Warning: session_start(): open(/html-data/html-cache/tutkain/session//sess_2humn0nnc1vt8171ovgv58fm85, O_RDWR) failed: No space left on device (28) in /html-data/websites/tutkain/engine/.config.latest.php on line 63 Tutkain.fi | Muumit Rivieralla
tutkain

tutkain

Muumit Rivieralla

Muumit, mitä uutta niistä voi sanoa? Eipä kauheasti mitään, mutta ikiaikaisia totuuksia on hyvä välillä lausua ääneen ja makustella, pitävätkö ne vielä paikkansa. Esimerkiksi näin: muumit ovat yksi suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpiä saavutuksia. Maistellaanpa... Hmm... Ei, kyllä tässä on bäst före -päiväys edelleen voimassa!

Jos minulta kysytään, Suomessa ei ole kirjoitettu kauniimpia kirjoja kuin Muumipappa ja meri (1965) sekä Muumilaakson marraskuu (1970). Nekin ovat alkujaan ruotsiksi, oi voi! Tove Janssonilla oli erityislaatuinen kyky vangita pohjoismaalaisen mentaliteetin koko kirjo, syksyisestä melankoolikosta mökillään puuhastelevaan luonnonlapseen. Muumit nauttivat elämästä, mutta eivät aivottomasti. Sisäisen kompassinsa avulla he hylkivät sitä, mikä modernissa maailmassa on turhaa ja keinotekoista, ja keskittyvät yksinkertaisiin, ajattomiin ilonlähteisiin. Kuten luontoon. Älypuhelimilla ei olisi sijaa Muumilaaksossa. (Okei, joku Nipsu voisi sortua niihin, mutta tuhoisin seurauksin.)

Jansson käsitteli kynää mestarillisesti niin kirjoittajana kuin kuvittajana. Hänen tyyliinsä pätee vanha viisaus: teos ei ole täydellinen, kun siihen ei voi enää lisätä mitään, vaan silloin, kun siitä ei voi ottaa mitään pois. Muumien kerronta on niukkaa, mutta se viestii kaiken olennaisen pitämättä itsestään meteliä. Tämä näkyy hyvin Toven ja veljensä Larsin Muumipeikko-sarjakuvissa, joissa jokainen ruutu on parhaimmillaan kuin oma pieni aforisminsa.

...mitä yritän sanoa on, että muumit ovat näennäisen yksinkertainen, mutta todellisuudessa äärimmäisen hienovireinen ja monimutkainen luomus. Ilman tätä muumeista ei olisi kasvanut kansallista instituutiota. (Samasta syystä Angry Birds on tuomittu ennen pitkää epäonnistumaan.) Mutta se tekee uusien muumisovitusten ja -tarinoiden tekemisestä kinkkistä puuhaa, sillä tunnelman pilaa yhdellä väärin valitulla lauseella.

Mainos

Nyt kun olen vierittänyt kaiken tämän sydämeltäni, voin julistaa ilosanoman: Muumit Rivieralla ei ole yhtään pöllömpi elokuva. Se on itse asiassa oikein mainio. Ja se tekee sen olemalla uskollinen alkuperäismateriaalille. Hurraa!

"Haluan vain elää rauhassa..."

Se lässytyksestä, lyödäänpä pöytään vähän kylmää faktaa.

Fakta 1: Muumit Rivieralla on vastikään ensi-iltansa saanut uusi, kokoillan muumielokuva.

Fakta 2: Elokuva on toteutettu suomalais-ranskalaisin voimin. Sen on ohjannut ranskalainen animaatio-ohjaaja Xavier Picard.

Fakta 3: Muumit Rivieralla pohjautuu samannimiseen, vuonna 1955 julkaistuun sarjakuvatarinaan, joka on järjestyksessä kolmas muumisarjis.

Fakta 4: Siinä on muumeja. Rivieralla.

Tähän saumaan sopisi lyhyt juonireferaatti, mutta parhaiden muumitarinoiden tapaan juonella on aika vähän tekemistä sen kanssa, miksi Muumit Rivieralla toimii. Ei elokuvassa oikeastaan edes ole juonta, on vain juonen alkuasetelma. Täydellisen epämääräisistä syistä muumiperhe päättää lähteä seurapiirien hallitsemaan aurinkoparatiisiin. Seuraa sarja hassuja tilanteita, sekoilua, slapstickiä. Lopussa kaikki muumit ovat taas laaksossa ja kaikki on taas hyvin. Tietenkin! Mutta muumeissa ei olekaan kyse isoista kaarista, vaan pienistä yksityiskohdista. Niistä kirkkaista helmistä, joita on ripoteltu kaikkien muumikirjojen sivuille.

Näitä helmiä on onneksi riittänyt myös tähän uutuuselokuvaan. Se, miten muumit pelastavat uppoavasta paatista kirjat, eksoottiset siemenet ja (ennen kaikkea!) ilotulitteet, mutta eivät kulta-aarretta. Se, miten kissoista tykkäävää Surku-koiraa ei pyritä ns. eheyttämään, vaan etsitään hänelle sopiva leikkikaveri. Se, miten turhamaiset aristokraatit tulkitsevat muumien naiivin rehellisyyden eksentrisyydeksi. Se, miten Pikku Myy on suorastaan demonimainen narrihahmo, eikä vain mikään höpsö kiukuttelija.

Autenttinen muumimeininki ei sinänsä ole mikään ihme, niin tarkkaan Muumit Rivieralla seuraa alkuperäistä sarjakuvatarinaa. Ainoa suurempi poikkeus on alun merirosvoprologi, mutta se on muuten vain uskollinen muumien hengelle (tai sitten se on poimittu jostain muusta muumitarinasta, en minä kaikkea muista). Edes Muumipapan viskinhimoa ja kännisekoiluja ei ole lähdetty sensuroimaan, koko stoorin läpäisevästä yhteiskuntakriittisyydestä nyt puhumattakaan. Tämä on todellakin piirroselokuva muumeista, ei "muumeista"!

Muumit itsessään ovat ajattomia hahmoja, mutta Muumit Rivieralla on hyvällä tavalla vanhanaikainen animaatiokokemus. Se ei kiirehdi eteenpäin, eikä alleviivaa kaikkia vitsejään ja viisauksiaan paksulla tussilla. Sitä ei ole ladattu täyteen toimintaa, etteivät ne leffasalin tiheäkalloisimmat vain kyllästyisi. Siinä on jopa mukana paljon pelätty sanoma (hyi saatana) ja se taas on muutakin kuin kuihtunut kimppu Disney-kliseitä.

Jos edellisen haluaa sanoa eri tavalla, niin sen voi tehdä vaikka näin: Muumit Rivieralla on monitasoinen, niin lapsille kuin aikuisille sopiva animaatioelokuva.

"...istuttaa perunoita ja unelmoida."

Muumit Rivieralla on monia asioita, mutta mestariteos se ei ole. Tässä alkuperäisuskollisuus alkaa itse asiassa harata vastaan. Muumit Rivieralla on selvästi "vain" elokuvaksi sovittu sarjakuva, ei mikään omilla jaloillaan seisova animaatiotaiteen saavutus. Lisäksi on pakko todeta, että koko Riviera-episodi ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini. Muumit ovat parhaimmillaan silloin, kun he saavat esitellä omaa maailmaansa ja elämänfilosofiaansa. Nyt mennään hyvin epämuumimaisessa ympäristössä, mikä luonnollisesti heijastuu hahmoihin. Mutta tässä alkaa olla enemmän kyse henkilökohtaisista mieltymyksistä kuin leffan ansioista tai puutteista.

Joku varmaan moitti elokuvan piirrosjälkeä liian yksinkertaiseksi. Höpsis, sehän tavoittaa Janssonin viivankäytön esimerkillisesti! Eniten ulkokuoressa ihastuttaa se, mitä se EI ole: muovista, epämuumimaista, liian modernia. Näin syksyisen harmauden keskellä elokuvan värikylläisyys suorastaan huumaa. Ääninäyttely aiheuttaa varmasti shokin kaikille, jotka ovat ehdollistuneet vanhan piirrossarjan näyttelijöihin. Minusta se ajaa asiansa ihan hyvin. Mikään roolisuoritus ei varsinaisesti nouse esiin massasta, mutta mikään ei myöskään ärsytä.

Muumit Rivieralla tuskin jää elokuvahistoriaan, mutta maltillisena muumifilmatisointina se ansaitsee mitalin. Ennen meillä oli vain hieno sarjakuvatarina, nyt meillä on siitä hieno piirroselokuva. Muumit Rivieralla on kuin rakkaudella tehty cover-versio kaikkien tuntemasta klassikkokappaleesta. Ja minä en ole vieläkään kyllästynyt koko biisiin.

Käy Muumilaaks... Rivieralle!

Aleksandr Manzos



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1