tutkain

tutkain

Muinaissuomalaista jännitysviihdettä

Minulle kerrottiin, että Visa Mäkisen Yön saalistajat (1984) on eräs suomalaisen elokuvateollisuuden kalkkunoiden puhtaimmista esimerkeistä. Teos, joka jättää taakseen niin Uunot kuin Pekotkin. Jo näillä puheilla kiinnostukseni heräsi.

Joka suunnasta läpi paistava surkeus ei kuitenkaan tee Yön saalistajista sellaista elokuvaa, joka kannattaisi jättää katsomatta

Elokuvaa on erittäin hankala saada käsiinsä. Minulla kävi viuhka, kun eräs henkilö Huuto.netissä halusi luopua aarteestaan. Leffa järjestyi peräti dvd-painoksena, mikä ei näin vanhan ja huonosti menestyneen Suomi-elokuvan kohdalla ole lainkaan itsestäänselvyys. Ennen tätä läpimurtoa kollasin kaikki paikalliset videovuokraamot ja marketit sekä tietenkin nettikaupat.

Samalla minulle selvisi, että elokuvan ohjanneen Visa Mäkisen tuotannosta on tehty kymmenen dvd-levyn koosteboksi. Yön saalistajien jälkeen en ole enää varma, riittäisikö mielenterveyteni herran koko tuotannon läpikäymiseen.

Tein tosin aloittelijatason virheen, kun tartuin elokuvaan yksikseni. Yön saalistajat lähentelee sellaista kokonaisvaltaista huonoutta, joka toimii kaikkein parhaita pienessä kaljatumussa kaveriporukan kesken.

Mainos

Dialogi on tyhmää, käsikirjoituksessa ei ole järkeä, hahmot ovat pahvisia ja tuotosta yritetään paikata maitorauhasilla. Kasassa ovat kaikki suomalaisen elokuvateollisuuden tutut kliseet, mutta Yön saalistajat vetää joka käänteessä turbonappi pohjassa kohti surkeuden veto-ojaa. Tämä on valehtelematta huonoin koskaan näkemäni kotimainen elokuvatuotos.

Kakku kruunataan vielä kaiken lisäksi historian pahimmalla korvamadolla. Käytännössä koko elokuvan musiikkiraita koostuu yhdestä noin kymmenen sekunnin funk-renkutuksesta, joka soi jatkuvalla syötöllä taustalla koko puolitoistatuntisen ajan.

Joka suunnasta läpi paistava surkeus ei kuitenkaan tee Yön saalistajista sellaista elokuvaa, joka kannattaisi jättää katsomatta. Absoluuttinen huonous kääntyy lopulta elokuvan voitoksi. Kerrassaan käsittämättömän huonolle dialogille saa hekotella koko leffan ajan. Lähes samalla tasolle nousevat (tai putoavat) näyttelijät.

Kirkkain esimerkki leffan kesäteatteritason tähdistä on vaarallista viettelijätärtä esittävä Sari Sarmas, joka on päätynyt elokuvaan tasan tarkkaan rintavarustuksensa ansiosta. Kauko Helovirran ”tulkitsema” vanhempi poliisimies taas sopisi ennemmin Reinikaiseen kuin rankkaan rikoselokuvaan. En voi ymmärtää, miten pitkän uran tehnyt Helovirta on päätynyt tällaiseen viritykseen. Hän oli sentään ammattinäyttelijä. 

Matti Mäntylä on koko näyttelijärevohkasta ainoa, joka hoitaa hommansa kotiin edes etäisesti uskottavasti. Tälle on kaksi syytä: joko Mäntylä on oikeasti innostunut psykopaatin esittämisestä tai sitten hän oli ainoa, joka tajusi jo kuvausvaiheessa, että elokuvasta on tulossa yksi suuri vitsi. Oli miten oli, luonnonvoiman tavoin riehuvan Reunan toimintaa on hauska seurata ja Mäntylän suoritus on ainoa elonmerkki muuten ah, niin tasaista käyrää näyttävässä laatubarometrissa.

Myös itse ohjaaja pääsee kameran toiselle puolelle humalaisena tavispenttinä, jota pyöritetään ruudussa minuuttitolkulla vailla mitään tarkoitusta. En ihan oikeasti keksinyt mitään järkevää funktiota kaljoittelevalle ja jatkuvasti röyhtäilevälle ruuduntäytteelle. Noh, yhdessä kohtauksessa herran toiminta paljastaa ruudulle yhdet ylimääräiset tissit, joten kai se kelpaa tekosyyksi.

Mäkinen kosiskeli aikoinaan väkeä elokuvateattereihin tisseillä, tisseillä ja tisseillä. Hinkkejä näkyy ruudussa moneen otteeseen, mutta esimerkiksi seksi on pelkää pusuttelua ja kädestäpitelyä. Myös miesten ja naisten välinen dialogi tiputtaa saippuan ja vuoropuhelu tuo elävästi mieleen erään yhdysvaltalaisohjaajan.

Yön saalistajien perusteella Visa Mäkinen on Suomen oma George Lucas. He molemmat ovat miehiä, jotka rohkeasti tallaavat omaa latuaan, mutta elokuvanteosta he tietävät valitettavan vähän. Jos Yön saalistajat sijoittuisi kaukaiseen galaksiin ja Mäkisen käytössä olisi ollut satojen miljoonien budjetti, se muuttuisi Tähtien sodan uudemmaksi trilogiaksi.

Nyt olisi korkea aika remasteroida Yön saalistajat ja pistää Blu-ray-versio tuotantoon. Samalla Reunalle voisi heittää muutaman tuoreen NOOOOO-huudon tunnelmaa täydentämään ja kaduille pari digitaali-Saabia. Niin paras muuttuisi entistä paremmaksi.

Juho Kuorikoski



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1