tutkain

tutkain

Lautapelilahjat - osa 1

Joulu on jo ovella ja niin pois päin. Pitäisi hankkia lahjoja, mutta ei mitään tyhjänpäiväistä krääsää - vaikea tehtävä? Kyllä, etenkin jos lahjan saaja on kovia paketteja arvostava (lauta)peliharrastaja, sillä peliostoksilla on erittäin helppo mennä pahasti vipuun ilman satavarmoja vihjeitä.

Suuren yleisön tunnistamat viihdebrändit kätkevät taakseen valitettavan usein silkkaa silkkoa ja muinaiset klassikot ovat riskaabeleja vetoja: yksi Afrikan tähti vielä menee, mutta jos paketeista paljastuu niitä kolme, hymy saattaa jo hyytyä. Autamme visaisen pulman ratkaisussa testaamalla pinkan uutuuttaan hohtavia, hyviksi havaittuja lautapelejä kaikenikäisille pelimiehille ja -naisille.

Carcassonne: Etelämeri

Klaus-Jürgen Wreden Carcassonne on moderni klassikko ja yksi niistä peleistä, jolla haalitaan lautapelirinkiin lisää jäseniä. Laajaksi paisuneen sarjan tuorein osa on itsenäinen sisarpeli Carcassonne: Etelämeri (South Seas), joka muuntelee jo tutuksi käynyttä pelisysteemiä parilla nokkelalla oivalluksella.

Carcassonne: Etelämeri seuraa pääpiirteissään sarjan perussääntöjä: joka vuoro pöydälle asetaan yksi maastolaatta sopivaan paikkaan ja/tai samalle laatalle pisteitä tuottava seuraaja. Ranskalaisten linnojen sijaan neliön muotoisista laatoista syntyy mereen trooppisia saaria ja kävelysiltoja.

Ensimmäisenä pelillisenä erona jokaisella pelaajalla on vain neljä seuraajaa, mutta yhden niistä saa vetää pois joka vuoro, jos ei samalla vuorolla laittanut ukkoa laatalle - säännön myötä seuraajat eivät jumitu toivottomiin projekteihin pysyvästi.

Merkittävimpänä erona peruspeliin laatoista ei irtoa suoraan pisteitä, vaan tuotteita: saarista banaaneja, silloilta simpukoita ja merestä kalaa. Saari ja silta antavat antimensa, kun ne on kasattu valmiiksi, mutta peltomaista merta lypsetään veneitä sisältävillä merilaatoilla. Aina kun paatti saapuu vesialueelle, kalastaja kerää saaliin ja palaa pelaajalle. Yksi kalaesiintymä peitetään venelätkällä ja alue jää odottamaan seuraavaa kalastajaa, joten Etelämeri on tavallista opportunistisempi Carcassonne.

Tuotteet laivataan saarilta Vanhaan maailmaan. Esillä on jatkuvasti neljä 2-6 pisteen arvoista laivaa, jotka haluavat tietyn määrän tuotteita. Joskus lastiksi kelpaa mitä tahansa, mutta useimmiten tarvitaan vaikkapa kaksi banaania, yksi simpukka ja kaksi kalaa. Laivaus tehdään kerran vuorossa, joten kovin suurta varastoa ei kannata kerätä. Erityisellä kauppaluost, sori,saarella, joka valmistuu kun sitä ympäröivät ruudut ovat täynnä, napataan tarjolla olevista paateista arvokkain ilmaiseksi.

Carcassonne: Etelämeri on 2-5 pelaajan toimiva ja riittävän erilainen Carcassonne-muunnelma. Jos vakiosetti on jo niin nähty, mutta jokin saman sorttinen maistuisi edelleen, tuttuja kuvioita sekoittava Carcassonne: Etelämeri tuo laattarumbaan taas virtaa ja vetovoimaa.

Qin

Ei vuotta ilman herr Reiner Knizian lautapelejä: Kiinan sotaisaan historiaan sijoittuva Qin voitti Vuoden 2013 aikuistenpeli -lätkän Suomessa. Valinta ei ole yhtään hassumpi, sillä vaikka säännöt ja pelimekaniikat ovat simppeleitä ja selkeitä, yksittäiset siirrot ja pidemmän tähtäimen taktiset kuviot eivät sitä välttämättä ole.

Alueenhallintapeli Qin on selkeästi suoraviivainen kevytversio viime vuosituhannen puolella ilmestyneestä Knizian Tigris & Euphrates -klassikosta: laatoista koostuvat läänit kamppailevat kylien hallinnasta. Kun läänit taistelevat keskenään, häviäjä sulautuu kokonaan voittajaan. Kylien ja läänien omistus merkataan värikkäillä muovipagodeilla. Voittaja hankkiutuu pagodeistaan ensimmäisenä eroon. Yksinkertaista, eikö totta? Kyllä ja ei.

Suorakaiteen muotoisia, kahden ruudun kokoisia läänilaattoja asetetaan laudalle yksi per vuoro ja kädessä on jatkuvasti kolme satunnaisesti nostettua laattaa. Laattojen ruudut ovat joko samaa tai eri väriä: sinistä, keltaista ja punaista. Kahdesta samanvärisestä ruudusta muodostuu pieni lääni, johon laitetaan yksi muovipagodi - vähintään viiden ruudun isoon lääniin sijoitetaan kaksi pagodia päällekkäin. Jos lääni koskettaa kylää, sinne laitetaan vielä yksi pagodi lisää. Kylän pagodi vaihtaa omistajaa, jos vastustaja liittää kylään läänejä, joissa on enemmän pagodeja.

Läänit taistelevat keskenään, kun eri pelaajien samanväriset alueet koskettavat toisiaan - isot läänit eivät kahakoi keskenään, joten vain pienen läänin voi menettää. Taisteluissa verrataan läänien kokoa ja suurempi luonnollisesti voittaa. Pieniä läänejä kannattaa suojella uusien läänien luomiseen sopimattomilla paloilla, sillä häviäjän pagodit palaavat varantoon.

Qin on osittain tuuripeli, joten taitavakaan kenraali ei voita aina. Jos pari kolme ensimmäistä vuoroa menee ilman käteviä yhden värin lääni minne tahansa -laattoja, pelaajaa odottaa usein kuninkaantekijän rooli - jo muutaman pagodin etumatkaa on vaikea kuroa kiinni.

2-4 pelaajan Qin on sääntöpatterin kapeuteen nähden yllättävän taktinen alueenhallintapeli: siirtojen seuraukset pitää ennakoida, muuten käy köpösti. Nopeutensa puolesta filleripeliksi sopivaa Qiniä voi palkintosarjastaan huolimatta pelata melkein missä tahansa porukassa, mistä kertoo jo matala kahdeksan vuoden ikäraja.

Petri Heikkinen


Superfarmari

Jos vaikuttaa olevan mahdotonta vetäistä yli tunnin kestävää peliä pöydälle esikouluosaston alkamatta kapinoida, huoli pois: tänäkin vuonna on saatu markkinoille liuta perhepeli-otsakkeen alla myytäviä tuotteita. Yksi perinteisimmistä uutuuksista on vuoden perhepeli-pokaalin napannut Superfarmari, joka on oikeastaan uusversiointi vuosikymmenten takaa. Peli on nimittäin kehitetty alun perin Puolassa toisen maailmansodan aikoihin, jossa se aikoinaan oli paikallisesti melkoisen suosittu.

Tavoite on simppeli. 2-4 farmaria jahtaa ensimmäisenä tilalleen vähintään yhtä jokaisen eläinkunnan edustajaa. Repertuaarista löytyvät kanit, lampaat, siat, lehmät ja hevoset. Pelinsisäinen markkinatalous määrittelee lampaan hinnaksi kuusi kania, siasta on taas pulitettava kaksi lammasta ja näin jatketaan aina hevoseen saakka. Jokaisen kierroksen alussa heitetään 12-sivuista noppaparia. Jos nopista tulee kanipari, ne lisääntyvät ja pelaaja saa yhden pupun omalle farmilleen. Kun pupuja ja muita eläimiä alkaa kertyä aitaukseen käy lisääntyminen vikkelämmäksi koska jokainen eläinpari, laudalta ja nopista yhteenlaskettuna, tuottavat aina jälkeläisen. Muutamien kierrosten jälkeen alkaa luomueläintä olla laudalla sen verran, että pelaajien on aika siirtyä arvoportaassa ylöspäin.

Vaaraa pelissä edustavat farmin liepeillä vaanivat sudet ja ketut, joita on yksi per noppa. Jos nopasta tulee kettu, katoavat pelaajan laudalta kaikki kanit ja sudenretale nappaa taas mukaansa aivan kaikki eläimet yhtä hevosta lukuun ottamatta. Lihansyöjiltä voi suojautua ainoastaan hankkimalla pihattoon jommankumman tai molemmat kahdesta koirasta pulittamalla tyyriin vaihtohinnan. Pieni koira suojelee ketulta ja iso sudelta. Pelatako siis riskillä ja kerätä nopeasti kasvava määrä jyrsijöitä ja vaihtaa kertarysäyksellä arvoeläimiä pihaan, vai edetä turvallisesti aina suojan hankkien?

Pelissä tapahtuu per kierros juuri riittävästi aikuisenkin pitämiseksi etäisesti kiinnostuneena pelin etenemisestä ja tyylikkäästi valmistettua versiota katselee ilokseen. Vaikka pelissä ei juuri esiinny vuorovaikutusta pelaajien kesken, matematiikkaa ja kaupankäynnin perusteita sekä riskin ymmärtämistä peli opettaa aloitteleville pelinaisille ja -miehille loistavasti. Lisäksi säännöissä on paljon säätövaraa, jos kettuja tai susia tuntuu pyörähtävän pöydälle liian usein tai koirien hankintahinta hidastaa liiaksi peliä. Yhdessä asiassa sekä palkintoraati että markkinakoneisto on kyllä mennyt hiukan pieleen - Superfarmari on oikeammin suunnilleen 4-8-vuotiaiden peli ja olisi ansainnut samoilla meriiteillä ehkä enemmän lastenpeli-kategorian pystin. Valintaa vuoden perhepeliksi on pääosin kummaksuttu, mutta nuoremmalle testiryhmälle peli vaikutti tarjoavan sopivasti haastetta. Suositusiän mukaiset (yli 7-vuotiaat) pelaajat saattavat kokea pelin vähän tapahtumaköyhäksi ja liikaa noppiin perustuvaksi, jos laskento sujuu jo leikiten. Joka tapauksessa peli on mainio valinta lapsiperheeseen, jossa tutustutaan vasta Afrikan tähdestä eroaviin peleihin.

Ludolf

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1