tutkain

tutkain

Nazisin taisteluni

Asylum on firma, joka tehtailee tunnetuista hollywoodin blockbuster-leffoista omia halpiskopioitaan, mockbustereita. Tsäänssit ovat, että olet mokomia nähnyt Filmtownin uutuselokuvahyllykön ylähyllyllä. Lafkan huippulaadukkaisiin filmeihin kuuluvat muun muassa American Warships, Abraham Lincoln vs. Zombies, Snakes on a Train ja Transmorphers.

Keskenkasvuiset kantasolut toimivat, ja kas, pontikkamasiina onkin robotti-Hitler!

En voinut vastustaa Asylumin seireenilaulua. Kaikki heidän elokuvansa, ideoista ja koteloista lähtien, näyttävät niin ihastuttavan huonoilta, että kyllä näistä täytyy useampikin katsastaa. Ensimmäiseksi valikoin suomalaista Iron Skyta apinoivan pätkän, vakuuttavan Nazis at the Center of the Earthin. Viskiä lasiin ja katsomaan, raportoin tuntemuksistani elokuvan edetessä.

Minä katson tämän, jotta sinun ei tarvitse. Olet sitten bissen auki.

Elokuva alkaa jännittävillä tapahtumilla vuodelta 1945. Itse tohtori Mengele saapuu saksalaiselle sotilaslentokentälle, jota vartioi yksi ainut sotilas, samalla kun olemattoman efektibudjetin sallimat välähdykset taivaanrannassa kertovat, että kukkuloiden takana ammuskellaan. Mutta miksi Mengelellä on mukana pontikka-astia?

Mainos

Voi ei! Vartiosotilas näkee jenkkitankkien saapuvan, mutta katsoja ei näe kuin yhden onnettoman CGI-vaunun pörisevän aution maiseman halki. Onneksi Mengele on toiminnan mies, ja räjäyttää tankin raketinheittimellä. Räjähdys johtaa rivissä ja selkä suorana juoksentelevien amerikkalais- ja saksalaissotilaiden kiivaaseen tulitaisteluun.

Ei saatana. Koko taistelu on parin kuvakulman vaihtelua, jossa välillä näytetään jatkuvasti lepattavia amerikkalaissuuliekkejä ja toisinaan samaa saksalaisittain. Onneksi Mengele vetää pistoolin esiin, ja listii kaikki jenkkisotilaat heittolaukauksilla. Pitäähän jonkun näyttää, kuinka niillä aseilla osutaan johonkin.

Mengele pakenee pontikka-astiansa kanssa ja alkutekstit alkavat rullaamaan. Olen nyt jo myyty.

Päähahmoja! Oli niillä nimetkin, mutta kutsun heitä Doucheksi, Blondiksi ja Orientaaliksi. Douche on tähänastisista hahmoista ainut mies, joten totta kai hän yrittää iskeä kumpaakin naista heti ensimmäisessä kohtauksessaan... keskellä lumimyrskyä etelämantereella!

Voi ei, Douche ja Blondi etsivät kahdeksan miljoonaa vuotta vanhoja lääkeaineita jättimäisellä poralla, mutta pora osuikin johonkin metalliin. Pari pyyhkäisyä kädellä, ja lumen alta paljastuu hakaristi.

Yllättäen kolme kaasunaamarinatsia ilmestyvät paikalle ja kaappaavat Douchen ja Blondin. Ainakin elokuva alkaa vauhdilla!

Mitä ihmettä, tässä elokuvassa on ainakin yksi oikea näyttelijä! Jake Busey, paremmin tunnettu ikiklassikko Starship Troopersin Ace Levynä, näyttelee tehokasta, mutta epäsovinnaisia keinoja hyödyntävää pomotohtoria nimeltään Pahisproffa. Miksi Jake, voi miksi? Jos rahat olivat vähissä, niin olisin minä nyt sen verran voinut vipata, ettei tähän leffaan olisi tarvinut ryhtyä!

Leffan jokaisessa kohtauksessa on jotain tyhmää, jokainen näyttelijä joko vetää yli niin kovaa kuin jaksaa, tai lukee repliikkinsä suoraan paperista. Orientaalin johdatettua tykinruokatiedemiehet, plus pari tärkeämpää hahmoa Douchen ja Blondin katoamispaikalle, huomaa Pahisproffa ensin pienen verijäljen lumessa, ennen kuin viereinen tohtori tajuaa horisonttiin asti johtavat renkaanjäljet. Kuka nämä tunarit päästi keskenään etelämantereelle?

Yksi tohtoreista lähtee seuraamaan jälkiä jalan, samalla kun muut köröttelevät perässä hirveällä CGI-traktorilla. Kukin tyylillään. Kävelijätohtori taitaa olla päähahmo, sillä erään naiskollegan mielestä jälkien seuraaminen kävellen on romanttista.

Mengele tekee hurjia kokeita Douchelle! Eli leikkaa skalpellilla tämän naaman irti, samalla kun Douche hokee, että "ei, älä, haluan kotiin." Yllättävän rauhallisesti ottaa tilanteensa, taitaa olla rautaisempi mies kuin ensialkuun ymmärsinkään.

Onneksi Hyvisproffa käveli traktorin edellä, sillä miten he muuten olisivat huomanneet sen parikymmentä metriä leveän railon jäässä minne jäljet johtivat. Pohjalle päästyään arvon akateemiset tutkijat ihmettelevät, miksi seinä on sininen. Onneksi Pahisproffalla on vastaus: "Jää on läpinäkyvää, mutta vesi sen takana on sinistä. Se on meri."

Blondi pääsee pakoon sellistään ainoastaan juostakseen huoneeseen, jossa Douchen hyvin tieteellinen leikkaus suoritettiin. Selviää myös natsien julma juoni, ne perkeleet ovat varastaneet Douchen ihon itselleen, ja nyt vale-Douche lähtee jahtamaan Blondia ympäri harmaita käytäviä.

En halua tietää mistä yliopistosta nämä tiedeihmiset ovat paperinsa saaneet. Kun ilmeinen päähahmo Hyvisproffa irroittaa itsensä köyden päästä ja Norjalaistohtorinna lähtee selvittämään onko hän kunnossa, irroittaa myös Norjalaistohtorinna itsensä köydestä päästessään sen alapäähän, vaikka hänellä ei ole mitään tietoa, kuinka syvä kuilu heidän edessään on. Jösses mitä toopeja, alan kohta kannattamaan natseja. Mutta vain leffan kontekstissa!

Onneksi pitkän tiputuksen jälkeen kuilun pohjalta paljastuu Natsimaa vuorineen ja metsineen.

Blondi jäi kiinni, mutta saa neuvoteltua naamansa omistussuhteen jatkumisen neuvomalla Mengeleä tosi tohtorimaisilla lyhennesanoilla samalla kun vanha mies kourii menemään. Ilmeisen otettuna kouriikin, etenkin kun saa kuulla Blondilla olevan saksalaisia sukujuuria. En ikinä arvaa mihin tämä juoni on etenemässä.

Pahisproffan ei tarvitse kuin vilkaista Natsimaata, kun hän heti arvaa sen olevan Natsimaa. Selitys? "Kun elät etelämantereella kymmenen vuotta, kuulet asioita." Tunti vielä jäljellä, ja minä olen jo täysin kyrpiintynyt koko pätkään.

Voi ei! Pahistohtori onkin natsi ja johdatti idioottitohtorit ansaan! Hän ja Mengele ovat bestiksiä. Mengele ampuu supersädepyssyllään juutalaisen tohtorin, eikä kukaan välitä siitä enää kahden sekunnin kuluttua.

Mengele julistaa idioottitohtoreille suunnitelmansa: koska natseja on niin kovin vähän, ovat he korvanneet hajoavia osia itsestään muilta lainatuilla. Pahistohtori on tuonut ennenkin uusia varaosa-automaatteja, ja Hyvistohtori näyttää siltä, että alkaisi itkemään.

Mengele aikoo ampua Hyvistohtorin, mutta natsiksi kääntynyt Blondi tulee väliin. Tämä elokuva on tyhmä ja hahmojen mielenliikkeet ja motiivit ovat käsittämättömiä. Tunnen, että jokainen elokuvaan käyttämäni sekunti mädättää mieltäni. Jos selviän tästä elokuvasta hengissä, niin selviän mistä tahansa.

Mengele näyttää tohtorijengille vale-Douchen ja tämän mädäntyvän uuden naaman, ja typerykset ovat samantien auttamassa. Miksi? Miksi olette niin tyhmiä? Toisaalta jos olette valmiit hyppäämään tuntemattomaan onkaloon, ei teiltä voi järin loogista ajattelua odottaa. Ehkäpä tohtorit eivät olekaan etelämantereella tutkimassa mitään, vaan ovat karkotettuina sinne, koska oikea tiedeyhteisö ei kestänyt heitä.

Orientaali pistetään varapaloiksi ja ensimmäistä kertaa huomaamani Brunette nakitetaan elokuvan tissivastaavaksi. Jos hahmolla on vielä mitään muuta roolia, niin väritä minut yllättyneeksi.

Pahistohtori pistää Orientaalin aivomehuja Mengelen pontikka-astiaan, mutta se ei saa tuontantoprosessia käyntiin. Epäonnistumisesta närkästynyt Mengele heittää aivot nurkkaan, ja Norjalaistohtorinna paljastaa olevansa paksuna Pahistohtorille. Mitä draamaa!

Seuraavassa kohtauksessa Norjalaistohtorinna onkin jo leikkauspöydällä, koska jos Orientaalin kantasolut eivät toimineet pontikkakoneessa, niin totta kai imurilla ulosvedetynsikiön solut tekevät tehtävänsä. Enkä edes liioittele puhuessani imurista. Näkisittepä naamapalmuni.

Keskenkasvuiset kantasolut toimivat, ja kas, pontikkamasiina onkin robotti-Hitler! Se sama vanha juonenkäänne.

Robo-Hitler pitää puheensa ennen kuin natsitukikohdan katto aukeaa ja varsin tutun näköinen natsiufo nousee ilmoihin. Onneksi ufon laskeutumista ei tarvitse kuvata, riittää kun kuvaa näyttelijöitä, jotka hätkähtävät laskeutumisen äänitehosteen saattelemana.

Ilmeisesti robo-Hitlerin heräämisen jälkeen tiedemiehiä ei enää tarvita, tai sitten natsitkin tajusivat jengin kädettömyyden, ja robo-Hitler leikkaa Statistin pään irti. Yhtäkkiä ufoon marssii sadoittain natseja, vaikka kohtauksissa tähän asti niitä on ollut yhtä aikaa maksimissaan viisi.

Jäljellä olevat nuijatohtorit pakenevat, ja heidän jäljessään yllättävästi mädäntynyt Mengele ja vale-Douce vuotavat kuiviin ufon lattialla. Pakenevat tohtorit saavat selville, että natsit Pahistohtorin avulla aikovat levittää lihansyöjäbakteeria ympäri maailmaa. Koska miksipäs helvetti ei, ei tässä elokuvassa ole ollut mitään järkeä tähänkään asti.

Robo-Hitler kuitenkin keskeyttää tohtorien paon tappamalla Statisti 2:n ja lähtee jahtaamaan Hyvistohtoria ja jälleen kerran puolta vaihtanutta Blondia kuin Wolfenstein 3D:n pomotaistossa ikään. Hyvistohtori ja Blondi kuitenkin ehtivät pelastusrakettiin juuri, kun Pahistohtorin kaappaama Norjalaistohtorinna räjäyttää itsensä ja ufon komentosillan varastamallaan scifi-kranaatilla, aiheuttaen koko ufon putoamisen.

Aatu ei ole onnettomuudesta moksiksikaan, vaan jatkaa jahtaamistaan jäätiköllä. Onneksi robottipuvussa on kätevä reikä, mihin sopivasti mahtuu mukaan tarttunut lihansyöjäviruspatruuna. Robo-Hitlerin kuolleen ruhon aiheuttaman avannon vierellä Hyvistohtori ajattelee, että nyt jos koskaan on hyvä aika kosia Blondia. Enkä edes helvetti vitsaile: samantien Aatun vajotessa jäihin kaivaa arvon neropattimme sormuksen takin taskusta. Takin, jonka oli hetkeä aiemmin ottanut pelastusraketista.

Jahka onnellinen ja omissa maailmoissaan elävä parimme on hetkessä unohtanut menettäneensä muun muassa kaikki kollegansa, alkavat kauan kaivatut lopputekstit vieriä ruudulla. Nazis at the Center of the Earth oli oikea tunteiden vuoristorata, jos siis vuoristoradassa olisi mahdollista olla pelkkää ylämäkeä.

Lupasin katsoa useammankin Asylumin elokuvan. Nyt minua sekä kaduttaa että pelottaa yhtä aikaa. Keskimaan natsit joko olivat nerokkaan halvalla tuotettu rahastuspätkä, tai jälleen jonkun F-luokan ohjaajan yritys tehdä taidettaan.

Maailma ei tarvitse enää ainuttakaan Claudio Fragassoa.

Juho Penttilä



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1