tutkain

tutkain

Linkki nuoruuteen

The Legend of Zelda: A Link to the Past on otsikko, jolla on lähes yhtä paljon painoarvoa kuin puoli vuosikymmentä myöhemmin ilmestyneellä Ocarina of Timellä. Pelaajat kiistelevät lähinnä siitä, kumpi on se kaikkien aikojen paras ja legendaarisin Zelda-legenda. Vastaus on simppeli: se, joka ilmestyi pelaajan ollessa teini-ikäinen. Eli minulle voittaja on Ocarina of Time.

A Link to the Pastillakin oli paikkansa nuoruudessani, ja se on edelleen peli, jonka olen läpäissyt useammin kuin yhdenkään toisen. SNES-ajoistani muistan tasan kaksi ylpeydenaihetta: Super Metroidin läpäisy kaikki tavarat keräten kahdessa tunnissa ja vartissa, sekä A Link to the Past läpi nollalla kuolemalla. Se oli pitkä viikonloppu, sillä peli laski myös tallennukset kuolemiksi.

Koska Nintendo on kiristänyt nostalgiaruuvia viime vuosina rystyset verillä, päästiin vihdoin ja viimein parin vuosikymmenen takaiselle nuoruudenlähteelle. Marraskuussa 3DS:lle julkaistu The Legend of Zelda: A Link Between Worlds ei häpeile kumarrella esi-isänsä suuntaan. Siinä maailma on se sama vanha, joten nostalgiasedän silmäkulma alkaa pakostakin vuotamaan.

A Link Between Worlds on suoraa tarinallista jatkoa A Link to the Pastille, mutta pääsankari Link on vaihtunut taas uuteen, sillä aikaa pelien välillä on vierähtänyt vuosisata tai muutama. Pääpiirteittäin tarina on kuitenkin sama: paha maagi nappaa seitsemän tietäjän jälkeläiset ja painuu panttivankeineen Hyrulen korruptoituneeseen rinnakkaistodellisuuteen. Link hakee taikamiekan ja seuraa perästä.

Worldsin hyvät puolet ovat samat kuin Pastissa: maailma on avoin, tutkimusmatkailun tunne kova. Hyrulessa voi pötkiä pitkin mantuja ilman, että miekassa asuva henkiolento, puhuva pöllö tai kukaan muukaan sarjan vakivaikuttajista tulee estämään etenemistä. Worlds on jopa ennätyksellisen avoin, sillä nyt tavarat jaetaan käyttöön heti alussa ja mihin tahansa luolastoon saa tunkea omin nokkinensa missä järjestyksessä haluaa.

Mutta. Ja tämä on se iso ja paha mutta. Vaikka objektiivisesti väitän Worldsia paremmaksi peliksi kuin Pastia ihan vain sujuvamman pelattavuutensa ansiosta, Worlds on kuitenkin niin monella tapaa vain päivitetty Past. Jos tarinassa ei eritoten painotettaisi Pastin tapahtumia, voisi Worldsia luulla uusintaversioksi uudella luolastosuunnittelulla ja päivitetyllä mekaniikalla.

Maailma on sama, luolastojen sijainnit ovat yhtä lukuunottamatta samat, tarina on lähes sama, rinnakkaismaailma väittää olevansa eri, mutta siellä on samat viholliset ja samat paikat täysin samoilla nimillä kuin viimeksikin.

Jos Link Between Worlds olisi ihan rehellinen uusversio vaikka tällaisenaan, olisin sille paljon suopeampi. Nyt se on vähän kuin ensimmäisen Resident Evilin GameCube-versio ei olisikaan uusversio, vaan jatko-osa, joka sattuu tapahtumaan vain ihan samanlaisessa kartanossa tismalleen samojen tapahtumien kera.

Mutta. Ja tämä on se pieni ja kiva mutta. Minun vastentahtoisuuteni A Link Between Worldsiin saattaa johtua siitä, että A Link to the Past on niin tuttu, niin koluttu. Pelasin Pastin vasta syksyllä uudelleen läpi ihan Worldsia varten, eikä sekään jaksanut innostaa enää. Tiestin tasan mistä mennä minne ja mitä tehdä milloin, joten seikkailun sijaan sain suorituksen.

Suoritukselta tuntui myös A Link Between Worlds. Kenties joku muu, joka ei ole kolunnut A Link to the Pastia yhtä useasti saa siitä enenmmän irti.

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1