikeastaan laittamaan kapuloita voiton rattaisiin mutta kierrosten kesto venyy silti oman imperiumin ylläpidon kirjoissa.

Puutteistaan huolimatta BE on aito Civilization ja sisältää riittävästi uutta ansaitakseen finaalipaikan jokaisen strategianystävän pukinkontissa.

Hävettää. Piti ottaa joku sellainen veretön kulttuurinen voitto. Tai edes kehittää joku fiini avaruusportaali. Mutta kun pari naapuria tuli nitistettyä niin siitähän se sitten taas lähti lapasesta. Ja kun ne kierroksetkin kestivät lopuksi niin kauan, niin pakkohan niille sotajoukoille oli tekemistä keksiä. Anteeksi. Huomaan harmaantuneeni. Seuraavan kerran kun perustan sivilisaation niin sitten, lupaan.

-Ludolf



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1