Digitaalista kiekkogolfia
Tuttu tilanne monen kesälajin harrastajalle: harjoitella tekisi mieli talvellakin, mutta paukkupakkaseen ei ole meneminen. Näin on myös suosiotaan nopeasti nostaneen frisbeegolfin kanssa. Hurjimmat golfarit kiertävät väyliä lunta ja jäätä uhmatenkin, mutta jos ajatus hieman kylmäverisemmästä kiekon liidättämisestä ei viehätä, löytyy tätä tarkoitusta varten muutama vaihtoehto myös olohuonetta varten.
On helpompaa löytää karannut kiekko synkästä umpimetsästä kuin laillinen versio Innovan muinaisesta pelistä
Ennen peleihin sukeltamista on hyvä avata sitä, millaisia asioita harrastaja saattaa peliltään vaatia. Frisbeegolf lajina on perusperiaatteeltaan yksinkertainen, ideana kun on pallogolfin tapaan vain toimittaa peliväline väylän päädyssä odottavaan koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Hienosäätö alkaa, kun aletaan puhumaan rysty- ja kämmenheittojen eroista, puttaamisesta, kiekkojen liitoradoista, hyzer- ja anhyzer-kulmista ja vaikka mistä.
Frisbeegolf-kiekko nimittäin liitää varsin eri tavalla normaaliin rantakiekkoon verrattuna. Aloittelijan käsissä kiekko kiitää ensin muutaman metrin ylös ja sen jälkeen kaartaa voimakkaasti vasemmalle, parhaassa tapauksessa bumerangina lähtöpaikalleen päätyen. Hyzer- ja anhyzer-heitoilla vaikutetaan kiekon lentorataan, ensin mainitulla kiekko lähetetään voimakkaasti kätisyydestä riippuen kiekon kääntösuuntaan ja jälkimmäisellä kiekko yritetään saada kääntymään toiseen suuntaan.
Vähemmän yllättävästi juuri kiekot ovat varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa suuressa roolissa, niitä kun löytyy lukuisilta eri valmistajilta, kaiken värisinä ja kokoisina. Kolmeen pääryhmään jaetut kiekot – driverit, midrange-kiekot ja putterit – ovat keskenään hurjan erilaisia. Niinpä heittoa varten on valittava oikeanlainen, omalle heittotyylille ja taitotasolle sopiva kiekko.
Koska kiekot näyttelevät suurta osaa, on vähän hämmentävää että toistaiseksi ainoasta virallista lisenssiä kantavasti frisbeegolf-pelistä on kulunut aikaa jo 14 vuotta. 1999 julkaistu Innova Disc Golf sisälsi kourallisen Innovan virallisia kiekkoja ja oikeita ratoja. Ammattilaiset pelistä kuitenkin puuttuivat. Innovan pelissä suurin ongelma on sen saatavuus. On helpompaa löytää karannut kiekko synkästä umpimetsästä kuin laillinen versio Innovan muinaisesta pelistä. Muutaman löytämäni ruutukaappauksen perusteella peli vaikuttaa mekaniikaltaan aika tavalliselta golf-peliltä, mitä nyt pallon tilalla on frisbee.
Innovan pelin jälkeen frisbeegolf katosi videopeleistä kokonaan useaksi vuodeksi ja elpyi oikeastaan vasta Nintendo Wiin julkaisun myötä. Toden totta, Wii-pelureilla on rutkasti kiekkogolfausta valittavanaan, mutta laatu on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta todella kehnoa. Useimmissa Wii-talouksissa kiekko lentänee Wii Sports Resortin parissa, tulihan peli myöhemmin konsolin mukana. Wii Sports Resortin frisbeegolfaus ei ole laisinkaan kehno esitys, heittämisessä on mukavasti tuntumaa ja heittoa saa suunnattuakin tarpeeksi. Kiekkoja on tarjolla normaalit kolme kappaletta, joista tosin midrange-kiekko on aika tarpeeton kapistus. Suurin heikkous urheilukeskuksen frisbeegolf-radalla ovat korit, joita ei ole laisinkaan. Niiden sijaan kiekkoa paiskotaan omituisille maalialueille. Rata katsotaan selvitetyksi, kunhan kiekon saa lentämään kyseisen alueen läpi. Tämän vuoksi Sports Resortin golfaus on viihdyttävyydestään huolimatta aivan liian helppoa.
Toiseen ääripäähän pääsee golfaavan tiikerin kanssa. Tiger Woods-pelisarja esitteli frisbeegolfin Wiillä vuonna 2009 Motion Plus-tuella varustettuna. Pga Tour 10 muutti sarjan pelitapaa Wiille sopivaksi, tehden pelistä samalla täysverisen golf-simulaation. Frisbeegolf noudatti samaa simulaatiomaista lähestymistapaa, vaikka olikin vain minipelinä muun pelin ohessa. Niin kauan kuin Tiger Woods roikkui PGA-pelien kansikuvana, myös ohjaustapaa hiottiin paremmaksi ja tiikerin viimeiseksi jääneessä, vuosilukua 2012 kantaneessa pelissä golfaus niin pallolla kuin frisbeellä oli jo todella tarkaksi hiottua. Tiikereissäkään ei lisenssejä löydy, minkä vuoksi heittäjät ja kiekot ovat geneerisiä ja väylätkin pallogolf-ratoja. Silti Tiger Woodsit ovat parasta frisbeegolfia mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy. Vuoden 2012 painos on saatavilla myös PS3:lle Move-tuella varustettuna. Sääli että frisbeegolf putosi tuoreemmista PGA-peleistä kokonaan pois.
PS3 tarjoaa myös vielä yhden varteenotettavan vaihtoehdon. Sports Champions –kokoelmasta löytyy nimittäin myös frisbeegolf eikä lainkaan pöllömpi sellainen. Sports Championsin väylät ovat nipun realistisimmat niin sijaintinsa kuin mittojensakin puolesta, esteitä on mukavasti ja radoissa haastetta. Heittäminen onnistuu hahmosta riippuen niin rystyllä kuin kämmenelläkin ja fysiikanmallinnuskin on oikein mainiota. Maalikorit ovat jostain kumman syystä tosin jättimäisen suuret, mutta muuten Sports Championsin fribaaminen on oikein kivaa ajanvietettä. Ihan samanlaista fiilistä se ei silti tarjoa kuin realistisempaan heittämiseen keskittyvä Tiger Woods.
Vaan entäpä PC-miehet? Harmi kyllä on todettava, että tietokoneilijat joutuvat tyytymään kuppaisiin flash-viritelmiin, ellei sitten aiemmin mainittua Innovan muinaiskiekkoilua löydä jostain vahingossa. Miniclip-sivustolta löytyvä simppelisti nimetty Disc Golf on flash-peleille ominainen, köykäinen kahvitauontappaja. Neljästä kiekosta valitaan sopiva, vedetään hiirellä vauhtia ja pistetään lättyä pussiin. Väyilillä ei ole par-tuloksia, joten kilpailuelementti syntyy ainoastaan parhaan kokonaistuloksen saamisesta. Yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta tai siitä johtuen Disc Golf on ihan mainiota viihdettä tylsiin hetkiin, mutta aitoa asiaa se ei silti korvaa likimainkaan.
Kunnianhimoisempaa viritelmää löytyy Shockwaven kotisivuilta, otsikolla Disc Golf Island. Tässä ilmaispelissä on jo reippaasti enemmän ideaa, grafiikatkin ovat kolmeulotteiset ja pelin sydämenä on ilmaiseksi nettipeliksi kattava uramoodi avattavine kiekkoineen ja muineen. Pelissä on jopa päivittäin vaihtuvat väylät, mikä lisää intoa palata pelin pariin uudestaankin. Itse peli on melkoinen fantasianäkemys aiheesta. Ilmassa kelluu pisteitä ja poweruppeja, väylät ovat toisinaan poskettoman pitkiä, kiekkoa pystyy ohjaamaan lennossa ja korit kiskaisevat kiekon magneettisesti sisuksiinsa. Näistä ja ankeasta ulkoasusta huolimatta fribasaarilla on kiva käydä silloin tällöin. Kestopelattavaksi ei tästäkään ole.
Niinpä jos rahat eivät riitä Kaliforniassa talvehtimiseen, paras vaihtoehto paukkupakkasille on Tiger Woodsin digitaaligolf ja siitäkin vuosimallit 2010-2012. Hyvänä puolena vanhemmat tiikerit maksavat käytettynä suurin piirtein golf-kiekon verran, kunhan laitteisto löytyy kotoa. Ja vaikka aitoa asiaa ei edes Tiikeri korvaa, pahimmat vieroitusoireet se kuitenkin lievittää. Sen lisäksi pelit ovat varsin mainiota bailuviihdettä!
Tero Kerttula
