tutkain

tutkain

Martha Washingtonin elämä ja teot

Aina kun joku listaa kaikkien aikojen parhaimpia ja vaikutusvaltaisimpia sarjakuvia, kaksi teosta nousee takuuvarmasti esille. Ensimmäinen niistä on Frank Millerin The Dark Knight Returns, joka osoitti, että supersankarit voivat olla monimutkaisia ja vakavasti otettavia henkilöhahmoja. Toinen on Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen, joka viimeistään osoitti, että sarjakuvat voivat olla monimutkaista ja vakavasti otettavaa kirjallisuutta.

Nämä teokset ja heidän tekijänsä tuntee jokainen. Mutta kuinka moni tietää, että käsikirjoittaja-Miller ja piirtäjä-Gibbons loivat yhdessä hahmon, jonka elämäntarinasta syntyi lopulta lähes 600 sivua sarjakuvaa?

Martha Washington ei ole mikään stereotyyppinen sankari. Hän on nainen, hän on musta, hän syntyy valtion ylläpitämään slummilähiöön, joka eroaa vankilasta vain nimellisesti. Marthan vahvuus on hänen uskomattomassa sinnikkyydessään ja uskossaan itseensä, joiden avulla hän puskee itsensä läpi kaikista vastoinkäymisistä. Ja voi pojat, niitä riittää!

Kaksikko Miller-Gibbons dokumentoi Marthan edesottamuksia satunnaisesti vuosien 1990-2007 välillä, pitäen välillä pitkiäkin taukoja. Yhteensä hahmo sai osakseen kolme pitkää tarinaa ja nipun pienempiä. Pari vuotta sitten Dark Horse teki kulttuuriteon keräämällä kaiken matskun yhteen kansiin nimellä Life and Times of Martha Washington. Paksua, hienosti taitettua kokoomateosta kelpaa ihastella. Vaan mites se sisältö?

Mainos

Ensimmäinen Martha-kirja Give Me Liberty on suotta sarjakuvahistorian alaviitteisiin jäänyt helmi ja V For Vendettan tasoinen (silloisen) lähitulevaisuuden dystooppinen kuvaus. Mutta siinä missä Vendetta on hillityn synkkä ja varsin perinteinen totalitarismin vastainen manifesti, Give Me Liberty laukoo täysillä. Tässä sarjakuvassa valtio taistelee sademetsien hallinnasta jättiläismäistä Fat Boy -hampurilaismaskottia vastaan, militantit natsihomot uhkaavat tykittää Yhdysvaltoja kiertoradalta ja maan terveysvastaava haluaa kieltää sairaudet lailla. Satiiri on sysimustaa, ylivedettyä ja aina ajatuksia herättävää.

Give Me Libertyn nerokkuus on siinä, miten se on sekä naurettava että haudanvakava. Sarjakuvan tapahtumat ovat karmeudessaan absurdeja, mutta kaikki hahmot suhtautuvat niihin ehdottoman tosissaan, Martha etunenässä. Verrataan tätä tosielämään. Uutiset esittelevät meille päivittäin uusia ekokatastrofeja, vallan väärinkäyttöä ja järjetöntä politiikkaa. Usein mennään niin miinuksen puolella, että ainoa suhtautuminen asioihin tuntuu olevan maaninen nauru. Give Me Liberty yhdistää tämän ristiriidan loistavaksi kokonaisuudeksi, joka on samaan aikaan epäuskoisen koominen ja musertavan tosi.

Keskipisteenä kaiken sekoilun keskellä toimii itse Martha Washington, joka tarjoaa yhtä paljon peräänantamatonta naisenergiaa kuin Alien-elokuvien Ellen Ripley. Martha ei ole mikään kiiluvasilmäinen hyvis tai yliluonnollisen pystyvä supersankari. Hän on vain tavallinen ihminen, joka on päättänyt selvitä hengissä täyskreisistä maailmanmenosta. Jos se vaatii uraa rauhanturvajoukoissa (tai siis "rauhanturvajoukoissa"), olkoon niin.

Give Me Liberty osui kerralla napakymppiin, jatko-osilla oli vaikeuksia koko tikkataulun kanssa. Fokus siirtyi Yhdysvaltojen henkisestä ruumiinavauksesta kohti kovin keskinkertaista militääriscifiä. Mikä pahinta, toinen Martha-tarina, Martha Washington Goes to War, on käytännössä uudelleenkerronta uusliberaalien raamatusta, Ayn Randin romaanista Atlas Shrugged. Martha Washington Saves the World puolestaan esittelee kuluneista kuluneimman tieteisjuonen: taistelun omahyväistä tekoälyä vastaan. Ei jatkoon, varsinkaan tällä käsikirjoitustasolla. Myöhemmissä osissa oli mukana myös hyviä ideoita, mutta ne hukkuivat pahasti yleisen tylsänpulskeuden alle.

Laatu tippui myös taiteessa. Give Me Liberty on Watchmenin ohella Gibbonsin uran tähtihetki, sen jälkeen herralta on irronnut aikas yhdentekevää viivaa. Hahmot ovat kuin geneerisestä supersankarialpparista ja asettelut laiskoja. Myös teknologiset edistysaskeleet tekivät hallaa Marthalle. Give Me Libertyn hailakat vesivärit painivat aivan eri sarjassa kuin jatko-osien Photoshop-gradientit. Ero on hurja. Sitä pahemmin sydämeen sattuun, että Give Me Libertyn värejä on osittain digitaalisesti "ehostettu" jälkikäteen. Rai-vos-tut-ta-vaa!

Martha Washingtonilla ei ole ollut helppo elämä. Hän lähti nollasta, nousi huipulle ja tippui sieltä luojiensa epäonnisten ratkaisujen tuuppaamana. Mutta kun unohdetaan huonot jatko-osat, sieluton tietokoneväritys ja muu ikävä, jäljelle jää yksi kappale purevaa yhteiskuntakritiikkiä. Give Me Liberty on älykäs, omaperäinen ja sopivan epäkorrekti teos ajalta, jolloin Frank Miller ja Dave Gibbons olivat sarjakuvamaailman huipulla. Voiko kauheasti enempää vaatia?

Aleksandr Manzos



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1