tutkain

tutkain

Paheiden palikkakaupunki

Huumori on vaikea taiteenlaji ja parodia vielä hankalampi, kuten jokainen Epic Movien nähnyt tietää. Pieru- ja kikkelivitsit naurattavat harvoin kahta kertaa peräkkäin. Jos elokuvamaailmassa parodiointi on kärsinyt 2000-luvulla pahasta inflaatiosta, pelipuolella tilanne on parempi. Indiepuolelta tulee DLC Questin kaltaisia pikkuhelmiä, ja jos kaikki muu pettää, aina on Traveller’s Tales Lego-peleineen tuomassa hyvää mieltä hupitakuulla.

Jos peliä tarkastelee yksinomaan kolmekymppisen körilään näkökulmasta, Lego City on kertakaikkisen hulvaton

Lämminhenkisen irvailun kohteeksi ovat päätyneet jo Star Wars, Batman ja monet muut tunnetut sankarit. Vuonna 2005 alulle pantu peliperhe on valloittanut ja naurattanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Siksi onkin pieni ihme, että Traveller's Tales kokeilee siipiään ilman tunnettua lisenssiä vasta nyt, kahdeksan vuotta ja toistakymmentä peliä myöhemmin. Wii U:lle yksinoikeudella julkaistua Lego City Undercoveria on tästä syystä luonnehdittu ennakkoon rohkeaksi ja kunnianhimoiseksi peliliikkeeksi tasalaatuiselta pelifirmalt. Sitä se kieltämättä onkin, mutta ei pelillisistä syistä.

Peli alkaa monesta pelistä ja elokuvasta tutulla tavalla, päähenkilö Chase McCainin rantautuessa laivalla Lego Cityn rannikoille. Chase on jo toivonut jättävänsä kaiken taakseen, mutta kun ilkeä ja lihaksikas Rex Fury pakenee vankilasta, Chasen on pakko palata kotikaupunkinsa rikollisille kaduille. Menneisyyden painolasti niskassaan Chase käy vielä kerran pahuuden ytimeen. Ei kovin tavallinen aloitus iloisen aurinkoiselle koko perheen seikkailulle.

Menoa kevennetään heti, kun Chase pääsee saaren poliisilaitokselle vanhoja tuttujaan tapaamaan. Poliisilaitos vilisee monenlaista väkeä. Seassa remuavat muun muassa Columbo, Sherlock Holmes, Cagney ja Lacey, Starsky ja Hutch ja monet muut tutut naamat. ”Ketkä?”, kysyy nuorimies takarivistä. Niin, Traveller's Tales pysyy lestissään ja Lego City Undercover vilisee viittauksia muualle populaarikulttuuriin, erilaisia kädenojennuksia sinne sun tänne on reilusti toista sataa.

Mainos

Viittausten avautuminen ruudun toiselle puolelle onkin sitten toinen juttu, eikä esimerkiksi hulvaton Columbo-kohtaus aukene alkuunkaan, jollei sarjaa ole seurannut. Minä olen ja nauroin katketakseni, mutta talon seitsenvuotias Lego-peluri oli ymmällään.

Jos peliä tarkastelee yksinomaan kolmekymppisen körilään näkökulmasta, Lego City on kertakaikkisen hulvaton. Osansa saavat Mafiaveljet, Kummisetä, Taxi Driver ja monet muut. Koska Lego-ukot ovat luonnostaan deadpan-huumorin taitajia, vitsiä väännetään monesti Zucker-Abrahams-Zucker –kolmikon elokuvien tyyliin, joskin huomattavasti kiltimmin.

Niin lähellä Mies ja Alaston Ase –leffojen meininkiä toisinaan mennään, että on suoranainen ihme ellei lukuisista avattavista hahmoista löydy Frank Drebiniä. Nuoremmalle yleisölle peli tarjoaa vastineeksi varsin onnistunutta slapstickiä sekä laskujeni mukaan tasan kaksi pieruvitsiä. Lontoon murteen osaaminen on silti vaatimus pelin kunnolliselle avautumiselle.

Silloin kun peli ei lukuisissa välivideoissaan naurata katketakseen, se on yksinkertaisesti hemmetin hauska pelata. Sitä paitsi Lego Citystä itsestään saa revittyä nauruja ihan kunnolla. Kun epäonnistuneen rekkatehtävän jälkeen iloisesti hymyilevä Lego-poliisi jyräsi ylitseni renkaita ja lattiaa lukuun ottamatta täysin tuhoutuneella poliisiautolla, naapurit tuskin arvostivat hepulikohtaustani.

Tai silloin kun takaa-ajotehtävässä onnistuin kellauttamaan urheiluautoni katolleen ja jouduin jatkamaan jahtia päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Tai kun otin poliisistatuksellani bussin haltuun kiireiseen tehtävään vedoten ja seuraavassa hetkessä ajoin sen rampin kautta talon seinään, matkalla kaikki pienemmät rakennukset ja legoukot jyräten. Peli on näiden kaltaisia pieniä kultaisia hetkiä täynnä.

Kunnon Grand Theft Auto -hengessä pelissä on tosiaan mahdollista jyrätä jalankulkijat ja melkeinpä kaikki muukin mahdollinen. Vaikka Chase varastelee autoja ja tekee pelin aikana kaikenlaista muutakin moraalitonta, kukkahattuinen mielensäpahoittaminen on turhaa. Kyseessä ovat Legot. Samaa kaaosta aiheutin omassa analogisessa Lego-kaupungissani jo 20 vuotta sitten, ennen ensimmäistäkään Lego-videopeliä. Kaikessa tekemisessä on rennon leikkisä sävy, jonka ansiosta sisältö sopii sinänsä pienemmillekin pilteille.

Peliarvostelut kautta maailman ovat jo ehtineet torua peliä pitkistä latausajoista ja tökkivästä ruudunpäivityksestä. Jälkimmäistä en havainnut 20 tunnin pelaamisen aikana kertaakaan, mutta latausajat ovat kieltämättä varsin pitkät, peliä käynnistäessä helposti toista minuuttia.

Huonomman pelin kohdalla tämä ärsyttäisi, mutta Lego City Undercover on niin kertakaikkisen hyvin kirjoitettu peli, että moiset pikkujutut on helppo ohittaa olankohautuksella. Sitä paitsi C64-henkinen alkulataus pistää koko valtavat Lego Cityn kerralla muistin puskureihin, eikä kaupunkia tutkiessa peli lataa enää kertaakaan.

Lego City Undercover muistaa oleellisen: hyvän parodian on oltava myös hyvä muissakin asioissa. Undercoverin tarina imee puoleensa todella tehokkaasti koko pitkän keston ajan ja viihdyttää joka ikisellä minuutilla. Eikä kesto edes jää siihen: läpipeluun jälkeen läpäisyprosenttini oli nippa nappa yli 30. Kaiken mahdollisen löytämiseen pitää siis varata reilusti enemmän aikaa.

Pelin suurin haaste on se, miten kohdeyleisö löytää pelin pariin. Sisältö viittauksineen viihdyttää väistämättä enemmän isää kuin poikaa, mutta kun kaksinpeliä ei tällä kertaa ymmärrettävästi tarjota, isän on tartuttava ohjaimeen rohkeasti ihan itse.

Se kannattaa, sillä pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta Lego City Undercover on heittämällä paras Lego-peli toistaiseksi ja samalla myös koko uutuuskonsolin pelikirjaston kruununjalokivi. Tällaisia pelejä Wii U tässä vaiheessa elinkaartaan tarvitsee.

Tero Kerttula



Pelikuvaa Lego City Undercoverista

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1