tutkain

tutkain

Pelkoa ja inhoa á la Pikku Närhi

Voi Suomen Kirjasäätiötä. Vuoden parhaalle romaanille on jaettu Finlandia-palkinto kohta jo 30 vuotta. Tietokirjallisuus sai ennen pitkää oman kategoriansa, samoin lasten ja nuorten kirjallisuus. Vaan sarjakuvat, kukaan ei halua leikkiä niiden kanssa! Onneksi vuonna 2007 sarjakuvaharrastajain yhdistys Tampere Kuplii ry otti oikeuden omiin käsiinsä ja lähti itse jakamaan Sarjakuva-Finlandiaa. Tämän vuoden voittajaksi valikoitui 63 teoksen joukosta Lauri ja Jaakko Ahosen albumi Pikku Närhi.

Kun puhetta on vähän ja tapahtumat pieniä, viimeistelty taide nousee ansaitusti valokeilaan

Pikku Närhi kuulostaa nimensä puolesta söpöltä, mutta on kaikkea muuta. Näin ahdistunutta sarjakuvaa en ole hetkeen kohdannut.

Pikkuisella närhellä ei mene kovin hyvin. Päivät kuluvat hoitaessa sairaalavuoteessa makaavaaa muoria tai kuuratessa loputtomalta vaikuttavan kotitalon monia käytäviä. Seiniltä tuijottaa alituiseen pitkä rivi muotokuvia, jotka kielivät pitkästä ja kunniakkaasta suvusta, mutta aiheuttavat närhelle vain alemmuudentuntoa. Mikä pahinta, talon ulkopuolelle ei ole menemistä, sillä siellä kuulemma vaanii pahoja närhiä, jotka tahtoivat aiheuttaa vain pahaa, pahaa, pahaa.

Pikku Närhi on tutkielma pelosta, auktoriteeteistä ja omiin epävarmuuksiin palautuvasta vihasta. Aikana, jolloin mediassa pyörii keskustelua ääriliikkeistä ja niin sanotusta maahanmuuttokriittisyydestä, se on (ikävänkin!) ajankohtainen ja tarpeellinen teos.

Mainos

Tämä ei tarkoita, että Pikku Närhi olisi loistava sarjakuva, sillä sitä se ei valitettavasti ole. Albumin heikoimmaksi lenkiksi nousee itse tarina, joka on loppujen lopuksi kovin yksinkertaisen ja nähdyn oloinen. Tuntemattoman demonisointi on tietysti aihe, jonka tärkeyttä on paha mennä kiistämään, mutta hieman tuoreemminkin teemaan olisi voinut käydä käsiksi. Kenellekään ei pitäisi tulla kovin isona yllätyksenä, että ulkomaailma näyttää vääristyneeltä, jos siellä ei itse käy koskaan. Tai että vahingolliset näkemykset periytyvät herkästi sukupolvelta toiselle.

Tarina ei ehkä ole niin uusi ja ihmeellinen, mutta ainakin se on kerrottu todella tyylikkäästi. Kun puhetta on vähän ja tapahtumat pieniä, viimeistelty taide nousee ansaitusti valokeilaan. Ruudut ovat isoja, välistä koko aukeaman kokoisia, ja niissä esitettyjen synkkien tunteiden mittakaava sen mukainen. Kiitosta ansaitsee erityisesti elokuvamainen kerronta, sillä tapahtumien välillä liu'utaan kuin sulavassa kamera-ajossa ikään, eikä hypitä mielivaltaisesti sinne tänne. Sarjakuvan voisi adaptoida lähes sellaisenaan animaatioksi.

Pikku Närhessä on sydän ja ulkokuori paikallaan. Harmi vain, että se ei tuo teemojensa käsittelyyn mitään mainittavaa uutta. Lauri ja Jaakko Ahosen teos on helposti lukemisen arvoinen, vaan vain aika kertoo, onko se myös muistamisen arvoinen.

Aleksandr Manzos



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1