Pohjolan Lapsukset
JP Ahonen on Tamperelainen sarjakuvataiteilija, jonka tähänastinen päätuotanto on koostunut Aamulehdessä ja myöhemmin Lapin Kansassa alkunsa saaneesta Villimpi Pohjola-stripistä. Tampereen ulkopuolella miehen töihin on voinut tutustua Daily Hero Pressin ja Arktisen Banaanin albumeista, joita kotimaisesta sarjakuvakelkasta pudonneen yllätykseksi on ehditty julkaista jo useita ennen uusinta osaa, Lapsusta.
Villimmän Pohjolan keskiössä on joukko nuoria aikuisia kipuilemassa varsin normaalien sosiaalis-ekonomisten ongelmiensa kanssa ikiopiskelijaympyröissään, mutta ilman kotimaiselle viihteelle tunnusomaista väkinäisyyden tuntua. Persoonat ja dialogi tuovat rapakontakaista sitcom-kulttuuria huomattavasti lähemmäs kotimaista kamaraa. Big Bang Theoryn jälkimaku kuplii vahvasti lasissa, hyvässä mielessä.
Lapsus ilmeisemmin jatkaa siitä mihin edellinen kirja jäi, eli tarinajatkumossa yksi tuskailee gradunsa valmistumisesta, toinen äidiksi tulemisen myllerryksistä ja kolmas edelliseen myötävaikuttamisen seurauksien kanssa. Tarinan selän kyytiin jaksotetut sivun kokoiset kuvaukset vaikkapa opiskelijan kahvivalikoimista saavat vähän kauemmankin opiskeluvuosista vieraantuneen lukijan hymähtämään hyväksyvästi - vaikka kerrontakeinona vaikuttavatkin välillä istuvan kirjaan hiukan huonommin. Sama pakottomuus maistuu Ahosen kynän jäljessä ja väittäisin miehen värinkäytön olevan jokseenkin parasta jota olen kotimaisesta albumista saanut ihailla. Tarkan ja eläväisen välillä tasapainoileva viiva istuu kuin kotonaan lämpimien sävyjen sivuilla. Humoristina Ahonen on kotimaan kentällä miellyttävä poikkeus ja tarinan vaivattomuus saa kääntelemään kirjan nopeasti läpi.
Villimpi Pohjola on siis saanut olla aivan liian kauan kotimaisen sarjakuvan ystävien sekä Tamperelaisten salaisuus. Uusin osa saa miettimään, miten ihmeessä ensimmäiset albumit ovat voineet mennä ohi. Vaikka strippitarinan sukuisen kerronnan kyytiin pääsee täysin myös viimeisimmästä kirjan perusteella, se jättää himoitsemaan myös aikaisempia osia. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten Ahosen ilmaisutaito on vuosien varrella kehittynyt sitten 2007 julkaistun Villimpi Pohjola-albumin jälkeen. Myös muiden kotimaisesta sarjakuvasta vieraantuneiden kannattaa ehdottomasti ottaa Ahonen seurantalistalleen ja yllättyä iloisesti.
