tutkain

tutkain

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Ketkä kaikki ovat joskus kuulleet Bridget Jonesista? Hieno homma. Ketkä ovat joskus lukeneet kirjan tai edes nähneet leffan? Okei, mikäs siinä. Tiedoksi tiedottomille, että Helen Fieldingin Bridget Jonesin päiväkirja ja Bridget Jones – Elämä jatkuu ovat 90-luvun viihdekirjallisuuden klassikoita. Niissä seurattiin kolmikymppisen naisen elämää Lontoossa, mukaan lukien tietysti suhdekiemurat, työkuviot ja iänikuinen taistelu mahdottoman äidin kanssa. Tämän vuoden lokakuussa ilmestynyt Bridget Jones – Mad about The Boy tuo sarjaan jatkoa neljäntoista vuoden tauon jälkeen. Tässä vaiheessa on huomautettava, että genre on – hui kauhistus – chick litiä. 

Chick lit on terminä julma. Useimmiten se tarkoittaa, että kyseessä on kevyt, hassunhauska teos, jonka pinnalliset juonikuviot pyörivät lähinnä ihmissuhteiden, seksin, shoppailun, vaatteiden ja muiden naisellisten ongelmien ympärillä ilman, että kyseessä on mikään oikea kirja. Kaksi ensimmäistä Bridgetiä ovat genrestä huolimatta mainettaan parempia. Kolmas teos onkin vähän mutkikkaampi juttu. 

Alkuperäinen Bridget Jonesin päiväkirja syntyi Helen Fieldingin kolumneista brittilehti Independentiin. Lopullinen teos oli omanlaisensa sovitus siitä, miten Jane Austinin klassikko, Ylpeys ja ennakkoluulo, toimisi nykymaailmassa. Bridget itse oli sympaattinen sähläri, joka poltti liikaa, joi liikaa, ja jonka omat epävarmuudet aiheuttivat tälle useita noloja tilanteita. Kirjan miehistä Daniel Cleaver oli naisia jalkojensa alle polkeva macho, jonka kanssa Bridget-parka koki lähinnä sydänsuruja. Elämän rakkaudeksi sen sijaan osoittautui Mark Darcy, ihmisoikeusjuristi, jonka ylpeä ulkokuori kätkikin taakseen kerrassaan täydellisen puolisoehdokkaan. 

Ysärillä kirjoitettu Bridget oli melko samastuttava hahmo jokaiselle, joka on joskus ollut epävarma. Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin teoksista on, ei niiden menestystä voi kiistää. Kirjojen huumori oli suhteellisen raikasta, ja elämässä eksyneen nuoren naisen toilailut olivat helppoa seurattavaa. Tilannekomiikka oli hyvin rakennettua ja viihdekirjallisuutena ihan toimivaa. Samaa ei voi sanoa Mad about The Boysta.  

Mainos

Nyt Bridget Darcy, o.s. Jones, on 51-vuotias. Aikanaan hän päätyi naimisiin Markinsa kanssa, ja pariskunta sai kaksi lasta. Viisi vuotta ennen kirjan tapahtumia Mark kuoli traagisessa onnettomuudessa Lähi-idässä, missä mies oli suorittamassa niitä jaloja ihmisoikeushommiaan.  Teoksen lähtöasetelmassa sankaritar on siis toivoton yksinhuoltaja, joka suruajan aikana on päästänyt itsensä paisumaan ylipainoiseksi. Onneksi läskileiriltä löytyy apu. Kun Bridget on pikavauhtia palautettu entisiin mittoihinsa, voi niin kutsuttu tarina alkaa. 

Stringejään vilautteleva täti-Bridget perustaa Twitter-tilin, sillä totta kai kaikilla on oltava Twitter-tili. Tarpeettoman seuraajienlaskemishysterian syövereissä Bridget tapaa Roxterin, ihanan ja kuuman kolmikymppisen komistuksen, ja hyppää toy boy -suhteeseen tämän kanssa. Tietenkään elämä ei ole mutkatonta moisesta onnesta huolimatta, sillä vielä olisi ehdittävä sellaisiin mahdottomuuksiin kuten lasten vieminen kouluun tai töiden teko. Varsinkin lasten koulun uusi liikunnanopettaja, herra Wallaker, herättää hämmennystä koppavalla käytöksellään. Katastrofi seuraa toistaan, ja tuttuun tyyliin lopussa seilataan onnen satamaan.  

Teoksen juoni on lähes pilkulleen sama kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Se ei kuitenkaan ole kirjan suurin ongelma. Suurin ongelma on, ettei koko perusajatus ole hauska. 2010-luvulle päivitetty Bridget käyttäytyy vielä hölmömmin kuin se vanha tuttu hahmo, ja kun asiaa oikein ajattelee, on traagista huomata 51-vuotiaan naisen käyttäytyvän kuin parikymppinen bimbo. Bridget muun muassa päätyy Botoxiin ryppyhuoliensa ratkaisemiseksi, ja lastenhoito tuntuu olevan pääasiassa lastenhoitajan vastuulla. Herää myös kysymys siitä, miten kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ehtii kitata koti-iltoina niin paljon viiniä. Jostain syystä seksi on keski-ikäiselle suurempi ongelma kuin jenkkileffojen kuusitoistakesäisille. Myös arjesta saa tehtyä ongelman, kun naisen ajatusmaailmassa on nolosteltava jopa lukulaseja. Lapsille koulusta tarttuneet täit vasta noloja ovatkin, jolloin yksinkertaisesta epidemiasta syntyy melkoisen tuskainen farssi. Vanhoista hahmoista mukana oleva Daniel Cleaver on muuttunut säälittäväksi seksi-sedäksi, joka rykii saippuakuplia ryypättyään vahingossa pesuainetta.  

Fielding tuntuu tuoneen kirjaan myös jonkin verran omaelämäkerrallisuutta. Ylpeys ja ennakkoluulo -sovituksen sijaan Bridget työstää elokuvakäsikirjoitusta Anton Tsehovin kuuluisasta näytelmästä, Hedda Gabblerista. Toki kirjan puolivälin jälkeen englantia pääaineena opiskelleelle Bridgetillekin selviää, että näytelmän on todellisuudessa kirjoittanut norjalainen Henrik Ibsen, ja että Gabler kirjoitetaan yhdellä b:llä. Teoksen kustannustoimittaja olisi voinut jossain vaiheessa huomauttaa Fieldingille, että uskottavuus on kirjoissa yleensä tarpeellinen juttu. Ilmeisesti moinen on kuitenkin korvattu kirjasta löytyvälle yksinkertaisella pieruhuumorilla, joka ei juuri naurata. 

Kun katsoo valokuvia ikääntyneistä, muovisiksi leikellyistä elokuvatähdistä, on selvää, ettei oman vanhenemisensa hyväksyminen ole helppoa kaikille. Haluaisin kuitenkin uskoa, että tavallinen ihminen ymmärtää parin rypyn ja liikakilon olevan ihan okei. Arvokkaasti vanhenemisessa ei ole mitään pahaa. Bridget Jones olisi kirjasarjana saanut tehdä samoin. 

ER



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1