Plug & Play

Mikä on peli?

Kun tietokoneilla ja muilla aparaateilla toimivat pelit tulivat maailmaan, tämä kysymys lymyili synnytyshuoneessa. Katsokaa vaikka ensimmäistä kotikonsolia, Magnavox Odysseyta, jonka kaikki "pelit" perustuivat pienen täplän liikkumiseen tv-ruudulla. Pistelaskun joutui hoitamaan itse ja grafiikka luotiin telkkuun kiinnitettävillä taustaläpysköillä. Onko tämä pelaamista sellaisena kuin sen nykyään ymmärrämme?

Pelien määrittely on ollut erityisen ajankohtaista tällä vuosikymmenellä, kun nettiin sataa päivittäin kymmeniä (ellei satoja) pienpelejä, jotka saavat Dear Estherin näyttämään pelimekaniikan mestariteokselta. Mitä mieltä olla peleistä, joissa ei tehdä melkein mitään? Ovatko Twine-tekstipelit interaktiivisia novelleja vai mitä? Ja mitä tehdä sellaiselle tapaukselle kuin Plug & Play?

Viimeinen kysymys on sentään muita helpompi. Riittää kun vilkaisee Plug & Playn Steam-kauppasivulle, jossa sitä selvin sanoin kuvaillaan interaktiiviseksi animaatioksi. Sellaisena se onkin oiva tapa viettää varttitunti. Varsin merkillinen sellainen.

Onko tämä nyt sitä seurustelua?

Saan aika ajoin kuulla käsitteleväni kummallisia pelejä. Enpä tiedä, minusta ns. häröpelit vaativat yleensä vain hieman toisenlaista näkökulmaa ja enemmän valmiutta tulkintaan kuin (jälleen ns.) tavalliset pelit. Ja jonkun militääriräiskinnän sahaaminen illasta toiseen se vasta häröä onkin! Mutta Plug & Play on jo minunkin mielestäni hämmentävä. Rehellisen, viihdyttävän hämmentävä.

Plug & Play voisi yhtä hyvin olla nimeltään Pistoke & Pistorasia. Koko lyhäri pyörii näiden kahden toisensa täydentävän navan ympärillä, tavallisesta johdosta häiritsevään töpseliukkeliin. "Häiritsevä" lienee muutenkin avainsana tässä. Plug & Playn esineistön yhdistelyssä ja irrottamisessa on jotain seksuaalista, mutta ei sellaisella kivan eroottisella tavalla. Jokin on pahasti vialla, mutta vaikea sanoa mikä.

Mitään K18-matskua ruudulla ei nähdä, mutta herkkänahkaisimmat olkoot varoitetut. Me muut hämmästelemme, nauramme, nyrpistämme nenäämme, sanalla sanoen elämme tiemme Plug & Playn lävitse. Sisään. Plop. Ulos. Plop.

Mitään tarinaa on turha hakea. Plug & Play on kasa temaattisesti yhteenlinkittyviä kohtauksia, eikä sen surrealistista tunnelmaa olisi voinut muuten toteuttaakaan. Vuorovaikutteisuus on pienimuotoista, mutta sopii pistokeleikkeihin loistavasti. Ällöttävässä yhteenkytkemisessä on heti eri meininki, kun sen tekee itse, eikä vain tuijota valmista animaatiota (jollainen P&P itse asiassa alkujaan oli).

Mutta kuuluuko se Steamiin?

Minä maksoin Plug & Playn Steam-versiosta kolme euroa ja koen saaneeni rahoilleni vastinetta. Vihaisten foorumiavautumisten perusteella moni pitää henkilökohtaisena loukkauksena, että kyseinen pelilyhäri ylipäätänsä on Steamissa. Mitä ryöväystä pyytää tästä rahaa! Eihän tämä ole peli lainkaan! Vartin kesto! Gamergate!

Tekisi mieli naljailla valittajille, että lukutaito hoi. Harvoin olen nähnyt näin ytimekästä ja paikkansapitävää Steam-tuotekuvausta: "Explore the universe of Plug & Play, an interactive animation drawn by Michael Frei and coded by Mario von Rickenbach. An unashamedly surreal play with plugs. Play time between 10 – 15 minutes." Mikä tässä jää epäselväksi?

Ymmärrän kyllä, että kyse on periaatteesta. Steam halutaan pitää konventionaalisten, edes jonkin julkaisuprosessin läpi puristettujen pelien kauppapaikkana. Minuakin kyrsii, kun joka toinen Steam-julkaisu tuntuu nykyään olevan visuaalinen romaani animehahmoilla. Mutta tästä päästäänkin taas pelin määrittelemisen ongelmaan. Plug & Play ei ole varsinainen peli, vaan eipä se puhdasverinen animaatiokaan ole. Missä sen paikka on?

Minulla ei ole Steam-julkaisun suhteen valittamista. Sen ansiosta huomasin ylipäätänsä Plug & Playn olemassaolon ja sain sen osaksi pelikirjastoani. Vähän kuitenkin jänskättää, milloin koetaan isompi kakkamyrsky, kun pelejä ja "pelejä" ei enää osata erottaa toisistaan, eikä tiedetä missä niitä pitäisi käsitellä ja myydä. Voi meitä kasvukipuisia...

Odotellessa kannattaa nauttia herrojen Frei ja von Rickenbach pistorasiaeepoksesta. Plop!

Aleksandr Manzos