tutkain

tutkain

Elämä pelissä

Japanilaiset roolipelit ovat genre, johon en yleensä koske edes hehtometrin pituisella seipäällä. Säännössä on sentään pari poikkeusta. Chrono Trigger on heittämällä maailmanhistorian paras japsirope, Final Fantasy VII tiukkana kakkosena.

Ensimmäisen parin pelitunnin aikana opeteltavia asioita tykitetään liukuhihnatahtiin

Näiden kahden nimikkeen vastapainoksi onkin sitten rekkakuormakaupalla pelejä, joissa angstiset päähahmot itkevät maailman pahuutta, kampaavat isoa tukkaa pois silmiltään ja taistelevat loputtomia satunnaisvihollisaaltoja vastaan. Sitten on The World Ends with You.

Olen jo pitkään haaveillut iskeväni kynteni tähän tuotokseen, mutta kuusivuotiasta pelivanhusta ei löydä verkkokaupoista kuin tuurilla. Peli julkaistiin myös Applen laitteille viime vuonna. Square Enixin vuonna 2007 julkaisemassa DS-pelissä angstataan oikein olan takaa, mutta tyylitaju ja erinomainen pelimekaniikka kääntävät tilanteen piikkihiusten voitoksi.

Tokion Shibuyan kaupunginosaan sijoittuva rooliseikkailu alkaa sekavasti, kun teini-iän kriiseissä vellova Neku tempaistaan sen rinnakkaisversioon. Hänet on vedetty mukaan mystiseen Elonkorjuupeliin ja hän joutuu kirjaimellisesti taistelemaan seitsemän päivän mittaisen koitoksen aikana elämästään.

Mainos

Oikeassa maailmassa Shibuya on japanilaisen nuorisomuodin mekka ja tämä näkyy myös pelin grafiikassa. Hahmot ovat pitkiksi venytettyjä karkikatyyreja eikä mustissa ääriviivoissa pihtailla. Vaikka muoti-ilmiöt ehtivät kuolla kuudessa vuodessa sukupuuttoon, The World Ends with You näyttää edelleen hyvältä.

Jokaisen pelipäivän aikana Neku saa tehtävän suoritettavakseen pelin järjestäneiltä Elonkorjaajilta. Oikeaan käteen ilmestyy aikalaskuri, joten homma pitää saada hoidettua ennen kuin vekkari näyttää nollaa.

Shibuyassa vaelletaan kahden tason rajapinnassa, joten Neku pystyy vaikuttamaan tavallisten kadunmiesten ajatuksiin suorittaakseen tehtävänsä. Muoti ja etenkin sen oikut ovat tärkeässä ovat pelin ytimessä. Jokaisella Shibuyan alueella tietyt brändit ovat pinnalla. Kun niskassa on oikeat rensselit, mukana rontattavat esineet tepsivät tehokkaammin.

Koska kyseessä on japsiroolipeli, pahuutta ei kukisteta ilman taistelua. Nekun savottaa mutkistaa kahdella olevaisuuden tasolla sekoileva Meteli, jolla tarkoitetaan perinteistä vihollismassaa. Jotta metelin saa pyyhittyä elävien kirjoista molemmilta tasoilta, mukaan tarvitaan pelikaveri. Samalla myös pelimekaniikka siirtyy putkiaivojen rakastamalta yksittäistasolta moniajoon.

Ensimmäisen parin pelitunnin aikana opeteltavia asioita tykitetään liukuhihnatahtiin, mutta kovin koulu käydään taistelujärjestelmän kanssa. Molempia DS:n näyttöjä hyödyntävä mättäminen vaatii totuttelua ja kosketusnäytön kontrolleja vaivaa tunnottomuus. Kun systeemi imeytyy tajuntaan, se toimii todella hyvin. Konsolin tuplanäyttöjä hyödynnetään harvoin näin hyvin.

Kun mättäminen alkaa, yläruudussa majailevaa taistelijaa ohjataan takomalla ristiohjaimella komboja vihollisen suuntaan, kun taas alanäytölle piirretään taistelukuviot stylus-kynällä. Rymistely helpottuisi oleellisesti, jos alaruudun hahmon väistöliikkeet saisi DS:n puskurinapeille.

Nyt taistelussa molemmat aivopuoliskot joutuvat pakotettuina yhteistyöhön eikä turpasaunalta voi välttyä. Systeemi ei ole lainkaan hassumpi, kunhan sen peruslogiikan saa sisäistettyä, mutta siitä olisi saanut kyllä paljon paremman pienellä lisäpanostuksella. Jos kosketusnäyttö reagoisi painalluksiin paremmin, kanssaeläjät säästyisivät monilta ärräpäiltä.

Omenavehkeille tuunatussa versiossa koskettelu on tarkempaa ja tyrkyllä on myös terävämpää grafiikkaa. Taistelujärjestelmä on tosin sullottu vain yhdelle näytölle, joten samalla peli menettää osan identiteetistään. Peli itsessään on edelleen mainio rooliseikkailu, mutta 18 euron hintalappu on vähän toista, mihin Angry Birdsin aikakaudella on totuttu.

The World Ends with You on piristävän erilainen japsiroolipeli, joka iskee myös minun makuhermooni, vaikka en yleisemmin perustakaan koko peligenrestä. Nekulle kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka alkudemo ei rekkalastiangstinsa vanavedessä lupaakaan hyvää.

Juho Kuorikoski



Pelikuvaa

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1