tutkain

tutkain

Pelikoneiden sietämätön rumuus

"Tämä saattaa hyvin olla rumin omistamani yksittäinen esine."

Makustelin ajatusta tuijottaessani Xbox 360:a, jonka olin hetki sitten kaivanut esiin kaapista. Mieleni oli tehnyt palata yhteen X360-peliin ja olinkin tavaroita penkoessani miettinyt, miksi olin laittanut kelpo pelikoneen syrjään. Ai niin, siksi...

Kytkin kolmekuuskybän kiinni ja ryhdyin pelaamaan, mutta jokin oli vialla. Ruudun sijaan tuijotin itse laitetta. Miksi tämä valkoinen muovirotisko häiritsi minua niin?

Viihdelaitteen rumuus kuulostaa ultimaattiselta ensimmäisen maailman ongelmalta. Se on toki sitäkin, mutta myös jotain enemmän. Jotain, mikä nousee esiin varsinkin konsolisukupolven ollessa vaihdossa (eli nyt).

Mainos

Halpa design sanoo: olen kertakäyttöistä kulutustavaraa.

Xbox 360:n seuraajaa Xbox Onea on haukuttu VHS-nauhuriksi, mutta tämä on epäreilua Microsoftin kannalta. Totuus on, että kunhan julkaisusta on vierähtänyt muutama vuosi, noin jokainen konsoli alkaa näyttää joltain, mikä telkkaritason upotettuna aiheuttaa lähinnä kulmakarvojen nostelua. Pelikoneemme on suunniteltu näyttämään hyvältä tasan sen lyhyen hetken ajan, jolloin niillä on markkina-arvoa. (Paitsi jos on kasvanut tietyn laitteen parissa, jolloin se on hiukka hiano nyt ja varsinkin vanhempana.)

Pelikoneiden historia on täynnä varoittavia esimerkkejä. Yksi suosikkejani on alkuperäinen Xbox: musta möhkäle, jonka päällä kulkee paksu X-kirjain ja sen ytimessä kirpsakka vihreä pallura! N-Gagen kritisoiminen on avuttoman potkimista, mutta futuristinen lihapiirakka, oikeasti? Jos varsinainen muotoile ei särje silmää, sen tekee kaikenkattava muovisuus tai fiksaatio harmaaseen ja mustaan. Tuhoutuisiko maskuliinen pelaajaidentiteetti, jos väriä käytettäisiin muuallakin kuin ohjaimen nappuloissa?

Luulin ongelman olevan pelkästään esteettinen, kunnes törmäsin Analogue Interactive -nimiseen jenkkilafkaan, joka tekee uusia, paranneltuja versioita valikoidusta klassikkokoneista. Ja miten! Neo Geo ei ole koskaan aiheuttanut minussa sanottavia väristyksiä, mutta Analoguen puukuoreen upotettu, minimalistinen kone (ja se ohjain, nam!) sai kuolan valumaan. Tällaisen laitteen voisin ottaa kotiini, vaikka en sitä koskaan edes käyttäisi. Kun pelilaitteet ovat yleensä hetken lapsia, Analoguen tyylikkäät luomukset tuntuvat suorastaan ajattomilta. Ne ovat kuin hieno shakkilauta, jota mitä tekee mieli säilyttää ja pitää arvossa.

Analoguen ylelliset retrokoneet maksavat maltaita, mutta se kuuluu asiaan. Halvalla ei saa kuin kasan silmiin sattuvaa ongelmajätettä.

Tässä juuri on villakoiran ydin. Sen sijaan, että pelikoneita ajateltaisiin kulttuurisesti merkittävinä käyttöesineinä, ne dumpataan uuden tavaran tieltä, kun markkinavoimat niin käskevät. Ja tämä periaate huutaa itseään julki niiden kalmaisessa ulkokuoressa.

Xbox 360, olit ihan kiva, mutta en tahdo sinua enää. Seuraajasikin tekevät oloni jotenkin likaiseksi. Pitäisiköhän kerätä tukku rahaa ja hypätä Analoguen siivellä pois koko kilpavarustelun kierteestä?

Aleksandr Manzos



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1