tutkain

tutkain

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Saksalaisen Reiner "mr. lautapeli" Knizian epävirallisen laattatrilogian täydentää vuonna 1998 julkaistu Aavikon karavaanit (Through the Desert). Laattojen sijaan Aavikon karavaaneissa tosin asetellaan pastellikameleita - kyllä, et ole napannut mitään laitonta, luit aivan oikein, pastellikameleita. Perusmekaniikoiltaan Aavikon karavaanit muistuttaa Tigris & Euphratesia ja Samuraita, minkä takia kolmikkoa kutsutaan usein Knizian laattatrilogiaksi, vaikka mies itse ei niistä mitään sarjaa suunnitellutkaan.

Keitaiden ja lähteiden täplittämää aavikkoa kuvaavalle, heksoihin jaetulle laudalle pyritään muodostamaan muovisista kameleista karavaanireittejä, joilla on useita pistepotteihin johtavia tavoitteita. Karavaanikisan kuluessa pisteitä irtoaa 1-3 lähteiden ylityksistä ja viisi pojoa muovipalmujen merkkaamien keitaiden vieressä käymisestä. Kun kamelikuskien reissut ovat päättyneet, mukaan ynnätään kymmenen pistettä per pisin värikaravaani ja yksi piste jokaisesta saarretusta heksasta.

Viiteen eri pastelliväriin jakautuvien kamelien värit ei ole pelaajien omia - karavaanin omistus määritellään kamelilla ratsastavan johtajan värillä. Alussa kartalle asetellaan vuorotellen kaikki karavaanien johtajat siten, että ne eivät ole suoraan pistepaikoissa tai toisissaan kiinni. Johtajien sijoitteluun kannattaa uhrata muutama minuutti, sillä syrjästä on vaikea kerätä isoja pisteitä tai sotkea vastustajien suunnitelmia.

Kun johtajat ovat paikoillaan, karavaaneja jatketaan joka vuorolla kahdella pastellikamelilla, joiden ei tarvitse olla samaa väriä. Kameleita liitetään vain omiin karavaaneihin ja eri johtajien samanväriset karavaanit eivät saa koskaan yhdistyä. Alati pituutta kasvavilla karavaaneilla pyritään tietysti hankkimaan mahdollisimman paljoa pojoa mahdollisimman pienellä vaivalla. Ottelun alussa taktiset asemat ovat usein hakusessa, kun kuuppa ei tahdo millään ymmärtää, että pastellikamelien väri X ei tarkoita pelaajaa Y. Katso niitä johtajia, joh-ta-jia (lue: ratsastajia). Pitääkö toistaa?

Kamelitrippi

Aavikon karavaaneissa on helppo keskittyä keräämään vain lähimpiä lähde- ja keidaspisteitä, mutta ne riittävät voittoon vain harvoin. Pisimmät karavaanitkin menevät usein lähes tasan pelaajien kesken, jos kamelijonojen pituuksia ei jätetä mutun varaan. Varsinainen voittoliike on suuren alueen saartaminen, mutta siinä on vaikea onnistua, mikäli muut ovat hereillä. Alue on napattu, kun karavaanin molemmat päät ovat kiinni pelialueen reunassa ja alueen sisällä ei ole vieraita kameleita. Keskustan vuoristo kelpaa myös rajaksi, jos karavaanin molemmat päät päättyvät siihen.

Kaapatulta alueelta tulevat heti kaikki lähde- ja keidaspisteet plus lopussa sieltä tiristetään vielä heksapojot. Mojovan loppubonuksen takia muiden alueenvaltaukset pyritään aina blokkaamaan. Torjuntasaumat pitää huomata ajoissa, koska yhden vuoron kahdella kamelilla ei pitkälle potkita - jos omat rahkeet eivät riitä, yritä puhua muut pahimman uhan kimppuun. Etenkin alueen valtaamisen torjuminen on aloittelijoille tai nuoremmille pelaajille vaikeasti hahmotettava temppu. Paras mahdollinen siirto luonnollisesti edistää omia tavoitteita ja häiritsee vastustajia, mutta toisinaan on vain pakko tunkea väliin, pisteitä viis.

Aavikon karavaaneissa on paljon seurattavaa, minkä ansiosta siinä on pakko tehdä taktisia kompromisseja - kaikkea ei voi mitenkään saada ja kaikessa ei voi pärjätä. Jatkuvien kompromissien myötä pastellikamelien sijoittelu on taktisesti yllättävän kiperää vääntöä, vaikka koko touhu näyttää lasten harmittomalta kamelirumbalta.

Karavaanarien kisailu päättyy siihen kierrokseen, kun joku pastellikameliläjä loppuu. Mittelö ratkea suhteellisen rivakasti: vetoihin menee alle tunti pelaajamäärästä riippumatta, sillä järkevät siirtovaihtoehdot hupenevat loppua kohden. Pisteytyksessä ei poikkeuksellisesti ole mitään erityisiä kniziamaisuuksia - tavalla tai toisella kerätyt pistelaatat ynnätään suoraan yhteen.

Knizian Aavikon karavaanit yhdistää sopivasti opportunismia ja suunnitelmallista alueenhallintaa. Aavikon karavaanit sopii hyvin perhepeliksi, sillä rauhanomaisen teeman ja leikkisän värimaailman ansiosta se uppoaa lapsille muita Knizia-klassikoita paremmin. Ja lopuksi, sori, en voi vastustaa kiusausta, sanon sen vielä kerran: pastellikameli.

Petri Heikkinen

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1