tutkain

tutkain

Hobitit ja taru ysärin herrasta

Globalisaation jyllätessä on hyvä välillä suosia rehdisti suomalaista. Levyt voi Play.comin sijaan hakea paikallisista kivijalkakaupoista, ulkomaiset tuontivihannekset voi vaihtaa kotimaisiin ja hei! Peter Jacksonin uusimman superhypermegaspektaakkelinkin voi jättää aivan rauhassa väliin, sillä sillekin on kotoinen vaihtoehto: vuodelta 1993 peräisin oleva minisarja Hobitit.

Hankkeeseen houkutellut aktöörit vetävät yli niin korkealta ja kovaa, että huumorioastolla menee viisarit punaiselle.

Nimestään huolimatta Hobitit ei kuitenkaan pohjaudu Hobittiin vaan itse Taruun, tosin hyvin hobittikeskeisestä näkökulmasta. Se tuleekin tarpeeseen, sillä John Ronald Reuelin tiiliskivieepos on kondensoitu yhdeksään noin puolen tunnin jaksoon. Jep, satojen sivujen seikkailu on puserrettu reiluun neljään tuntiin. Pituus on kuitenkin Hobittien ongelmista pienin.

On vaikea sanoa, miten lopputulokseen pitäisi suhtautua. Okei, tekijätiimi teki varmasti parhaansa niillä vähäisillä resursseilla, mitä käytössä oli. Mutta kundit ja mimmit hei, mitä hittoa? 

Aloitetaan visuaalisesta puolesta. Jacksonilla oli käytössään Uuden-Seelannin maisemat ja miljoonittain dollareita, Pohjolan raukoilla taas läjä halvannäköisiä keskiaikaisasuja ja sininen kangas, jonka edessä leikkiä. Hassut hoppelit patsastelevat purkista tulevien lavasteiden edessä kuin uudemmissa Tähtien sodissa ikään, vain hippusen amatöörimäisemmin toteutettuna. Okei, uuden teknologian kanssa ilman rahaa painiville suomalaisille pitäisi antaa armoa, mutta ulkoisesti Hobitit on niin pahasti ajan hampaan märehtimä, että illuusio fantasiamaailmasta särkyy vähemmästäkin.

Mainos

Karkean ulkokuoren voi antaa anteeksi, jos sisus kimmeltää kullankeltaisena. Tässä Hobitit poimii pudottamansa pallon ja... Kah, pudottaa sen jälleen. En ole kovin varma, onko Suomi-LotRin tarkoitus olla uskollinen alkuperäiselle vai jonkinlainen lapsellistettu naperoversio, mutta kaikesta päätellen sama on ollut hakusessa myös tekijöillä. Alussa lässytetään ja väännetään rautalankaa, sitten leikataan suoraan siihen, kun Smeagol kuristaa serkkunsa Sormuksen tähden. Muutenkin tarinan käänteet on selvästi suunnattu hieman vanhemmalle väelle, mutta toteutus on vedetty päiväkotifiltterin läpi. Harmi, että laatusuodatin taisi unohtua jonnekin matkan varrelle.

Ja se näyttelemisen taso, voi pyhä Sylvester sentään! Hankkeeseen houkutellut aktöörit vetävät yli niin korkealta ja kovaa, että huumorioastolla menee viisarit punaiselle. Kari Väänäsen Klonkku pehmeine r-kirjaimineen ("Aaawwe!") on jo suorastaan mielipuolista seurattavaa, muiden roolisuoritusten kelluessa jossain tökerön ja masentavan rajamailla. 

Haukkuminen on ikävää puuhaa, mutta minkäs teet, kun kehuihinkaan ei ole hirveästi syytä. Suomalaista Tarua ei vain pysty katsomaan ilman huomattavaa päihtymystilaa, ja siihenkin tilanteeseen keksii helposti kehittävämpää tekemistä. Oma mielenterveyteni kesti kolmen jakson verran, sitten oli jo pakko sortua skippailuun ja avainkohtausten katsomiseen sieltä täältä siinä toivossa, että taso paranisi (no ei parantunut). Sori vaan, mutta kaikkeen en minäkään pysty. Elämä on liian lyhyt.

Hobittien viehätys on siinä, että se on nollabudjetilla 90-luvulla kuvattu suomalainen Taru sormusten herrasta. Hobittien ongelma on siinä, että se on nollabudjetilla 90-luvulla kuvattu suomalainen Taru sormusten herrasta. Kysyttävää? 

No tietenkin se, että mistä minisarjan voi katsoa. YouTube-käyttäjä JouninEnsion ansiosta siihen tarvitaan vain nettiyhteys ja hyvät hermot, olkaa niin hyvät ja katsokaa ensimmäinen jakso tekstin alapuolelta.

Aleksandr Manzos



Hobitit

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1