tutkain

tutkain

Hobitin aika

En kiertele, en kaartele, Nazis at the Center of the Earth oli yksi huonoimpia näkemiäni elokuvia. Sen katsominen oli puistattavaa, ja tieto siitä, että joku on tienannut sillä enemmän rahaa kuin minä vuodessa ajatuksena kammottava.

Siitäkin huolimatta pääkoppani sopukoihin jäi kytemään kiinnostus. Onko tämä pahinta mitä Asylum, legendaarisen huono leffastudio tunnettu mockbustereistaan, voi tarjota? Rohkenen epäillä, ja suuntaan katseeni seuraavaan saaliiseen.

Clash of the Empires tunnettiin vielä joku aika sitten nimellä Age of the Hobbits. Sitten lakimiesarmada tuli väliin ja nimi muutettiin nykyiselleen. On sanomattakin selvää, että tämä mockbuster apinoi Hobittia, mutta ei ole niinkään selvää se, miksi valitsin juuri tämän elokuvan seuraavaksi uhrikseni.

Vai olenkohan minä se uhri? Ei muuta kuin olut auki ja leffa pyörimään.

Holy shit, heti alkutekstit paljastavat elokuvassa näyttelevän itsensä Srognin! En tiedä kuka hän on, mutta tuolla nimellä tulen fanittamaan häntä hautaani asti!

Elokuva tapahtuu Indonesiassa, 12.000 vuotta sitten. Siihen aikaan Indonesiassa asui vain ärsyttävästi muikuilevia kakaroita. Jotka puhuvat englantia. Ja jotka joutuvat jättiliskoilla ratsastavien luolamiehien hyökkäyksen kohteeksi. Nyt ollaan kaukana Keskimaasta.

Ei juma... nämä indonesialaiset lyhytkasvuiset näyttelijät on dubattu englanniksi! Tämä on kuin katsoisi jotain 80-luvun japanilasta ninjaelokuvaa. Oi että kun nyt olisikin pyörimässä sellainen.

Ilmeisesti kivimiehet ovat pahoja, koska purevat lyhyiden miesten neniä irti ja ratsastavat lentävillä jättiliskoilla ja polttavat kyliä. Mutta miksi he käyttäytyvät noin huonosti? Kylän polttamisenkin jälkeen kiviporukka vain pyörii uhkaavan näköisenä keskellä palavaa asutusta.

Sitten kivimiehet vievät päähenkilö äiti-hobitin ja kasan muita. Toiset hobitit taas teurastettiin hetkessä, mikä järki? Minua pelottaa, että tämä tulee olemaan vielä huonompi elokuva kuin Nazis at the Center of the Earth.

Isä-hobitti, poika-hobitti ja tyttö-hobitti, joita olen päättänyt kutsua hobiteiksi lakimiehiä pelkäämättä, lähtevät mutsin perään seuraten tämän jättämää kivivanaa. Mutta voi ei, kivivana vie jättiläisten asuttaman ruohokentän halki! Me kaikki tiedämme, että jättiläiset ovat kivikansaakin vaarallisempia.

Jahka poika-hobitti on esitellyt supersalaisen aseensa, apukepin, jonka avulla voi ylettää asioihin joihin ei kädellä yltä, törmää kolmikko jättiläisten jahtaamaan karvasarvikuonoon. Ja voi ei, ilmeisesti Asylumin leffoissa on jokaisessa se yksi tunnistettava B-stara, tällä kertaa Stargaten Teal'c, eli jättiläistä näyttelevä Cristopher Judge.

Isä-hobitti häikäisee ihmekivellään karvasarvikuonon ja Teal'c pääsee tökkäämään keihäänsä pedon rintaan. Teal'c esittelee itsensä Amthariksi, metsästysseurueen johtajaksi, mutta minulle hän on nyt ja aina Teal'c.

On siinäkin metsästysseurue. Heti kun hobitit ovat maininneet tarvitsevansa apua, unohtavat jättiläiset karvasarvikuononsa ja lähtevät jolkottelemaan johtajansa luokse.

Jumalauta tätä dialogia! "Me emme tee mitään!" "Meidän täytyy tehdä jotain!" "Minä päällikkönä sanon ettemme tee mitään!" Ilmeisesti kaikki muut paitsi Teal'c ovat paikallisia näyttelijöitä, sillä heidän englannin ääntämyksensä on kammottavaa. Mutta miksi vain hobitit on erikseen dubattu englanniksi, kun taas jättiläiset, tai siis ihmiset, mongertavat omaa mukaelmaansa? Hobittien selitys yhteiskielen osaamisestakin kuului, että he olivat kuunnelleet ihmisten puhetta ja oppineet siitä, mutta millä ihmeellä kukaan tuosta oppii yhtään mitään?

Ihmiskylässä järjestetään keihäänheittokisa, kun poika-hobitti väittää apukeppinsä auttavan keihäänheitossa. Ensin Teal'c heittää heittonsa, kunnes tramp stampin omaava nainen heittää vielä pidemmälle. Kun poika-hobitti antaa apukeppinsä heimon huonoimmalle heittäjälle, heittää tämä ruman CGI-keihäänsä kauas puiden yli kaikkien ihmeeksi ja hämmästykseksi. Hurja väline tuo apukeppi.

Hobitit yrittävät vaihtaa apukepin turvalliseen kulkuun kivikansan maille, mutta tankeroenglantia kummallisesti painottava heimopäällikkö ei siihen suostu. Sen sijaan hän köyttää hobitit puuhun kivikansan löydettäväksi. Isä-hobitti kuitenkin pelasti Teal'cin hengen karvasarvikuonokamppailussa, joten Teal'c vapauttaa hobitit yön pimeydessä. Tramp stamp lyöttäytyy parin nobodyn kanssa mukaan, ja pelastusoperaatio saa jatkua.

"What junglehell is this?", tokaisee Teal'c, kun kuolleen näköinen köynnös tarttuu toista nobodya jalasta. Kesken köynnöskamppailun paikalle pöllähtää ruma CGI-hämähäkki, joka heittää mällinsä tramp stampin naamalle. Ei liene ensimmäinen kerta.

Isä-hobitti katkoo köynnöksen ja Teal'c keihästää hämähäkin, ja sitten onkin tramp stampin aika avautua. Kivimiehet ovat kuulemma vieneet hänenkin perheensä. Lisäksi seuraavana yönä on täysikuu ja täysikuu on kivityyppien... mitä? Time of fisting? Eikun feasting! Huh huh, kivikansa meinaa vain syödä kaappaamansa hobitit.

Sitten tramp stamp kamppailee kivimiehen kanssa, lyö tätä keihäällä kasseille ja raahaa tömön vankina leiriin. Mutta kivimies yrittää karata, kompastuu poika-hobittiin, lyö päänsä kiveen ja kuolee. Toinen nobody on selvästi vaikutteille altis, kun hän heittää henkensä alle 20 sekuntia kivimiehen jälkeen astuessaan kivimiesten keihäsansaan.

Seuraavaksi sankarit päättävät kävellä kahden nukkuvan myrkkyjättiliskon ohi. Tietenkin liskot heräävät, ja alkaa jälleen elokuvan ainut taistelukoreografia, kun näyttelijät tökkivät keihäillään tyhjään yläviistoon, jonnekin kuvan ulkopuolelle. Se toimii ja liskot kuolevat nopeasti, mutta ei ennen kuin Teal'c on saanut myrkytyksen. Tyttö-hobitti kertoo osaavansa parantaa Teal'cin, joten sankarseurue alkaa etsimään suojaisaa paikkaa. Isä-hobitti päättää kuitenkin nerokkaasti, että hän lähtee eteenpäin yksin. Jösses mikä järjen jättiläinen.

Poika kuitenkin seuraa isäänsä, mutta jää piirtämään karttaa kivimiesten luolan salaisen sisäänkäynnin ulkopuolelle samalla kun faija menee sisään. Kivimies yllättää pojan, mutta Tramp stamp saapuu hätiin ja pelastaa muksun hengen. Poika, tramp stamp ja jäljellä oleva nobody lähtevät kivimiesten kotiin salaisesta sisäänkäynnistä samalla kun tyttö jää hoivaamaan Teal'cia.

Isä-hobitti onnistuu hiipimään kivimiesten rituaalikammioon, missä on meneillään hurjan hurja valintaprosessi siitä, kuka hobiteista syötäisiin ensimmäiseksi. Äiti-hobitti huomaa miehensä ja tietenkin raikaisee hänen nimensä täyteen ääneen, vetäen kivimiesten kaiken huomion. Isä jää kiinni, kiitti vaan mutsi!

Juuri kun isää ollaan uhraamassa, saapuu pikaparannettu Teal'c hätiin ja heittää keihään kivikansaa johtaneen poppanaisen silmään. Teal'c kohtaa loput rituaalikammion kivimiehistä samalla kun nobody ja tramp stamp pistävät toisaalla kivimiehiä mullan alle kymmenittäin. Nämäkö nyt olivat niin vaarallisia, ettei Teal'cin pomo uskaltanut päästää hobitteja heidän mailleen?

Teal'c, nobody ja tramp stamp yhdistävät voimansa johdattaakseen hobitit vapauteen. Luolan ulkopuolella vastaan tulee lisää löysää kivikansaa, ja taistelu sujuu hyvin kunnes paikalle pöllähtää liskolentäjiä. Seuraa vaihteeksi ilmatökkimistä, aloinkin jo kaivata sitä lähes fyysisten ihmistaisteluiden jälkeen.

Lisko tappaa nobodyn ja kaikilla on yhtäkkiä aikaa jäädä tuijottamaan nobodyn ruumista. Onneksi Teal'cin heimo saapuu apuun ja seuraa massiivinen joukkotaistelu! Tai siin ainakin 30-40 statistia juoksevat toisiaan kohti ja alkavat pyörimään toistensa ympäri. Tämä on kai se otsikon Clash of the Empires, vaikka ainuttakaan imperiumia tässä elokuvassa ei ole.

Teal'c meinaa saada turpaansa liskokivimieheltä, mutta heimopäällikkö saapuu väliin uhraten oman henkensä. Sitten Teal'c tappaa kaikki ja huutaa päälle.

Teal'cista tulee ihmisten uusi johtaja, poika ja tyttö lähtevät ihmisten mukaan ja isä-hobitti selittää jotain mukasyvällistä siitä, kuinka maailma kuuluu nyt jättiläisille. Lopputekstit alkavat vihdoin ja viimein rullata, ja minä huokaisen helpotuksesta. Miten yksi elokuva voi tuntua kokonaiselta illalta?

Jumalauta mitä jöötiä. Missään ei taaskaan ollut mitään järkeä, ja Cristopher Judgenkin roolisuorituksesta näki kauas, että mies tiesi tasan tarkkaan kuinka huonoa elokuvaa oli tekemässä.

Leffan jälkeen minun piti käydä vielä IMDB:ssä tarkistamassa kuka oli mystinen Srogn. Srogn osoittautui isä-hobitin näyttelijäksi, mutta isompana yllätyksenä tuli, että tramp stamp olikin ihan oikea kiinalainen näyttelijä Bai Ling. Ei olisi uskonut.

Onko tämä sitten parempi vai huonompi kuin Asylumin natsipätkä? En tiedä, ihan sama, en rehellisesti halua ajatella kumpaakaan pökälettä enää hetkeäkään. Seuraava katsomani Asylum-elokuva on kyllä jonkun muun kuin Joseph J. Lawsonin ohjaama.

Huvittavasti muuten IMDB:n juonisynopsiksella ei ole mitään tekemistä juuri näkemäni elokuvan kanssa. Elokuva tunnetaan näemmä myös jossain nimellä Lord of the Elves. Milläköhän hiton meriiteillä, tuossahan oli vielä vähemmän haltioita kuin imperiumeja!

Juho Penttilä


Holy shit, heti alkutekstit paljastavat elokuvassa näyttelevän itsensä Srognin!

Mainos


Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1