tutkain

tutkain

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Mikä ihmeen Assassin's Creed, ihan nevahööd. No ei vaiskaan, sillä Assassin's Creedin mainoskoneisto on melkein Call of Dutyn veroinen, mutta en ole assassiinien seikkailuita ikinä omin kätösin kokeillut - miten mahtaa ummikolta onnistua vasta tässä vaiheessa brändivankkureiden mukaan hyppääminen? Ei yhtään hassummin, sillä Assassin's Creed Unityn tarina on pääpiirteissään oma kokonaisuutensa, joka ei vaadi aiempien osien tuntemusta.

Unityn taustana on 1790-luvun Pariisi ja Ranskan vallankumous, jonka varjoissa temppeliritarit ja assassiinit nokittelevat toisiaan. Ranskassa on jo ehditty hermostumaan pelin näkemykseen aikakaudesta ja sen merkkihenkilöistä, kuten markiisi de Sadesta ja Robespierrestä, mutta kylmän pohjoisen moukkana en huomannut mitään erityisen pöyristyttävää, jos huomioi viihteelliset lähtökohdat.

Aluksi en tosin maisemien ihastelulta oikein ehtinyt keskittymään mihinkään muuhun. Rakennukset, sisätilat ja kadut näyttävät kauniilta, yksityiskohtaisilta ja pääpiirteissään autenttisilta - virtuaalipariisissa tallustelu kelpaisi varmasti hissantuntien elävöittämiseen. Huoneet ja kadut näyttävät asutuilta ja eläviltä. Väkeä on liikkeellä julmetusti: Aukeilla paikoilla touhuaa helposti satoja ihmisiä. Ajankuva ei toki ole täydellinen, sillä hevosia (ja niiden jätöksiä) nähdään erittäin harvoin. Rupista realismia sinällään ei ole unohdettu, kuten Cour des Miraclesin slummi ja erään hautausmaan makaaberit luurankovuoret osoittavat.

Tarinan moottorina ja sankari Arno Dorianin motiivina käytetään myöhemmin assassiiniksi paljastuneen Arnon isän murhaa. Herra Dorianin muodonmuutos veijarivarkaasta kovapintaiseksi salamurhaajaksi tuntuu hätäiseltä, vaikka henkisesti merkittävää muutosta perustellaan vielä ottoisä de la Serren murhalla ja vankilakeikalla Bastiljiin.

Mainos

Arnon motiivit ovat tosin sivuseikkoja, kun niitä vertaa vallankumouksen mainingeissa seilaavan tarinan linkkeihin nykyajan scifihtäviin muistikokeisiin - tätä tyystiin tarpeetonta, Assassin's Creedejä "yhdistävää" vaivaannuttavaa ja vieraannuttavaa aivopierua kirotaan UbiSoftilla varmasti pitkään. Mutta mitä pienistä, kun tarinan pääosaa esittää itseoikeutetusti 1790-luvun rappioromanttinen Pariisi.

Väsymätön parkourmestari

Kun en aikaisempien Assassin's Creedien yksityiskohdista juuri mitään tiedä, vertaan pelikokemusta Grand Theft Autoon, sillä Unitystä huokuu vahva GTA French Revolution Edition -henki. Laajassa Pariisissa on niin paljon kaikenlaista vapaaehtoista oheispuuhaa, että tarinan seuraaminen hukkuu usean istunnon ajaksi helposti sinne jonnekin. Arnon tehtäväpaletissa on muun muassa kartoitusta korkeisiin rakennuksiin kiipeämällä, arkkujen ja ruusukkeiden keräämistä, iso kasa erilaisia sivukeikkoja, kuten murhamysteerien ratkomista, tiimitehtäviä ja lyhyitä emergenttejä tehtäviä.

Toisinaan tuntuu vähän hassulta, kun assassiini kuvataan hyväntekijänä ja paikallisena sankarina - ihmisten murhaaminen on sentään, no, ihmisten murhaamista. Vapauden ja mielekkään oheistouhuamisen vastapainona tarinan intensiteetti luonnollisesti hiipuu, mikä ei kiusallisten nykyaikahölmöilyjen takia ole sinänsä huono juttu.

Arnon alias herra Parkourrobotin kiipeily on todella helppoa ja likimain automaattista. Jos vain jokin uloke on hollilla, sankari loikkii tai kapuaa ketterästi pystysuoraa seinää ylös - sopivan kädensijan puuttuessa sankari vain kurkkaa toiveikkaasti ohjauksen suuntaan. Arnon orgaanisen räväkät liikkeet ovat viileitä, mutta kaipasin jonkin sortin väsymyssysteemiä, joka toisi kiipeilyyn hitusen suunnitelmallista otetta. Arnon teräsnäppien takia huimaavissa paikoissa kapuamisesta puuttuu vaaran tunne.

Dynaamiset taistelut ovat mekaanisesti yksinkertaisia, mutta taktisesti monimutkaisia, mikä on aina hyvä juttu. Pari kolme kaiffaria kaatuu vielä sorminäppäryydellä, vaikka taktiikasta ei olisi tietoakaan, mutta useamman vastustajan teilaaminen vaatii valppautta, älykästä sijoittumista ja mieluiten salavihkaisuuden suomaa laakista vainaa -etua.

Ahtaissa tiloissa vain väistöt ja hyvin ajoitetut vastaiskut pitävät Arnon hengissä. Vihollisten määrä ja aseistus määrittävät pitkälti, kannattaako jengiä harventaa ennakkoon tai pyrkiä teilaamaan äijät tyystin piilosta tai katoilta käsivarsijousella, pistoolilla tai kiväärillä. Tuliaseet luonnollisesti hermostuttavat koko tienoon.

Assassin's Creed Unity on kerronnallisista mokistaan huolimatta todella tyylikäs ja toiminnallinen kuvaus menneiden vuosisatojen Pariisista ja yksi pätevä syy lisää konsolinarsenaalin päivittämiseen. Taidan nykyaikaan linkatuista muistopöljyilyistä huolimatta tyypätä sarjan aikaisempiakin merkkipaaluja. Vive la Paris! Vive la révolution!

Petri Heikkinen



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1