Ihan palikka-animaatio
Aina silloin tällöin tulee vastaan projekteja, jotka hämmästyttävät. Kun pieni porukka väsää täysimittaista elokuvaa legopalikoilla, on projektista YouTubeen julkaistuille trailereille helppo naureskella ja ihmetellä ylimielisenä, etteikö nuorilla miehillä ole parempaa käyttöä ajalleen. ”Eihän tuosta koskaan valmista tule”, ajattelin.
Legoanimaatio on toimivaa, joskin pitkä kehitysaika näkyy animoinnin laadun ajoittaisessa epätasaisuudessa.
Niin vaan sain nenilleni, kun HOViNET-tiimin tekemä Kastlevania 4: Vanian legenda julkaistiin tammikuun puolivälissä. Ilmaiseksi YouTubessa katsottava tai tekijöiden kotisivuilta DVD-imagena ladattava elokuva on tuhti kahden ja puolen tunnin rautaisannos palikkapäitä ja muovisia hahmoja.
On suomalaista sisukkuutta omistaa yli seitsemän vuotta elämästään animaatioelokuvan valmistamiseen. Vielä enemmän sisua vaatii tehdä se legopalikoista. Mieti sitä jalan alle jääneiden palikoiden määrää. Auts.
Nimensä ja teemansa Kastlevania lainaa Konamin klassikkopelisarja Castlevaniasta. Tarina kertoo Bellmountin suvun taistelusta Vanian maata pelossa pitävää taikurivampyyri Trakulaa vastaan. Trakulan päihittänyt Simo Bellmount on eläkkeellä, joten suvun vastuu siirtyy nuorelle Justukselle.
Simo ei kuitenkaan usko Justuksen olevan valmis, vaan lähettää hänet KastleVillan kylään keräämään kokemusta. Justus tekee urotekoja ja ystävystyy kyläläisten kanssa, mutta kun joku käy syömässä Saarioisen kehnolaatuiset veriletut Trakulan haudan ympäriltä, pääsee itse pahuus jälleen valloilleen.
Kaksi tuntia ja kaksikymmentäkuusi minuuttia, eli yli 110000 kuvaa myöhemmin, kun lopputekstit pyörivät televisioni ruudulla, nostin tyhjän pähkinäkulhon pois outokumpuni päältä ja pohdin tunteitani viimeisten tuntien ajalta. Ensimmäinen mieleeni tullut vertailukohta oli Star Wreck. Kastlevaniassa on samaa luovaa hulluutta ja läpi harmaan kiven -mentaliteettia, kuin jo käsitteeksi kasvaneessa suomalaisessa scifi-eepoksessa. Valitettavasti siinä on myös sama amatöörimäisyyden leima käsikirjoituksesta leikkaukseen ja näyttelijäsuorituksiin.
Legoanimaatio on toimivaa, joskin pitkä kehitysaika näkyy animoinnin laadun ajoittaisessa epätasaisuudessa. Kerran tai pari tuli äimisteltyä, kuinka oivaltavia efektejä palikoilla oli loihdittu. Stop motion -tekniikalla ikuistetut palikka-Petterit liikkuvat niin luontevasti, kuin hassuilta pikku-ukoilta voi olettaa. Musiikkina käytetään peleistä tuttuja sävelmiä, jotka vain harvoin sopivat kohtauksen henkeen, mutta toimivat peliharrastajalle hauskana viitteenä.
Näyttelijöinä toimivat tekijät ja foorumeilta haalitut vapaaehtoiset. Suurin osa hoitaa vuorosanansa kunnialla, mutta mukaan on eksynyt muutama, joiden sönkötyksestä ja huonolaatuisesta äänitallenteesta johtuen puheesta ei saa selvää parhaalla tahdollakaan. En odota harrastelijavoimin tehdyn animaatioelokuvan näyttelyltä Oscar-tason suoritusta, mutta haluaisin jumalauta kuulla mitä näyttelijät yrittävät sanoa!
Kastlevania oli viihdyttävä, pariin otteeseen jopa oivaltavan hauska, mutta kokonaisuus oli ongelmallinen. Vanha Penttilöiden viisaus sanoo ”Kuka saksia säästää, se elokuvaansa vihaa.” Vanian legendasta olisi voinut helposti leikata puolet pois, sillä turhia kohtauksia, sivujuonia ja hahmoja oli roppakaupalla. Kaikki Lonksut, lembasta haikailevat haltijat, turhat tuomiokulttilaiset ja koko helkutin imperialistien sivujuoni niskaperseotteella jäiseen hankeen, niin raina olisi ollut paljon parempi.
Noin puolella nykyisestä mitasta Kastlevania 4: Vanian legenda olisi voinut olla tiukka, hykerryttävän hauska kohkaus legolandiassa, nyt siinä on puolet hauskaa seikkailua peliviittauksin ja toinen puoli tarpeetonta jahkaamista hahmoilla, joilla ei ole mitään väliä.
Silti, jos aihepiiri kiinnostaa ja elämästä löytyy muutama ylimääräinen tunti, kannattaa raina katsastaa ihan tueksi suomalaisille jääräpäisyydelle. Seitsemän ja puoli vuotta elokuvan parissa puurtamista on niin kunnioitettava urakka, että mielelläni käytin kaksi ja puoli tuntia sen katsomiseen.
Kumarran teille HOViNETin uurtajat. Ette tehneet suurta taide-elokuvan klassikkoa, mutta saitte minut nauramaan. Sitä ei ole Hollywood vähään aikaan tehnyt.
Juho Penttilä
