tutkain

tutkain

Noidan nuoli

Studio Ghiblin elokuvat ovat, paitsi animaation, myös koko elokuva-alan kiistattomia klassikoita. Niissä leikitellään toden ja sadun rajalla, ja uskomattomien tapahtumien oikea laita jätetään usein katsojan pääteltäväksi. Se leikkisä rajalla tanssiminen on yksi seikoista, mikä teki niin Naapurini Totorosta kuin Henkien kätkemästäkin klassikkoelokuvia, ja samaa yrittää Ghiblin ja Level-5-pelistudion yhteistyönä syntynyt Playstation 3 -peli Ni no Kuni: Wrath of the White Witch.

Seikkailu Ni no Kunin ihmeellisessä maailmassa on todellakin parasta lääkettä masennukseen ja murheisiin.

Nuoren Oliver-pojan leikkisät lapsuuspäivät loppuvat lyhyeen, kun kaverin kanssa rakennetun auton ensitesti loppuu auton ja Oliverin lentämiseen vuolaasti virtaavaan jokeen. Onni onnettomuudessa, sillä Oliverin äiti sattui paikalle pelastamaan poikansa hukkumiselta. Vähemmän onnekkaasti sydänvikaisen äidin pumppu ei kestänyt rasitusta, ja onneton Oliver jäi orvoksi.

Murheen murtaman Oliverin kyyneleet herättävät pehmolelun henkiin, ja tämä itseään keijujen suurlordiksi kutsuva lamppunenä johdattaa klopin Ni no Kunin rinnakkaistodellisuuteen, jossa taikuus, hirviöt ja ritaritarinat ovat täyttä totta. Oliver on rinnakkaismaailman taruissa esiintyvä legendaarinen velho, jonka kohtalona on pelastaa maailma ilkeän Shadarin ikeestä.

Ghiblin pelimerkit ovat kohdallaan. Tavallinen pikkupoika sattuu pääsemään fantastiselle maailmanpelastusmatkalle, juuri kun murheen murtamana on lukinnut itsensä ulkomaailmalta. Onko koko toinen maailma Oliverin kuvitelmaa, tapa käsitellä koko pojan elämän murskannutta tragediaa, vai onko taikuuden ja tarinoiden täyttämä vaihtoehtotodellisuus todella vain yhden taikasauvan heilautuksen päässä normiarjesta?

Mainos

Seikkailu Ni no Kunin ihmeellisessä maailmassa on todellakin parasta lääkettä masennukseen ja murheisiin. Kauniin vihreiden kukkuloiden siintäessä horisonttiin asti ja Ghiblin hovisäveltäjä Joe Hisaishin sykähdyttävien melodioiden luodessa tunnelmaa olo on kuin tutkimusmatkailijalla, joka on eksynyt satukirjan sivujen väliin.

Fantasiamaailman pakoretken syyn ei tarvitse edes olla niin vakava kuin läheisen kuolema, itselleni todellisuuspako arjen puuduttavasta harmaudesta riitti erinomaisesti. Kun koko komeus on kuorrutettu ehdan ghiblimäisellä ulosannilla, on kaikki viitteet ikimuistoiseen seikkailuun kohdillaan.

Vaan eihän mikään ikinä suju kuin Strömsössä. Päällisin puolin Ni no Kuni todellakin on kuin peliksi muutettu Ghibli-elokuva, mutta rytmityksensä osalta valitettavan vaillinainen. Niin toimiva kuin tarina onkin, on itse juonellista sisältöä noin yhden Ghibli-leffan verran, kun taas pelin läpäisyyn minulla meni noin 50 tuntia. Se tarkoittaa, että suurin osa pelistä tutkitaan maisemia ja kurmotetaan söpöjä fantasiaolentoja, juonen pyöriessä tyhjäkäynnillä.

Tarinan pitkittyminenkään ei onnistu pilaamaan hyvää satua. Ni no Kunin matkaan kannattaa lähteä, jos vain kalenterista löytyy tarpeeksi aikaa. Vastalahjaksi saa kauniin ja sydämmellisen sadun menettämisen tuskasta ja sen ylitse pääsemisestä.

Juho Penttilä



Traileri

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1