tutkain

tutkain

Ei juma, telkkarista tulee pelejä!

1990-luku on internetin mullistavan nykypäivän näkökulmasta melkoista kivikautta. Informaatiota kaivettiin Wikipedian ja Googlen sijaan tietosanakirjoista ja cd-rom -levyillä jaetuista ensyklopedioista, liikkuvaa kuvaa näki ainoastaan elokuvateatterissa ja televisiossa eikä puhelimeenkaan voinut vastata bussipysäkillä, ellet sitten ollut 20-kiloista Mobiraa mukanaan raahaava juppi.

Tehdäänpä pieni aikamatka ja vilkaistaan mitä televisiosta silloin tulikaan.

Pelien kohdalla tilanne oli yhtä antiikkinen. Jos jäi jumiin, piti ratkaisua kysyä pelilehtien palstoilta vastausta parhaassa tapauksessa vain kuukauden odottaen. Jos oikein tuuri kävi, jossain lehdessä oli vinkkejä ja läpipeluuohjeita jo valmiiksi. Ajatus siitä, että yhdellä hakusanalla saattaisi eteensä saada kokonaisen pelin verran liikkuvaa kuvaa oli lähinnä utopistinen. Jos pelikuvaa halusi nähdä muutenkin kuin painettuna, piti pelata peliä itse tai, kuten moni meistä sen ajan lapsista teki, odotella viikon peliohjelman alkamista.

Railakkaan nostalgiset peliohjelmat ovat viihdyttäneet YouTubessa monia nostalgian nälkäisiä jo pitkään. Tehdäänpä pieni aikamatka ja vilkaistaan mitä televisiosta silloin tulikaan. 

Hugo

Tanskalaiseen Hugo-pelihahmoon perustuneen tv-pelin muistaa todennäköisesti jokainen tuohon aikaan elänyt. Hahmo syntyi vuonna 1990 nimenomaan televisiossa pelattavien pelien pioneerisankariksi. Suomessa Hugon esittäminen alkoi vuonna 1993. Koska peli suunniteltiin pelattavaksi lankapuhelimen välityksellä, myös pelin rakenteen tuli olla yksinkertainen.

Mainos

Peli olikin lähinnä seikkailuksi puettu, tuuriin perustuva reaktiotesti, jossa pelaajan tehtävänä oli painella puhelimen numeronäppäimistöllä ruudulla kerrottuja näppäimiä, jolloin Hugo hyppäsi, väisteli ja teki mitä milloinkin. Sinänsä yksinkertainen tekniikka tuntui 90-luvun alkuvuosina suorastaan mullistavalta.

Pelinä Hugo ei ollut kummoinen ja tekniikkakin kompasteli. Painalluksissa oli hurjasti viivettä ja välillä ne eivät rekisteröityneet lainkaan, joten eteenpäin pääseminen oli silkkaa arpapeliä. Se ei kuitenkaan estänyt Hugoa muodostumasta oman aikansa välituntimeemiksi. Suurin kiitos hahmon mieleenpainumiselle olivat yleensä kuolemisen yhteydessä kuullut höpsöt one-linerit, edesmenneen Harri Hyttisen kiitettävästi lausumina. "Meno Toijalaan, jos perrrrsaus kestää!" Niinpä niin.

Yleisradio lopetti Hugon esittämisen Suomen televisiossa vuonna 1995.Hahmosta oli kuitenkin muodostunut hurjan suosittu ympäri maailmaa, ohjelmaakin esitettiin lopulta lähes 40 maassa. Siksi rahan vuoleminen Hugolla jatkuu vielä nykyäänkin lapsille suunnatuissa tasohyppelyissä.

Hugo on televisiouransa jälkeen seikkaillut lähes kaikilla mahdollisilla alustoilla Game Boystä Wiihin. Kirkkaimmat suuruuden päivät ovat silti enää muisto vain.

Game Over

Koska Hugo nautti suurista yleisömääristä Yleisradion puolella, päätti myös MTV laittaa pystyyn oman puhelinpeliohjelmansa. Syntyi Game Over, tai tuttavallisemmin Vito, sarjan kumisen päähahmon mukaan. Vuonna 1994 ensimmäistä kertaa lähetetty peliohjelma oli Hugoon verrattuna jotain aivan muuta.

Poissa oli lapsellinen peikkohahmo ja reaktiotestit, tilalla aurinkolaseihin ja aikansa trendivaatteisiin sonnustautunut, Arttu Harkin äänellä pikkutuhmuuksia höpöttänyt viileys ja ihka oikeat konsolipelit. MTV nykäisi oikeasta narusta. Jos Vitoa ei nyt varsinaisesti voikaan vaaralliseksi kutsua, oli siinä silti rokkia reilusti Hugoa enemmän ja monet 90-luvun alun esiteinit nappasivat syötin koukkuineen, minä mukaanlukien.

Koska Game Over oli selkeästi teini-ikäiselle yleisölle suunnattu, myös ohjelmassa pelatut pelit edustivat astetta kypsempää osastoa. Aivan ohjelman alkuaikoina pelikoneena oli pääsääntöisesti silloinen hifilaite, Philipsin epäonninen CDi. CDi:n kapeasta pelivalikoimasta ohjelmaan eksyi muun muassa Burn: Cycle, yksinkertainen raideräiskintä joka näytti vuonna 1994 epätodellisen hienolta renderoitune grafiikoineen ja FMV-videoineen.

CDi hylättiin myöhempinä vuosina ja tilalle valikoituivat Sonyn uunituore kohukonsoli PlayStation, Atarin 64-bittinen tehohirviö Jaguar sekä Segan odotettu Saturn.

Koska pelit olivat reilusti Hugoa monimutkaisempia, ei pelaaminen ollut missään vaiheessa ohjelmaa ongelmatonta. Puhelinohjaus kun tunnisti ainoastaan yhden lyhyen painalluksen kerrallaan, joten lähes kaikkien pelien pelaaminen oli uskomatonta sähellystä, mutta toisaalta siksikin mielenkiintoista seurattavaa.

Yhtenä ohjelman koukuista Vitolla oli ohjelmassaan julkkisvieras, joka pelasi joko yleisöstä valittua tai puhelimen päähän saatua onnekasta vastaan. Tasapuolisuuden vuoksi myös studiovieraat pelasivat puhelimella. Vaikka vieraana olisi ollut millainen pelimies tahansa, kukaan ei koskaan saanut kömpelöstä puhelinohjauksesta kunnolla kiinni ja lopputulos oli nykymittapuulla surkuhupaisa.

Game Over jatkoi elämäänsä aina vuoteen 1997 asti. Siihen mennessä Vitolla oli ehtinyt olla jo hetken oma keskusteluohjelmansakin ja ohjelmankin rakenne oli laajentunut pelkästä pelaamisesta myös peliarvosteluihin ja uutisiin. Game Overin lopetus merkitsi samalla myös puhelinpelaamisen aikakauden päättymistä.

Tilt!

Viton ajankohtaisosiot muodostuivat ohjelman loppuaikoina sen suosituimmaksi osuudeksi, joten Game Overin jatkajaksi suunniteltu Tilt! olikin lajiaan ensimmäinen kokonaan peleihin ja pelikulttuuriin keskittynyt suomalainen ajankohtaisohjelma, jonka kohdeyleisönä olivat kaikki peleistä kiinnostuneet. Nykyään kansanedustuspuuhissa viihtyvän Jaana Pelkosen juontama ohjelma arvosteli uudet pelit, kertoi kuumimmat uutiset, haastatteli alan ammattilaisia ja harrastajia sekä vieraili alan tapahtumissa.

Kunnianhimoinen konsepti toimi. Vaikka peliarvostelut olivat lyhyitä ja mielipiteet välillä aika mielenkiintoisia, mitään vastaavaa ei televisiossa oltu aiemmin nähty. Niinpä Tiltin peliarvosteluilla oli ohjelman ensi vuosina ainakin nuoremman katsojaväestön keskuudessa suuri painoarvo. Siinä missä pelilehdissä peleistä nähtiin vain staattisia kuvia, Tiltiä seuraamalla tiesi miltä pelit näyttävät oikeasti, ainakin periaatteessa. Se riitti jo yksinään syyksi seurata ohjelmaa.

Vuodet eivät olleet Tiltille armollisia. Siinä missä vielä alkuvaiheissaan ohjelmassa käsiteltiin muun muassa tietokoneiden 3D-kiihdyttimiä, ajan mittaan ohjelma profiloitui entistä enemmän konsolipeliohjelmaksi, mikä karkotti pc-pelaajat muualle. Tätä seurasi puolestaan se, että ohjelmassa näytetyt pelit valikoituivat ilmeisesti oletetun suuren yleisön mielenkiinnon mukaan, mikä muutti Tiltin väliaikaisesti käytännössä Playstation-ohjelmaksi, josta puolestaan muilla konsoleilla pelanneet suivaantuivat.

Kaikesta huolimatta Tilt porskutti itsepäisesti menemään. Jaana Pelkonen väistyi juontajan roolista vuonna 2005, jolloin vetovastuun otti TiltGirl-kilpailun voittanut Anna-Maija Jalkanen. Kaksi vuotta myöhemmin Jalkasen korvasi pop-muusikkonakin tunnettu Kristiina Wheeler. Wheelerin aikakausi oli Tiltille kuitenkin se kaikkein haasteellisin. Nopeat verkkoyhteydet ja YouTube tekivät vuosikymmenen loppua kohden peliohjelmista historiaa ja niinpä Tiltkin siirtyi väliaikaisesti kokonaan verkkoon. Paluu ruutuihin tapahtui pari vuotta myöhemmin, vuonna 2011 JIM-kanavalla. Ohjelma pyörii edelleen, juontajanaan ex-missi Anni Uusivirta. Tarkista siis itse vieläkö Tilt potkii!

Moon TV:n peliluolat

Omien sanojensa mukaan Moon TV:llä tehtiin mitä haluttiin, mikä heijastui myös kanavan peliohjelmiin. Ei turhaa yleisön kosiskelua ja pohdiskelua siitä, mikä kiinnostaa ketäkin, vaan napakkaa ja yllättävän toimivaa pelijournalismia. Peliohjelmia Moon TV:llä pyöri useita. Oli peliuutisia, oli listausta myydyimmistä peleistä, moninpeliturnausohjelmaa ja tietenkin kaikkien Moon TV:tä seuranneiden mieleen painuneet peliluolat. Ohjelmien suurin ongelma oli Moon TV:n rajattu näkyvyys vain suurimpien kaupunkien alueelle, eli maakunnissa ohjelmia ei juuri seurattu. Tästä kanava kuitenkin viis veisasi ja teki ohjelmansa pohtimatta sitä, kuka niitä lopulta oikein katsoikaan.

Kanavan katsoituimpiin ohjelmiin kuului Alamaailman Vasaroista tunnetun Jarno Sarkulan, tai Kreivi Stakulan, miehen ohjelma-aliaksen vetämä PC-Peliluola. Kokonaisuus oli yksinkertainen: arvioita ja ennakoita uusista pc-peleistä liikkuvan kuvan kanssa ja that's it. Moon TV:n anarkiahenki oli myös osaltaan PC-peliluolan vahvuuksia. Kuvamateriaalia ei sensuroitu, Stakula saattoi paikoin kiroillakin arvioidessaan ja kokonaisuus oli varsin maanläheinen ja rehellinen. Osansa ohjelman suosiosta kuuluu myös päteville arviolle, mutta ennen kaikkea Stakulalle itselleen. Miehen rauhallinen ja möreä ääni sekä hurtti huumori oli erittäin suuri osa ohjelman viehätystä.

Konsolipuolella homma aloitettiin omilla peliluolillaan ykkös-pleikkarille ja Nintendo 64:lle, jotka myöhemmin sulautettiin yhdeksi Player -nimiseksi ohjelmaksi. Playerin ote oli Moon TV -tyyliin erittäin rento, pelaaminen hoidettiin sohvalla makoillen ja läpänheitto oli varsin vapaamuotoista. Sittemmin Pelaaja-lehden palvelukseen siirtyneen Thomas Puhan juontama kevyt peliohjelma oli toisin sanoen täysi vastakohta PC-peliluolan kuivemmalle huumorille ja napakammalle yleisotteelle.

Moon TV:n lopetettua loppuivat myös peliluolat, mutta kun kanava aloitti uudestaan nettitelevisiona, myös peliohjelmat heräsivät uudelleen henkiin. Nykyään ohjelmia on kaksi, peleihin yleensä keskittyvä Gamer sekä kannettaviin laitteisiin keskittyvä Pelipoika. Molemmat ohjelmat ovat seurattavissa Moon TV:n verkkosivuilla osoitteessa www.moontv.fi

Nykytilanne

Nykyään televisiosta on hankala bongata peliaiheisia ohjelmia ja syykin on selvä: YouTube tuli, näki ja voitti marginaalikatsojien markkinat. Pelistä kuin pelistä löytää nykyään erityylistä videomateriaalia pilvin pimein, eikä hankalammin ja kalliimmin tuotettavilla televisio-ohjelmilla ole juuri saumaa taistella ilmaista ja helposti saatavaa nettimateriaalia vastaan.

Saatavilla on arvosteluja, speedruneja, läpipeluuohjeita ja tietysti erilaisia arvosteluja vanhoista ja uusista peleistä. Angry Video Game Nerdin kaltaiset rant-arvostelijat yhdistelevät huumoria asiapohjaiseen materiaaliin ja yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi. Erilaisia rant-arvostelijoita on internet pullollaan ja löytyypä suomestakin muutama, kuten Petri Himmeän esittämä NES-Retku. Harrastukseen vaadittavat laitteet ovat halventuneet huomattavasti ja tarpeeksi nopea nettiyhteys löytyy nykyään riittävän monesta torpasta, joten kynnys oman ohjelmasarjan aloittamiselle on periaatteessa varsin pieni.

Kuka tietää, ehkä vielä joskus myös televisiokanaville saadaan kilpailemaan päteviä ohjelmia, mutta nykyhetki on internetin. Ironisesti juuri internetin ansiosta menneitä päiviä on helpoin muistella ja vertailla nykyhetkeen. Vanhoissa peliohjelmissa oli silloin oma hohtonsa, jota on vaikea selittää, nykymittapuulla ohjelmat kun käyvät lähinnä camp-huumorista. Aika ei säästele ketään, ei edes televisio-ohjelmia.

Tero Kerttula



Hugo

Game Over

Tilt!

Moon TV:n peliohjelmat

Nykytilanne

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1