tutkain

tutkain

Oodi odottamiselle

Modernien seikkailupelien jättiläinen on juuri korkannut kaksi uutta kausipeliään, Tales from the Borderlandsin ja Game of Thronesin. Ihan kivoilla Sam & Max ja Monkey Island -versioinneilla aloittanut Telltale pyrähti The Walking Deadin saattamana sellaiseen maineeseen, että sen pelit eivät enää pohjaudu eilispäivän pelisankareihin vaan tämän hetken kuumimpiin tv-sarjoihin.

Tietyssä mielessä Telltalen seikkailut ovat jopa napanneet sen roolin, mikä sarjoilla ennen oli.

En nyt tarkoita Telltalen pelien (kiistämättömiä) kerronnallisia ansioita. Niin hyviä kuin nykypäivän digihahmot ovatkin, niillä on roimasti matkaa oikeiden näyttelijöiden ilmaisuvoimaan. Tarkoitan sitä, että Telltalen episodeja kytätään samassa tahdissa muiden kanssa, niille odotellaan kuumeisesti jatkoa muiden kanssa ja niiden tapahtumia spekuloidaan… niin, muiden kanssa!

Vielä kymmenisen vuotta sitten tv-sarjoja tapitettiin sen verran, mitä kanava näytti: jakson viikossa. Kaikki tutut katsoivat jaksot samaan aikaan ja kärsivät yhtä lailla cliffhangereista. Kun agentti Cooper avasi hotellihuoneensa oven ja häntä tervehti pyssynpiippu, koko seuraava viikko meni kuin sumussa. Kaikki pohtivat: selviääkö Cooper? Kuka oli ampuja? Miten tästä eteenpäin?

Mainos

Nykyään tv-sarjojen perusyksikkö on kausi, ei jakso. Jos pari kuukautta odottamalla voi katsoa koko kauden putkeen yhtenä päräyttävänä elokuvana, miksi olla tekemättä niin? Vartoessa ehtii hyvin tsekata pari kautta muista sarjoista, joita tehtaillaan pilvin pimein ja jotka ovat saatavilla napin painalluksella mihin kellonaikaan tahansa.

Telltalella on taiteellinen monopoli. Kukaan ei tee vastaavaa materiaalia läheskään yhtä hyvin. Eikä kuukautta-paria odottamalla saa käsiinsä uutta kautta, vaan yhden vaivaisen jakson!

Mikä ei tapa, tekee yhteisöllisemmäksi. Hidas annostelu takaa sen, että jokainen uusi Telltale-episodi on Tapahtuma, johon kiinnitetään huomiota ja joka aiheuttaa keskustelua. Siis aivan kuten tv-sarjat silloin joskus, kun telkkareissa oli vielä putkia.

En halua sanoa, että old school olisi aina best school. Ihmisten tapa ahmia sarjoja kausi kerrallaan on varmasti vaikuttanut juonten ja henkilökuvien syventymiseen sekä täytejakson katoamiseen. Ja joskus liian vähän on vain liian vähän. Ainoa muistikuvani SubTV:n joskus muinoin näyttämästä Neon Genesis Evangelionista on se, että esitystahti oli kestämätön. Parikymmentä minuuttia jähmeäliikkeistä animea viikossa oli sellaista tantraa, että ei koskaan enää.

Ja sitten kuitenkin… Telltalen peleissä elää vielä se mysteeri, joka syntyy kaipauksesta nähdä lisää, tietää lisää, kokea lisää. Nykyistä elämäntyyliämme leimaa vaivattomuus ja kaikkien mahdollisten halujen välitön tyydytys. Mutta ei ihminen kaipaa sitä, mitä hänellä jo on, vaan sitä, mitä hänellä ei ole.

Välillä pieni odotus tekee täyttymyksen hetkestä vielä makoisamman. Jos se vielä lisäksi luo vahvistaa yhteistöjä ja keskustelukulttuuria, niin eikö se ole ihan jees?

Kysyn minä ja hymyssä suin kärvistelen, kun taas pitää odottaa!

Aleksandr Manzos



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1