tutkain

tutkain

Mikki Hiiri konsolilta konsolille käy

80- ja 90-lukujen taite oli Disney-pelien kulta-aikaa

Jouluaattona monesta lahjapaketista kuoritaan Mikki Hiiren tähdittämää populaarikulttuuria. Tänä vuonna lähes satavuotias siimahäntä tähdittää peräti kahta seikkailua. Isoille konsoleile ilmestyy Epic Mickey 2: The Power of Two ja Nintendon 3DS-käsikonsolille julkaistaan Epic Mickey: Power of Illusion. Maailman kuuluisimman jyrsijän nimessä riittää vetovoimaa, sillä Mikki saa edelleen kassakoneen kilkattamaan

Mikillä on meriittilistallaan melkoinen määrä klassikkotason piirrettyjä lyhytelokuvia, joiden varaan esimerkiksi kumpikin Epic Mickey –peli nojaa. Näin oli asia myös Mikin ensiesiintymisessä kotikonsoleilla. Atari 2600:lle vuonna 1983 julkaistu Sorcerer’s Apprentice perustuu yhteen tunnetuimmista hetkistä Mikin animaatiohistoriassa, nimittäin Fantasia-elokuvan Noidan oppipoika –jaksoon.

Fantasian maisemiin palattiin seuraavan kerran vasta vuonna 1991, huikean suosituksi nouseessa Mega Drive –pelissä, nyt suosiolla nimettynä Fantasiaksi. Noidan oppipojan ja Fantasian välissä Mikki kuitenkin piti paussia animaatiotaustastaan. Vuonna 1984 Mikki esiintyi pääosassa Leisure Suit Larryn luojana sittemmin tunnetun Al Lowen suunnittelemassa opetuspelissä Mickey’s Space Adventure.

Mainos

1980- ja 1990-lukujen taite oli Disney-pelien kulta-aikaa. Capcomin tuottamat, aikanaan erittäin suosittuihin animaatiosarjoihin pohjautuneet Duck Tales, Chip & Dale: Rescue Rangers, Tale Spin sekä Darkwing Duck käyttivät Mikin sijaan aivan muita hahmoja ja kuuluvat NES-aikakauden kultaisimpiin klassikoihin.

Ilmeisesti Capcom ajatteli, että Mikki on aivan liian hyvä hahmo tuhlattavaksi kahdeksanbittisiin laitteisiin, sillä NES:llä Mikki ilmestyi ainoastaan vuonna 1987, Capcomin tuottamassa ja Hudson Softin kehittämässä, varsin heikkolaatuisessa Mickey Mousecapadessa. Game Boyllä Mikki pääsi peräti kolmen pelin verran umpisurkean Crazy Castle –sarjan tähdeksi sekä kertaalleen vähän paremmassa tekeleessä, kun 1992 Capcom naitti Mikin ja Rescue Rangers –kaavan yhteen, tuloksena mainio Mickey’s Dangerous Chase.

Samaan aikaan kun Nintendo siirsi Mikin syrjään valokeilasta, Sega tarttui tilaisuuteen. Firman itsensä vuonna 1989 tuottama Castle of Illusion on yhä edelleen yksi Mikin kirkkaimmista tähtihetkistä peliraittinsa varrella. Poikkeuksellisesti Castle of Illusion ei pohjautunut varsinaisiin Mikki-animaatioihin, vaikka muita tuttuja Disney-hahmoja pelissä näkyikin, Musta Pekka ja Lumikin noita päällimmäisinä.

Pelin juonikin oli käännetty suoraan Super Mariolta, mitä nyt Prinsessa Peachin tilalle oli vaihdettu Minni Hiiri. Muutamaa vuotta myöhemmin ilmestynyt jatko-osa World of Illusion toi Mikin kaveriksi Aku Ankan ja tulos oli jälleen erittäin onnistunut, itse asiassa Mega Driven koko pelikirjon kirkkaimpia helmiä. Illusion-sarjan ohella Mikki palasi kertaalleen Mega Drivella Fantasia-elokuvan maisemiin saman nimisessä pelissä, mutta yksioikoinen ja turhauttava tekele jäi syystäkin muiden Disney-pelien varjoon.

Mikin historia haki itseään vielä seuraavissakin Mikki-peleissä. SNESin mainio The Magical Quest –sarja oli tyyliltään hyvin samanlainen Illusion-sarjan kanssa, ja animaatioelokuvista sekä sarjakuvista muistuttivat ainoastaan Mikki ja Musta Pekka sekä tuttu visuaalinen tyyli. 1994 muutti kuitenkin hetkeksi tilanteen.

Mikin 75-vuotista uraa juhlistamaan luotu, usealle eri alustalle julkaistu Mickey Mania on prikulleen sitä, mitä Epic Mickeyt olisivat 20 vuotta sitten olleet. Peli kuljettaa hiirulaista läpi tämän uran tähtianimaatioiden, Höyrylaiva Villestä lähtien. Pelillisesti Mickey Mania oli varsin tavanomainen tasoloikinta, mutta tyyli oli kohdallaan, mikä siivitti pelin melkoiseen suosioon. Elokuvat olivat kentissä erittäin tunnistettavissa ja koska 16-bittisillä laitteilla saatiin tarvittaessa varsin komeaa jälkeä aikaan, Mickey Manian ulkoasu ja tyyli eivät ole vuosien saatossa juurikaan vanhentuneet.

Aika tarkalleen tähän pisteeseen päättyy Mikin pelihistoriankirjoitus, ainakin siltä osalta kuin siitä kannattaa välittää. Välissä Mikki on toki ollut erinäisissä opetuspeleissä ja ei-ihan-huonossa Kart-ajelussa, mutta Vuoden 1994 jälkeen seuraavaa varsinaista Mikki-peliä jouduttiin odottamaan aina ensimmäiseen Epic Mickeyyn asti.

Historiaa tarkastelemalla huomataan eräs mielenkiintoinen asia: nyt Mikillä on animaatiotaustansa lisäksi myös lukuisia lämmöllä muistettuja pelejä harteillaan. 3DS:lle yhtä aikaa Epic Mickey 2:n kanssa julkaistu Power of Illusion on hyvä esimerkki tästä. Pelin tarkoitus on herättää liki 20 vuotta ruususen unta nukkunut pelisarja unestaan ja luonnollisesti samalla kirvoittaa nostalgian kyyneleitä Mega Drive –aikojen pelureissa.

Onnistuuko peli tässä tehtävässä, on oikeastaan sivuseikka. Sen sijaan että Mikin ympärillä olisi myös käsikonsolipuolella luotu jotain kokonaan uutta, Disney pelaa varman päälle. Sama ongelma vaivaa myös Epic Mickey –kaksikkoa. Kakkonen on monelta osalta täysin samanlainen ykkösen kanssa, eikä ainuttakaan rohkeaa ratkaisua ole nähtävillä.

Mikissä olisi ennenkin ollut potentiaalia vaikka mihin, eeppiseksi sankariksi asti. Sen sijaan hiiri on alistettu höpsöihin satuseikkailuihin, joista paistaa kauas, että ketään ei haluta ärsyttää eikä etenkään haluta että kenelläkään heräisi sen kummempia ajatuksia. Mikin tehtävänä on vain viihdyttää viattomasti ja piste.

Mikillä on ikää jo liki sata vuotta. Luulisi, että tuossa ajassa hahmon luonnetta uskallettaisiin ravistella edes sen verran, että puhtoisen kirkkaaseen imagoon lisättäisiin myös hieman harmaan sävyjä. Sarjakuvissa tätä kehitystä on ollut silloin tällöin nähtävillä. Animaatiot ja vpelit sen sijaan kohtelevat Mikkiä aivan kuin edelleenkin elettäisiin vuotta 1920.

Jos edes legendaarinen Deus Ex -mies Warren Spector ei saa Mikin hahmoon moniulotteisuutta ja sävyeroja, kuka sitten? Lisäksi kysymysmerkki asetetaan pelien teknisen toteutuksen ylle. Siinä missä 16-bittiselle raudalle tehtailtu Mickey Mania näyttää hyvältä vielä tänäkin päivänä, vain aika näyttää pystyvätkö Epic Mickeyt samaan. Kun ajatellaan miten karmaisevalta esimerkiksi moni ensimmäisen Playstationin peli näyttää nykyään, kolmiulotteisuuden haasteet ovat ilmiselvät.

Mikki Hiiri on tällä menolla elämänsä merihädässä, sillä markkinavoimien Meripeikko ei taatusti säästele siimahäntää, jos tilaisuuden saa. Vihaiset linnut ja italialaiset putkimiehet tekevät tällä hetkellä tismalleen sitä, mistä Mikki tuli kuuluisaksi: yksinkertaista, helposti sisäistettävää ja kirkasotsaista viihdettä joka uppoaa ostavaan yleisöön vauhdilla. Hiirivanhus on kohta entistäkin enemmän menneen talven lumia.

Tero Kerttula



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1