tutkain

tutkain

Kissat vastaan vampyyrit

Kevät tuo tullessaan paitsi lehtiä, kukkasia ja koirankakkaa, myös uutuuskirjoja. Niiden joukosta on aika luoda tutkiva katse sarjakuvahuumorin pariin. Kotimaisesta tuotannosta poimittakoon esiin kaksi kevään uutuutta, Kuolleiden urheilijoiden seura – Hiihtoa kryptasta sekä Mourukatit. Vaikka molempien tyylilajina toimii huumori, törmää harvoin kahteen erilaisempaan julkaisuun. Perinteisen mallin mukaan vitsejä voi kertoa joko strippimuodossa Karvisen tapaan, tai sitten osana pitkää tarinaa Don Rosan ankkojen tyyliin. Käsillä on esimerkit molemmista tavoista.

Lähdetään liikkeelle Kuolleiden urheilijoiden seurasta. Albumin lähisukulainen lienee Mannisen vanha kunnon Kapteeni Kuolio. Sarjan kakkososa, Hiihtoa kryptasta (Sihvonen ja Rapi, Arktinen Banaani 2014), kertoo valmentaja Taisto Vastamäen ja urheilijapoika Ryhtiraamin hiihtoreissusta oikein ulkomailla vampyyrien parissa.

Hiihtoa kryptasta on pohjimmiltaan huumoriseikkailu, jossa jo tarinan asetelma antaa tilaa vitsailulle. Kantava teema on epäkuolleiden lisäksi talviurheiluun tässä yhdistetty kansallismielisyys – valmentaja kun ei erota vampyyreitä muista ulkomaanelävistä, ja parhaaksi aseeksi niitä vastaan muodostuvat kunnon kotimaiseen malliin ruisleipä, lenkkimakkara ja tietysti basillit loitolla pitävä valkosipuli. Värikkäässä kielenkäytössä kilpakumppanit ja kisajärjestäjät nimetään muun muassa Svartsenekkereiksi ja homo-hitlereiksi, ja moni ilmaisu vähintäänkin hymyilyttää. 

Kuolleiden urheilijoiden seuran paras anti on yksityiskohdissa, ja välillä juonta näkökulmasta riippuen joko katkaisevat tai rytmittävät mainokset, joissa kaupitellaan sellaisia tuotteita kuten Pumpattava Barbaari tai Niilo Nekroviilin maittava välipala (vihje: mainokset saattavat olla fiktiivisiä). Tarina kaikessa yhtenäisyydessään tarjoaa moiselle kehykset. Toki itse kerronnastakin löytyy oivalluksia, ja esimerkiksi doping-testit antavat vampyyreille hyvän syyn imeä urheilijapoikien verta vaivihkaa.

Sitten se toinen sarjakuva. Tiedättehän ne pienille lapsille tarkoitetut kirjat, joissa kuvataan maatilan eläimiä? Lehmä sanoo ammuu, sika sanoo röh-röh ja niin edespäin. Hyvä. Aikoinaan menestykseksi nousseessa Kiroilevassa siilissä oli yksi vitsi. Siilin vitsi vanheni noin kolmen stripin jälkeen. Mourukatit (Jarkko Nääs, Arktinen Banaani 2014) vie ilmiön vielä pidemmälle: Siinä ei näy vitsejä eikä muuten tarinaakaan. Sen sijaan tuloksena on noin 80-sivuinen, ruuduilla kuvitettu opus, jonka sisältö on tämä: Kissa sanoo äyh, kissa sanoo kur.

Piirtäjä Nääsillä on kolme kissaa. Kissojen nimet ovat Hobby, Milky ja Kitkat. Kissat tekevät asioita joita kissat nyt yleensäkin tapaavat tehdä: Makoilevat, maukuvat, leikkivät ja syövät mielellään mieliruokaansa mutta eivät kovin mielellään mitään muuta ruokaa. Joskus kissat pääsevät ulos terassille, mikä lienee sarjakuvan huipentuma. Kissojen tekemisiä kommentoi niiden omistaja, joka sarjakuvassa pysyy kasvottomana käsiparina. Episodeiksi kelpaavat esimerkiksi huomio siitä, miten kissa lepää joskus tassut alleen taitettuna tai se, että kissa yrittää hypätä viereen sohvalle muttei mahdukaan kovin hyvin.  Kissojen elämää kuvataankin albumissa sensuroimattomaksi, mikä tarkoittaa, ettei Mourukattien kissakolmikko tee kerta kaikkiaan mitään sellaista, mikä ei olisi jokaisen kissan arkipäiväistä käytöstä.

Kaiken kaikkiaan Mourukatit on strippisarjakuva ilman toimivaa huumoria, outouttamista tai mielenkiintoista näkökulmaa. Kissa on mukava lemmikki ja niillä on piirteitä, jotka naurattavat niiden omistajia ja välillä muitakin ihmisiä. Niiden esille tuominen kiinnostavalla tavalla kuitenkin vaatii edes jonkinlaista lahjakkuutta tarinankertojana. Tämän albumin sen sijaan jopa kissaihminen kokee kiusalliseksi. Pari pientä valopilkkua tarjoaa Nääsin käsiala piirtäjänä, joka on ihan letkeää katsella. Lisäksi kissoja ei ole laitettu väkisin puhumaan, mikä ansaitsee erityisnoston, sillä Mourukateissa jokainen repliikki on niin toivottoman tylsä, että mitä vähemmän puhetta, sen parempi. 

Suomessa julkaistaan valitettavan vähän sarjakuvaa, joskin tilanne on viimevuosina dramaattisesti parantunut. Tarjonnassa alkaa olla enemmän ja enemmän jokaiselle jotakin. On myönnettävä, ettei Kuolleiden urheilijoiden kohdeyleisöön kuulu ihan jokainen jannu ja jonne, mutta vähän laitapuolisen huumorin ystäville albumi kyllä toimii. Pitkän mietinnän jälkeen Mourukateillekin löytynee kohdeyleisönsä. Esimerkiksi kerhoikäiset kissafanit sekä kissoista pitävät äkillisen aivoleesion uhrit.

ER


Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1