tutkain

tutkain

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Työelämällä vitsailevien tuotosten joukkoon mahtuu vaikka ja mitä. Mike Judgen Konttorirotat (Office Space, 1999) on ehdottomasti yksi genren klassikoista. Huolimatta siitä, että leffan luomisesta on vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta, on loistavia dialoginpätkiä pursuava raina pysynyt freesinä, ja työelämäkomedioiden kavalkadissa se kuuluu niihin samastuttavimpiin. 

Peter Gibbons vihaa työtään. Lomakkeen puuttuva kansilehtinen saa aikaan huomautuksia kahdeksalta eri esimieheltä, ja huonona päivänä kollegat sirkuttavat tekopirteinä maanantaimielialasta. Lounaskahvilan söpön tytön, Joannan, puhelinnumeron pyytäminen on ikuisuusprojekti, ja joka ilta Peter toteaa eläneensä juuri elämänsä kamalimman päivän. Peter päätyy kokeilemaan stressiä poistavaa hypnoosia. Kun hypnoosi jää kesken, kokee mies ihan uudenlaisen herätyksen elämässään. 

Hetken kaikki on auvoista. Uudella, rentouden putousten tuolle puolen seilanneella asenteellaan Peter nukkuu huoletta työpäivän ohitse, kaataa toimistoseiniä ja kertoo konsulteille pelaavansa mieluummin Tetristä – ei siksi, että olisi laiska, vaan siksi ettei häntä kerta kaikkiaan kiinnosta. Yllätyksekseen Peter huomaa asennemuutoksen johtavan potkujen sijasta ylennysputkeen, ja asiat alkavat luistaa myös Joannan kanssa. Mutta voi – kollegat Michael Bolton ja Samir ovat yhä irtisanomisuhan alla. Moinen epäreiluus saa Peterin johtaman kolmen koplan kehittämään suunnitelman, jonka avulla toimistolle ei tarvitse palata enää ikinä. 

Miehet luovat viruksen, joka varastaa yhtiön tilisiirroista senttien murto-osia. Kuten sankarimme myöntävät, on suunnitelma suoraan Superman III:sta. Tietenkin kaikki sujuu kuin tanssi, kunnes – no, kunnes kaikki lakkaa sujumasta kuin tanssi. Peterin on tehtävä päätös vastuunkantamisesta, ja saatava elämänsä tällä kertaa kunnolla raiteilleen. Loppujen lopuksi opetus on, että vaikkei juuri kukaan pidä työstään, tekevät kaikki silti parhaansa ollakseen onnellisia. 

Mainos

Konttorirottien lähin sukulaissielu lienee Dilbert-sarjakuva. Leffan hahmot ovat samaan tapaan puhtaita karikatyyrejä. Peter on tietysti se samastuttava kundi, joka ei ole tyytyväinen työhönsä, ja jonka suurin unelma on tehdä päivät pitkät ei-mitään. Michael Bolton on ulospäin hiljainen insinööri, mutta pitää itseään koviksena silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Samir on seksinnälkäinen riviohjelmoija, joka epäonnistuu naistenmiehenä. Joana on se tyttö, jonka kunnianhimo ei ikinä riittänyt muuksi kuin tarjoilijaksi asti. Liioitellut stereotypiat ja suoriksi vedetyt mutkat marssivat esille yksi toisensa jälkeen, eivätkä leffan tekijät edes yritä piilotella tätä. Koska hahmojen välinen dialogi ja kerronta ovat niin hyvin rakennettuja, ei karikatyyrimäisyyttä tarvitse nähdä heikkoutena. Pikemminkin päinvastoin. 

Oma lukunsa ovat tietysti fiktiofirman pikkupomo Bill Lumbergh sekä kafkamaiseen unohduskierteeseen juuttunut Milton. Milton on punakka, oravamainen kaveri, joka puhuu yksinomaan mutisemalla ja uhkaa nitojanmenettämisen kaltaisten vastoinkäymisten jälkeen ties monettako kertaa sytyttävänsä koko rakennuksen palamaan. Vastaavia tikittäviä aikapommeja voi hyvinkin pyöriä työelämässä, ja itse kukin voi vain toivoa, ettei joudu koskaan kohtaamaan omaa miltoniaan.  Lumberghin nilkkimäisyys puolestaan on tasoa, joka on yltänyt internet-meemiksi asti, ja mikä muka olisikaan parempi suositus siitä, että jokin kannattaa nähdä itse. Hahmon puheeseen on koottu kaikki, mikä hallintokielessä on tai on ikinä ollut pielessä, ja kuten leffan Peter asian ilmaisee, on mies kävelevä symboli maailman pahuudelle. Huvittava yksityiskohta on myös, ettei Lumberghia juuri nähdä ilman toisessa kädessä kulkevaa firman kahvikuppia. 

Kuitenkin johonkin karikatyyrimäisyys on jättänyt myös sitä huonompaa jälkeä. Ajoittain tuntuu, että elokuva yhtenäisen tarinan kertomisen sijasta koostuu enemmänkin lyhyistä episodeista. Puolentoista tunnin ajan moista vielä katselee ilman haukotuksia, mutta jos filmi olisi minuutinkaan pidempi, pääsisi katsoja melko varmasti kyllästymään. 

Konttorirottien henki tiivistynee parhaiten soundtrackissa. Vaikka elokuvan tapahtumat liikkuvat yksinomaan kauluspaitaisten toimistomiesten maailmassa, soi taustamusiikkina lähes yksinomaan gangsta-räp. 



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1