tutkain

tutkain

Massayksinpelit

Alkuhämärissään kovin lupaavan oloinen genre eli massiivimoninpelit (tuttavallisemmin MMO:t) ovat kokeneet oudon ja suoraan sanottuna pelottavan käänteen kohti jotain, mikä samalla laimentaa samalla sekä alkuperäisen että uuden vision. Yksinpelaajat ovat vallanneet moninpelien maailmat.

MMO:iden ensimmäiset askeleet olivat huteria, mutta suunta oikea. Allekirjoittaneelle etenkin Ultima Online on jäänyt kirkkaimpana mieleen, antaen käsikirjoituksen pelaajien kontolle ja vapaan maailman haahuiltavaksi. Näkymätön käsi ei tuuppinut pelaajaa eteenpäin ja jokainen oli (joskus kirjaimellisesti) oman onnensa seppä. Monista puutteistaan huolimatta tämä visio keräsi paljon kannatusta, mutta sitten tapahtui jotain kammottavaa. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä UO:sta ei tullutkaan sitä massiivimoninpelien arkkivaaria, josta kaikki ottaisivat oppia. Sen sijaan saimme kasan eri kyliin ja kaupunkeihin sijoitettuja arbitraarisia keräilytehtäviä ja juonikuvion, jossa lähes poikkeuksetta kukistetaan Isoa Pahaa niin avaruudessa kuin Azerothissakin.

Valtavan pelaajamäärän luoma potentiaali hukataan niin täydellisesti survomalla porukka väkisin yksinpelattavien roolipelien ahtaaseen ja vääränmalliseen muottiin.

Jäykkä ja ohjatumpi pelirakenne loi kuitenkin hienoja hetkiä sinnikkäille seurueille etenkin pelien suuremmissa väännöissä. Ne vaativat kommunikointia ja koordinaatiota, sekä joskus jopa harmaan massa vaivaamista okulaarien takaa. Perusseikkailukin eteni rivakammin kaveri tai pari rinnalla jos ei muuten, niin pelkästään armottoman huulenheiton tai höpinän ansiosta.

MMO:t ovat jälleen kerran risteyksessä ja silmät sojottavat jo nyt väärään suuntaan. Liekö sitten kustantajien halu rahastaa tunnetuilla pelisarjoilla, mutta etenkin aikaisemmin yksinpeleinä esittäytyneet sarjat ovat kääntyneet erittäin oudosti nettipeleiksi. Sekä Old Republic Online että uutukainen Elder Scrolls Online palvelevat samalla kahta herraa, mutta molempia huonolla asenteella ja puutteellisin opein. Vapautta on kahlittu entisestään, kun pelaajaa juoksutetaan tehtäväryppäästä toiseen pääjuonen ohjastamana. Pelaajaan luotetaan vain sen verran, että tämä älyää käydä purkitetut tehtävät läpi sopivassa järjestyksessä. Kun seuraa kiltisti joka kolmannen metrin välein näkyviä tienviittoja, ei koskaan joudu suorittamaan mitään haastavaa tai lähes mahdotonta sen hetkiselle tasolleen.

Sekä Old Republic että Elder Scrolls tulevat vahvasta yksinpelitaustasta moninpelien puolelle. Siirtymä on ollut kaikkea muuta kuin ongelmaton molempien genrejen ystäville. Toisaalta ne tarjoavat kolhon ja staattisen yksinpelikokemuksen, sillä moninpelissä maailma ei voi muuttua yksinpelin tavoin pelaajan päätösten seurauksena. Muinaisen Pahan taikatornia ei voi pamauttaa pitkin nummea, koska seuraavan 2854 pelaajan pitää käydä siellä koluamassa samat nurkat omaa tehtäväänsä varten. Synkkä metsä ei voi palata väriloistoonsa pelaajan poistettua sitä riivaavan kirouksen. Tähtienvälinen imperiumi puskee edelleen hävittäjiä tehtaistaan, vaikka joku olisi juuri ne sabotoinut sisältäpäin. Omat teot näkyvät vain tehtävälistan yliruksattuna kohtana ja pelaajan yllään pitämissä varusteissa.

Mainos

Ryhmäpelaajaa kuritetaan taas eri tavalla etenkin Elder Scrollsissa. Kavereiden kanssa remuaminen tarkoittaa jaettuja kokemuspisteitä tapoista, jolloin ryhmä nousee tasoissa yksinpelaajaa hitaammin. Normaalit tehtävät pitää jokaisen suorittaa erikseen. Etenkin rojunnoutotehtävissä tämä kuumottaa, kun jokaisen pitää poimia ne viisi demonikristallia erikseen. Todellista tiimipelaamista vaaditaan vain harvoin, ja silloinkin sisältö on tehty riittävän helpoksi satunnaisille ryhmille. Huolelliselle koordinoinnille tai edes oman hahmoluokan hyvälle pelaamiselle ei ole tarvetta.
Tästä kaikesta seuraa, että MMO:t ovat päätyneet epäonnistuneeseen yksin- ja moninpeliä yhdistelevään sekametelisoppaan vailla riittävän vahvaa vetoa kummankaan genren ystäviin. Toiset taistelevat muuttumatonta maailmaa vastaan ja toisille ryhmätyö on muuttunut tyhmätyöksi. Onneksi parempaakin on näköpiirissä kuinkas muuten, kuin pienempien kehittäjien ansiosta.

On harmillista, että suurimmat panostukset massiivimoninpeleissä asetetaan allekirjoittaneen mielestä väärin. On tietysti jokaisesta itsestään kiinni, minkä tyylisestä romppaamisesta saa kiksinsä. Itseäni silti harmittaa, että tämä valtavan pelaajamäärän luoma potentiaali hukataan niin täydellisesti survomalla porukka väkisin yksinpelattavien roolipelien ahtaaseen ja vääränmalliseen muottiin. Isommista produktioista ainoastaan EVE Online tuntuu luottavan pelaajien kykyyn luoda omat maailmansa ja tarinansa. Valitettavasti sen tähtilaivateema ei vetoa kaikkiin, ja etenkin fantasiaosastolla painitaan näemmä iänikuisten demonivalloittajien kanssa pelissä toisensa jälkeen.

Toivoisin, että joku tarttuisi rohkeasti tähän ongelman ja mahdollisuuden yhdistelmään. Tuhat pelaajaa valjastettuna yhteisen tavoitteen taakse olisi hieno näkyä muuallakin, kuin pelaaja-vastaan-pelaaja –tilanteissa. Jokainen voisi löytää oman roolinsa ja oman tarkoituksensa valtakunnan edun edistämiseksi tai yhteisen vihollisen kukistamiseksi. Pelintekijöiden pitäisi luottaa omaan kohdeyleisöönsä sen verran, että tälle tarjottaisiin tarvittavat työkalut omatoimiseen saagan luomiseen. Joukkoistamisesta ja emergent gameplay –peleistä (paremman termin puutteessa) on syntynyt valloittavan hienoja esimerkkejä pelaajien luovuudesta sekä kyvystä viedä peliä omatoimisesti eteenpäin. Toivottavasti nykymalli ESO:ineen on vain vaihe, jonka jälkeen meille annetaan takaisin se vastuu ja vapaus, joka on massiivisten moninpelien ainutkertaisinta ja parasta sisältöä.

MI



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1