Dark Souls 2 haluaa lisää sieluja

Souls-veljekset Demons ja Dark ovat omalla listallani heittämällä koko kuluneen konsolisukupolven hienoimpia pelikokemuksia. Kun moni muu peli haluaa viihdyttää ja tekee kaikkensa että pelikokemus olisi mahdollisimman siistiksi siloteltu, Souls-pelit edustavat hieman konservatiivisempaa haaraa.

Turpiin tulee jatkuvasti, mutta sinnikkyys palkitaan huimilla onnistumisen kokemuksilla

Pelaaja pudotetaan vihamieliseen maailmaan epämääräinen tehtävä edessään, vailla tietoa edes siitä mistä urakka kannattaisi aloittaa. Turpiin tulee jatkuvasti, mutta sinnikkyys palkitaan huimilla onnistumisen kokemuksilla ja etenkin Dark Soulsin kohdalla kerrassaan huikealla peliarkkitehtuurilla.

Souls-pelit eivät antaneet itsestään helpolla mitään. Edes peliin oleellisesti kuuluvia asioita ei paljon selitetä. Fanit nousivat takajaloilleen, kun Edge-lehti kertoi, että Dark Soulsin jatko-osa on vähän sliipatumpi ja isommalle yleisölle suunnattu. Tällainen peli ei vetele, minun pelini menette mokomat pilaamaan!

Namco Bandai haluaisi pelin kilpailevan Elder Scrolls -sarjan kanssa. Syykin on selvä: vaikka Dark Souls möi arviolta noin kolme miljoonaa kappaletta kaikki alustat yhteenlaskettuna, viimeisin Elder Scrolls katosi kaupoista koteihin noin 13 miljoonaa kertaa. On selvää että Namco haluaa osansa tästä kakusta. Kysymysmerkiksi jää, miten tämä tehdään? Millaisia myönnytyksiä on tehtävä?

Kun muistetaan esimerkiksi millaisen myrskyn vesilasissa pelkkä ehdotus helpommasta vaikeustasosta ensimmäiseen Dark Soulsiin sai fanien keskuudessa aikaan, From Softwarella on vaikea tehtävä edessään.

Vaikeustaso mielletään niin keskeiseksi osaksi Souls-pelien mekaniikkaa, että pelejä on vaikea suunnata suurelle yleisölle ilman, että peli helpottuu merkittävästi.

Siksipä ajattelin auttaa From Softwarea listaamalla, minkälaiset jutut ainakin tämä fani vielä sallisi pyhää peliään helpottamaan. Toivottavasti ottavat muistiinpanoja, sillä täältä pesee: 

1. Maailmankartta. Dark Soulsin mukana tullut kartta oli varsin epäselvä, eikä auttanut pelaamista juuri lainkaan.
2. Selkeämmät syy seuraus -suhteet. Tieto siitä että kun tätä kukkasta käyttää tähän miekkaan, saa supermiekan, ilman että asiaa lunttaa wikistä, ei välttämättä olisi sekään pahasta.
3. Selkeä tarina. Vaikka toisaalta Dark Soulsin viehätys piilee myös siinä, miten hienovaraisesti ja vähäeleisesti sen tarina kerrotaan, suuremmalle yleisölle pelin viitekehyksen olisi hyvä olla selkeästi esillä, samalla myös kenties pelaajaa varovasti johdattaenkin. Kunhan tarina ei tartu käsivarresta ja laita markkeria kompassiin, joka vesittäisi tehokkaasti tutkimisen ja löytämisen riemun.

Olen toki itse wanhan koulukunnan pelaajia ja siksi arvostan Dark Soulsin raakaa anteeksipyytelemättömyyttä ja rehtiä pelaajaan luottamista. Maailmassa on jo monen monta kevyempää roolipeliä ja toimintaseikkailua sellaisia haluaville, kuten esimerkiksi Risen, Two Worlds 2 tai neljäs Gothic.

Perusfantasian kanssa kilpaileminen on From Softwarelta tuskin järkevä siirto, sillä Souls-sarjalla on vain kahden osan jälkeen jo oma, selkeä sielunsa.

Jää nähtäväksi, millaisiin päätelmiin From ja Namco lopulta päätyvät. Suuremmalle yleisölle suuntaaminen kun ei välttämättä ole huono juttu, vaikka sellaiselta se helposti kuulostaakin. Terävä miekka kouraan, riittävästi raakaa lihaa esteeksi ja kerrostalon kokoiset lohikäärmeet pelaajaa kertalaakista riepottelemaan. Niillä pääsee jo alkuun.

Tero Kerttula