tutkain

tutkain

Maailman pienin massiiviroolipeli

Retro on nykyään poppia, niinkus tiedätte. Braidin ja Minecraftin kaltainen pikselitaide hivelee vaihtoehtopelaajan silmää ja se tekee sen tavalla, johon mammuttiyhtiöiden on vaikea yltää. Vaikka pelimoottorit pystyvät pyörittämään yhä realistisempia maisempia, on olemassa pelejä, jotka osaavat kääntää yksinkertaisen grafiikan edukseen

Kuukauden peliaika maksoi kymmenen dollaria, jonka saattoi lähettää pelintekijälle postitse, kunhan setelin lisäksi muisti kirjoittaa (kuulakärkikynällä) kirjeeseen oman pelitilinsä tunnukset.

Ja sitten on Xenimus. Sen retrous on samanlaista kuin naapurin ukilla, joka istuu reikäkalsareissa verannalla ja manaa ryssää.

Yksitoista vuotta sitten huokaistiin helpotuksesta, kun Y2K ei tiputtanut yhtään lentokonetta eikä maailmanloppua tullutkaan. WoWiin ja Myspacen julkaisemiseen oli vielä muutama vuosi, Napster eli viimeisiä hetkiään.

Michiganilaisen E.J. Thayerin yksin koodaama massiiviroolipeli julkaistiin internetin aalloille 2001. Pelissä kaikki koodi oli Thayerin omaa. Lisäksi rassukka oli mallentanut itse omat 3D-muotonsa, jotka hän itsekin myönsi melko huonoiksi.

Mainos

Vuonna 2001 pelaajia oli saman verran kuin nykyäänkin: muutama sata. Kuukauden peliaika maksoi kymmenen dollaria, jonka saattoi lähettää pelintekijälle postitse, kunhan setelin lisäksi muisti kirjoittaa (kuulakärkikynällä) kirjeeseen oman pelitilinsä tunnukset. Tämä on yhden miehen peliyhtiöltä rock-uskottavaa, ottaen huomioon että hynän postittaminen kirjekuoressa tuntemattomalle sedälle on laitonta.

Freemium-vaihdoksenkin jälkeen raha on yhä pelin kyseenalaisin piirre. Diablo III:ssa mahtihilparin voi ostaa dollareilla ja niin voi Xenimuksessakin - toisilta pelaajilta. Ironista on, että vaikka Thayer ei toistaiseksi ole päässyt rikastumaan roolipelillään, muutamat pelaajat ovat itse tahkonneet varusteita myymällä tuhansia dollareita.

Kanadalainen Harry, 28, osti muutama vuosi sitten kesätyörahoillaan virtuaaliaseita. Kalatroolarina työskentelevä tekniikan opiskelija osti vajaan kahdenkymmenentuhannen dollarin arvosta sormuksia, kirveitä, ja peltihaarniskaa. Harry myi lopulta varusteet, muutaman tuhannen dollarin voitolla. Aseiden joukossa oli pelin voimakkain uniikkiase - Sword of Skull.

Xenimus vie todella paljon aikaa. Kaikki huippupelaajista ovat ostaneet ainakin joitain varusteita rahalla”, paladiini kertoo.

Tavaran myynnissä ei ole kyse niinkään volyymista, vaan laadusta. Xenimuksessa pelaaja käyttää samoja varusteita kuukausia putkeen, ja niiden modaaminen on mahdollista, mutta työlästä. Pari vuotta sitten norjalainen teinipoika pyysi isältään synttärilahjaksi Dirus Axea. Silloin se maksoi suurin piirtein 750 dollaria. Nykyään se ei ole minkään arvoinen.”

Koska Xenimuksen hallinnoiminen ja testaaminen on yhden työssäkäyvän ihmisen harteilla, Thayer hiljattain antoi pelaajille puolittaisen luvan myydä varusteita pelin ulkopuolella.

Lukuun ottamatta hämärää varustekauppaa, Xenimuksen voi luokitella yhdeksi maailman työläimmistä grindiropeista. Maksimitason 70 on saavuttanut pelissä vain yksi pelaaja. Suoritus on melkoinen ottaen huomioon, että 40-tasoiseksi levuttamiseen pitää kirjaimellisesti tappaa vähän päälle puolitoistamiljoonaa hirviötä.

Xenimuksen retrografiikka on (luultavasti tahaton) hatunnosto ysärin PC-retrolle. Lusikalla veistettyjen polygonihahmojen rinnalla He-man-figuurikin vaikuttaa notkealantioiselta joogagurulta.

Hipsterimpää peliä saa kuitenkin hakea. Onko mikään hienompaa, kuin päästä sanomaan, että joo, mä pelaan yhtä nettiroolipeliä, et sä varmaan ole kuullut siitä.

Tuomo Luukkanen



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1