tutkain

tutkain

Mass Effect: Paragon Lost

Olen käynyt läpi monenlaisia tunnetiloja kirjoitusurani aikana, mutta harvemmin on tullut tunnettua häpeää. Minua kuitenkin hieman hävettää kirjoittaa Mass Effect -piirroselokuvasta. Ai miksi? Koska se on minusta ihan siedettävä.

Mass Effect: Paragon Lost herätti vähän huomiota ilmestyessään vuonna 2012. Jo trailerin perusteella on helppo ymmärtää miksi. Kun itsensä vakavasti ottavasta länsimaisesta roolipelisarjasta tehdään yllättäen kömpelö anime, ihmettelemistä riittää. Ja kun kaikista trilogiassa vilahtaneista hahmoista valokeilaan vielä nostetaan James Vega (se kolmosen lihamuuri), tunnen vihaisen nörtin heräävän sisälläni. What were they thinking?!

Jos lähtökohta on näin negatiivinen, miksi ylipäätänsä tartuin Paragon Lostiin? Jälleen minua hävettää myöntää tämä, mutta huomaan hamuavani epätoivoisesti lisää Mässyä. ME-trilogian heikkouksista voisi kirjoittaa kirjan, mutta ne vahvuudet… Ei mennä niihin, koska muuten en koskaan pääse itse leffaan asti. Sanon vain, että harvoin jos koskaan olen eläytynyt virtuaaliseen maailmaan samalla tavalla. Omissa kirjoissani ME-trilogia hengailee samalla piippuhyllyllä Planescape: Tormentin, ensimmäisten Falloutien ja muiden legendojen kanssa. Olen ME-narkkari, enkä muuta voi.

Vara-Shepardin matkassa

Paragon Lost perustuu Vegan kolmososassa kertomaan sotatarinaan, josta en häpeäkseni (taas!) muista mitään. Eipä onneksi tarvitsekaan, ME-universumin hallinta riittää. ME2:n aikana sijoittuvassa stoorissa Vega tiimeineen komennetaan suojelemaan näennäisen harmitonta ihmissiirtokuntaa, jota ei tunnu uhkaavan mikään. Sitten taivaan täyttää tuntematon alus. Seuraa puolentoista tunnin kattaus valikoituja ME-kliseitä: tulitaisteluja, asariarkeologi, kömpelö romanssi edellisen kanssa, vaikeita valintatilanteita, jopa lopun itsemurhatehtävä.

Kuten halvalla tuotetusta oheistuotteesta voi olettaa, Paragon Lost on aikamoista tuubaa. Hahmot ovat kliseekimppuja (hiljainen hakkeriurho, ärsyttävä pelle, ainoa nainen), dialogi ja juonenkuljetus ovat esiteineille, joka toimintakohtaus päättyy läheltä piti -pelastumiseen ja niin edespäin.

Mutta! Minulla on sellainen vamma, että olen elämäni aikana viettänyt aivan liikaa aikaa tarinallisesti kömpelöiden pelien äärellä, Mass Effectit mukaan lukien. Olen oppinut katsomaan ongelmia läpi sormien, jos kökön kuoren alta pilkistää edes jotain kiiltävää. Elokuvana Paragon Lost on selkeästi arvostelun alapuolella, mutta ME-pelejä taustoittavana materiaalina… Siinä on jotain. Vähän, mutta kuitenkin.

Leffan alkupuoli menee vielä tylsään taustoittamiseen, mutta lopussa upotaan yllättävän synkkiin vesiin, kun kertomiset vain nousevat Vegan tiimiä vastaan ja happy end vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä. Ja kun lopputekstit vihdoin vierivät ruutuun, Vega on aivan eri henkilö kuin alussa. Paragon Lost tavoittaa jotain jopa pelien teemoista. Se oli enemmän kuin mitä leffalta alun perin odotin.

Animaation tasosta en sano muuta kuin, että hyvää se ei ole. Rumat anime-pökkelöt kilpailevat tyylittömyydessä ruman CGI:n kanssa. Mutta edelleen, minä olen tottunut huuhtomaan kultaa paskan tietokonegrafiikan uumenista. Voin ummistaa silmät ulkoasulta ja keskittyä tarinaan. Korvani ovat kuitenkin kriittisemmät. Mass Effect -sarjassa musiikki näyttelee tärkeää roolia, eikä sen erityislaatuisuutta oikein tavoiteta. Liikaa jousia, liian vähän sekvensserijumputusta.

Mitä voin enää lisätä? Paragon Lost on vain kaltaisilleni toivottomille Mass Effect -fanaatikoille suunnattu kökköleffa. Hyvää siitä ei saa millään mittareilla, mutta pysyin alusta loppuun ihan hereillä ja välillä jopa eläydyin hahmojen hätään. Kai se tarkoittaa, että olin positiivisesti yllättynyt, mikä tällaiselta oheistuotteelta ei ole hassumpi saavutus.

Vielä kun saman tarinan olisi saanut kakkosen tai kolmosen DLC:nä… Aijai, nyt tunnen taas riippuvuuteni kuristavan otteen. Mässyä, antakaa minulle pliiiiideeee lisää Mässyä!

Aleksandr Manzos

Mainos


Elokuvan traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1