tutkain

tutkain

Pelimusiikki ennen ja nyt

70-luku ja pelihallit

Historiansa alkuvaiheessa digitaaliset pelit olivat teknisesti hyvin vaatimattomia: Esimerkiksi värejä ruudulla oli tyypillisesti vain kaksi, musta ja valkea. Toisaalta pelien äänet olivat vielä grafiikkaakin vaatimattomampia. Niitä kun ei ollut.

Niinpä eräs digitaalisten pelien historian merkittävimmistä mullistuksista pelien keksimisen jälkeen olikin äänen hyödyntäminen ensimmäistä kertaa Pong-kolikkopelissä vuonna 1972. Pongin äänet olivat ajalle tyypillisesti vain sarja erilaisia piippauksia, mutta kuitenkin.

Luonnollisena jatkona piippailevien ääniefektien kehittymistä seurasi taustamusiikin ilmaantuminen. Marraskuussa 1980 lanseerattu kolikkopeli Rally-X tarjosi ensimmäisenä pelinä taustamusiikkia pelin aikana. Ennen pelin aloittamista musiikkia oli ollut tarjolla jo aiemmin.

Mainos

Sana musiikki voi tässä yhteydessä tosin olla hieman harhaanjohtava, sillä käytännössä tuon ajan pelimusiikit kuulostivat ensimmäisten kännyköiden soittoääniltä. Laitteet olivat yksikanavaisia, eli pystyivät toistamaan vain yhden nuotin kerrallaan.

Syy siihen, että musiikki ilmestyi peleihin vasta vuosia ääniefektien jälkeen, on varsin yksinkertainen: Musiikin tekeminen oli hyvin vaikeaa, koska siihen ei ollut mitään työkaluja, vaan musiikki piti ohjelmoida kuten varsinainen pelikoodikin.

Tästä johtuen pelimusiikista vastasi usein pelin ohjelmoija, jolla taas ei välttämättä ollut mitään musiikillista koulutusta tai lahjakkuutta. Juuri tämän vuoksi sen ajan peleissä musiikkina käytettiin usein klassisesta musiikista lainattuja melodioita. Toisaalta laitteistojen äärimmäisen niukka muistin määrä sai ohjelmoijat suosimaan grafiikkaa ja ääniefektejä musiikin kustannuksella.

Kultainen kasari

Kotisohvilla pelien äänimaailman kehittyminen alkoi hieman kolikkopelejä myöhemmin. Vuonna 1977 julkaistu ja Suomessakin myyty Atari 2600 oli ensimmäisiä varsinaisia kotikonsoleita, joka pystyi tuottamaan (väri)grafiikan lisäksi myös 2-kanavaista ääntä.

Joissakin talouksissa talon ainoan television katselemista saattoi kotikonsolin sijaan häiritä 80-luvun alkupuolella hyvin suosittu joululahja, mikrotietokone. Merkkejä ja malleja oli tarjolla kymmeniä, mutta ääniominaisuudet olivat kaikissa tasaisen vaatimattomat ja jos mahdollista, vielä aikansa konsoleitakin heikommat. Olihan koneita tarkoitus käyttää johonkin ihan muuhun kuin pelaamiseen, kuten tekstinkäsittelyyn ja taulukkolaskentaan.

Sitten vuonna 1983 tuli Suomenkin markkinoille mikrotietokone, joka muutti kaiken. Tämä kone oli Tasavallan tietokoneeksikin tituleerattu ja yhä edelleen maailman myydyin tietokone Commodore 64, jonka äänistä vastasi mikropiiri nimeltään Sound Interface Device, tuttavallisemmin SID.

Muista aikansa vastaavista kotimikrojen mikropiireistä poiketen SID oli 3-kanavainen täysiverinen syntetisaattori, joka pystyi osaavissa käsissä tuottamaan mitä erilaisimpia ääniä. SID:n merkitystä pelimusiikin historiassa kuvastaa hyvin se, että moni 64:n peli muistetaan edelleen musiikistaan ja harrastajat luovat edelleen uutta musiikkia SID:lle.

Kotikonsoleista voidaan mainita Nintendo Entertainment System (NES), jonka Super Mario Bros -teeman osaavat takuuvarmasti edelleen hyräillä kaikki peliä aikanaan pelanneet. NES:n ääniominaisuudet olivat aikanaan huippuluokkaa, tarjosihan se mahdollisuuden käyttää peräti 5-kanavaista ääntä.

Ysäristä nykyaikaan

Konsolien ja mikrotietokoneiden tekninen kehitys johti 80- ja 90-lukujen taitteessa siihen, että peleissä oli mahdollisuus käyttää teknisesti yhä laadukkaampaa ääntä. Silloiset uusinta uutta edustaneet kotikonsolit, kuten Super Nintendo Entertainment System (SNES) ja Sega Mega Drive sekä tietokoneiden uusimmat äänikortit tarjosivat pelaajille jopa 8-kanavaista ääntä ja Yamahan silloisissa studioluokan syntetisaattoreissa käyttämää FM-synteesiä. Pelien musiikissa kuultiin nyt piippausten ja yksinkertaisten melodioiden sijaan aidolta kuulostavia instrumentteja, kuten piano, rummut, kitara ja erilaiset puhaltimet.

Tekniikan edelleen kehittyessä kotikonsoleiden seuraava sukupolvi toi peliäänet samalle tasolle nykyisten vastaavien kanssa. Tämän mahdollisti mm. tallennusmedian vaihtuminen pelimoduuleista cd-levyihin. Esimerkiksi 90-luvun puolessa välissä esitellyt Sony Playstation ja Sega Saturn mahdollistivat sen, että pelin musiikki toistettiin suoraan cd-levyltä, jolla pelidatakin oli. Nykyisin konsolit ja tietokoneet käyttävät pelimediana dvd- tai Blu-ray -levyä, mutta nykypelien käyttämän monikanavaäänen lisäksi mikään ei ole juurikaan muuttunut sitten 90-luvun puolenvälin.

Pelien musiikki on hyvin lähellä elokuvien vastaavaa niin teknisesti kuin sisällöllisestikin. Tuttuja piippauksia kuulee enää korkeintaan vain laitteita käynnistettäessä.

Olli Raatikainen



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1