tutkain

tutkain

Epäkuolleet  nousivat  haudoistaan  kansan kauhusuosikeiksi

Voodoo-perinteestä ammentavat zombit ovat tulleet populaarikulttuuriin jäädäkseen. Zombit, epäkuolleet tai kalmot ovat niin syvällä viihteen peruskäsitteissä, että niitä on nähty J. Karjalaisen lyriikoiden ohella myös Ankkalinnassa.

Elävien kuolleiden yö on tuottanut lähes 50 miljoonaa dollaria ja loi pohjan lukuisille muille zombielokuville.

Carl Barksin ja myöhemmin Don Rosan kynäilemät muutamat zombiseikkailut ovat kauniita hatunnostoja kauhuelokuvissa raahustaville, hitaille ja tyhmille zombeille, jotka nauttivat ihmisravintonsa kädenlämpöisenä.

2000-luvun alkupuolella zombit ottivat haltuunsa valkokankaat, kun muutamassa vuodessa elokuvateattereissa pyöri puolenkymmentä zombileffaa. Elokuvien lisäksi epäkuolleet ovat viime vuosina upottaneet hampaansa syvälle myös tietokone- ja konsolipeleihin.

Kävelevät kuolleet villitsevät kansaa nyt televisiossakin, kiitos sarjakuvasta alkaneen The Walking Dead -ilmiön.

Mainos

Ihmisiä syövillä zombeilla on kuitenkin paljon pidempi historia viihdeteollisuudessa kuin äkkiä arvaisi.

Zombimyyttien  synnyinkoti on Haitilla. Legendojen mukaan voimakkaimmat voodoopapit pystyvät herättämään kuolleenkin haudastaan. Riitin jälkeen elävä kuollut jää herättäjänsä hallintaan.

Elokuvissa, televisiossa ja peleissä zombi on haudasta noussut ruumis, joka ei muista mitään, on yleensä hyvin kömpelö ja himoitsee ihmislihaa.

Elokuvazombit nousevat haudoistaan avaruussäteilyn, keinotekoisen kemikaalin tai virustartunnan vuoksi, mutta epäkuolleet lisääntyvät syömällä ihmisiä. Ruokailuhetken rippeet muuttuvat puolestaan uusiksi zombeiksi. Kalmot luottavat massaan ja juuri joukkovoima tekee tyhmistä ja kömpelöistä ruumiista vaarallisia.

Epäkuolleen listimiseen on monia tapoja, mutta yleensä kalmo kaatuu, kun sen aivot tuhotaan tai selkäranka katkaistaan.

Kalmot ja valkokankaat

Vampyyrimytologian  tavoin myös zombit päätyivät elokuvateollisuuden rattaisiin.

– 1930-luvulla julkaistut ensimmäiset zombielokuvat perustuivat haitilaisiin myytteihin. Zombi oli elävä, mutta sieluton hahmo, joka oli herättäjänsä hallinnassa, Turun yliopiston elokuvantutkimuksen lehtori Veijo Hietala selvittää.

Nykyzombi syntyi paljon myöhemmin. Hietalan mukaan haitilaisesta perinteestä muistuttaa ainoastaan nimi, sillä uuskalmot ovat kokonaan erilaisia epäeläjiä.

Eräs legendaarisimmista zombielokuvista on George A. Romeron pienellä budjetilla työstetty Elävien kuolleiden yö sekä sen jatko-osat, jotka loivat nykyisin populaarikulttuurissa tyypillisen zombin prototyypin.

– Puoliksi mädäntyneet, elävät ruumiit ovat Romeron keksintöä ja hän aloitti nykyisen zombibuumin, vaikka Elävien kuolleiden yö onkin jo kymmenien vuosien ikäinen.

Romeron elokuva ilmestyi vuonna 1968 ja se parsittiin kasaan vaivaisen 114 000 dollarin budjetin voimin. Vuosikymmenten kuluessa mustavalkoinen elokuva muuttui kulttiteokseksi. Maailmanlaajuisesti Elävien kuolleiden yö on tuottanut lähes 50 miljoonaa dollaria ja loi pohjan lukuisille muille zombielokuville.

Vuonna 2001 American Film Institute nimesi elokuvan sadan tärkeimmän kauhu- ja jännityselokuvan joukkoon.

Elävien kuolleiden yö varmisti, että zombit jäivät lopullisesti ö-luokan kauhuelokuvien vakiokuvastoon. Hietala kertoo, että lukuisat elokuvastudiot tuottivat kerrassaan käsittämättömän määrän zombiviihdettä Elävien kuolleiden yötä seuranneilla vuosikymmenillä.

2000-luvun alussa kuolleet nousivat jälleen parrasvaloihin, kun teattereissa pyörivät zombimaailmanlopusta kertovat 28 päivää myöhemmin (2003) ja I Am Legend (2007).

Myös britit kunnostautuivat kalmoviihteessä. Vuonna 2004 julkaistu Shaun of the Dead on Simon Peggin ja Edgar Wrightin tähdittämä sysimusta zombikomedia, joka nousee heittämällä uuden aallon zombielokuvien kärkeen, vaikka sen ponnistuskuopat ovatkin täysin erilaiset kuin Romeron luomalla zombielokuvan arkkityypillä.

Zombit rahjustavat televisioon

Vaikka elokuvat  houkuttelivatkin reilusti kansaa teattereihin, lopullisesti pankin kuitenkin räjäytti Robert Kirkmanin luoma sarjakuva The Walking Dead (2003), joka on noussut muutaman viime vuoden aikana modernin zombiviihteen kärkinimeksi.

– Sarjan suosio on yllättänyt minut, sillä en rehellisesti sanoen uskonut, että zombeissa riittäisi näin paljon vetovoimaa. Elävissä kuolleissa ei ole samanlaista romantiikkaa kuin esimerkiksi vampyyreissa, Hietala pohtii.

Uuden vuosituhannen toisella vuosikymmenellä The Walking Dead on kasvanut sarjakuvasta kokonaiseksi ilmiöksi. Sarjakuvasta sovitettu televisiosarja pyörii nyt televisiossa kolmatta tuotantokauttaan ja sarja on muutamassa vuodessa kahminut useita palkintoja ja palkintoehdokkuuksia. The Walking Dead kääntyi viime vuonna myös peliksi, joka televisioversion ja sarjakuvan tavoin nostaa zombien sijaan ihmiset pääosaan.

The Walking Deadissa nykyinen maailmanjärjestys on luhistunut, kun zombit ovat nousseet ihmisten tilalle ravintoketjun huipulle. Yhdysvalloissa toimii muutamien selviytyjien heimoja, jotka taistelevat jatkuvaa resurssipulaa vastaan.

Ihmiskunnan ohella myös lait ja esivalta ovat romahtaneet. The Walking Deadin jokaisessa versiossa pääosassa ovat ihmiset ja heidän väliset suhteensa. Maailmanlopun jälkeen lähimmäisenrakkaus on katoava luonnonvara, sillä ihmisen pahin uhka on luonnonvoiman tavoin toimivien zombien sijaan toinen ihminen.

Kun television ruudulla kauhistellaan kurjia ihmiskohtaloita, Telltale Gamesin tuottamassa pelissä on itse tehtävä kipeät päätökset, jotka saattavat pahimmillaan johtaa jopa henkilöhahmojen kuolemaan. Kriitikoiden ylistämä selviytymisseikkailu on kokonaan uusi tapa kertoa tarinoita pelien välityksellä.

Epäkuollut liha kumartaa nikkelille

Zombit ovat  pyörineet pelikuvastossa jo pitkään. Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön professori Frans Mäyrä kertoo, että kauhupelit ovat olleet osa pelikulttuuria jo viihdemuodon alkuhämäristä lähtien.

– Pelit ovat osa populaarikulttuuria ja hahmona zombi on kiehtova. Se on olio, joka on elämän ja kuoleman rajamailla.

Suosion taustalla on monta tekijää, mutta ylivoimaisesti suurin on kalmojen tunnistettavuus. Ensimmäisellä Playstationilla matkansa aloittanut Resident Evil -pelisarja on eräs kauhupelien arkkityypeistä.

– Zombit ovat pelisuunnittelijalle helppo valinta viholliseksi, sillä kaikki tietävät heti, miten niiden kanssa pitää menetellä. Toinen syy on se, että peliteollisuus luottaa samoihin teemoihin. Zombien ympärillä pyörivät Resident Evil -kauhuseikkailut ovat menestyspelejä, joten suunnittelijoiden on helppo valita samanlaisia vihollisia omiin peleihinsä, pohtii kauhupeleistä pro gradu -tutkielmaansa Vaasan yliopistossa kirjoittava Tuomo Nyrhilä.

– Peli itsessään ei muutu miksikään, jos vihollisina käytetään vaikka pääsiäispupuja, mutta ne eivät ole kovin pelottavia. Zombeja käytetään tunnelman luomiseen, Mäyrä täydentää.

Uusissa zombipeleissä yhteisenä tekijänä on selviytyminen. Viime vuonna julkaistussa Dead Islandissa zombit löivät lomaparatiisin polvilleen. Pelaajan tehtävänä on pysyä hengissä valtavan kokoisella trooppisella saarella, kun kalmot lymyävät jokaisen nurkan takana.

Pari vuotta Dead Islandia iäkkäämpi Dead Rising -pelisarja taas kumarsi syvään zombielokuvien rikkaalle perinnölle. Kalmot olivat täyttäneet kaupungin ja pelaaja heitetään tämän kaaoksen keskelle. Jättimäiset zombilaumat pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta viimeisetkin ihmislihan rippeet päätyisivät ruoansulatusjärjestelmän perukoille.

Umpityhmät epäkuolleet helpottavat pelisuunnittelijoiden savottaa, sillä Nyrhilän mukaan hitaasti paikasta toiseen rahjustava raato ei vaadi kovin kummoista tekoälyä ympärilleen.

– Yleensä zombit pyörivät paikallaan, kunnes pelaaja saapuu paikalle. Sitten ne hyökkäävät kimppuun. Zombit ovat perustason vihollismassaa ja yleensä kauhupeleissä on jotain muuta luomassa haastetta, kuten esimerkiksi kestävät ja älykkäät päävastustajat.

Tietokoneen ruudulla on totuttu luottamaan myös yhteistyöhön, kun edessä on zombi-invaasio. Left 4 Dead -sarjan kaksi peliä ovat raivokkaan vauhdikkaita, moninpelattavia verkkopelejä, joissa neljän selviytyjän on taisteltava tiensä zombielokuvista ammentavien, lyhyiden tehtävien läpi.

– Nämä pelit ovat kauhuteemoilla naamioituja joukkuepelejä, joissa paine pakottaa pelaajat yhteistyöhön, Nyrhilä selvittää.

Aika näyttää,  kuinka pitkäkestoinen ilmiö epäkuolleiden suosio on. Viime vuosina nuorisoa villinnyt vampyyribuumi on hiljalleen hiljentymässä, mutta Hietalan mukaan zombeista ei ole Twilightin perinnön jatkajiksi.

– Zombit liittyvät vampyyreiden tavoin vallalla olevaan kauhuromantiikkaan, mutta on kyllä hankala kuvitella, että puoliksi mädäntyneistä ruumiista saadaan aikaiseksi Twilight-materiaalia teinitytöille. Nykyinen kauhubuumi on ammentanut jo vampyyreista ja muumioista, joten 30- ja 40-lukujen kuvastosta on käyttämättä enää oikeastaan Frankensteinin hirviö, Hietala kertoo.

Mäyrä taas näkee, että kauhuteemat kulkevat aalloissa.

– Jokaisen sukupolven on jossain vaiheessa koettava samat kauhuteemat, siksi buumeja tulee ja menee. Se on ikään kuin siirtymäriitti.

Ruumiinosista kasattua hirviötä ei ole 2000-luvulla juurikaan hyödynnetty, mutta Hietalan veikkaukset seuraavaksi hitiksi osuvat kauas Maan kiertoradan ulkopuolelle.

– Jos pitää arvata, luulisin, että seuraavaksi teattereissa nähdään romanttisia avaruuden muukalaisia, hän summaa huvittuneena.

Juho Kuorikoski

Artikkeli on alun perin julkaistu Pohjalaisen ja Ilkan Muru-viikonloppuliitteessä.



Katso tästä George A. Romeron Night of the Living Dead!

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1