tutkain

tutkain

Porttipeliteoria - osa 1

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehitys on kehittynyt pääosin saksalaisten ansiosta roimasti lautapeleissäkin, mikä on jäänyt monilta huomaamatta. Tai sitten kehitys on huomattu, mutta pelikaverien puutteessa lautapelit ovat jääneet kaupan hyllyyn. Millaisilla peleillä käännytetään kaverit ja muut pahaa-aavistamattomat, ihan tavalliset ihmiset lautapeliporukan täysivaltaisiksi jäseniksi?

Alan piireissä kovan käännytysprosentin lautapelejä kutsutaan porttipeleiksi - niillä ei ole juurikaan yhteisiä pelillisiä nimittäjiä, mutta ne ovat kaikki helppo ymmärtää, vaikea hallita -kategoriaan solahtavia tapauksia. Kuka tahansa, joka ymmärtää jonkun tavallisen korttipelin, kuten pasianssin tai pokerin, osaa pelata niitä muutaman minuutin selityksen jälkeen. Kun selkeät säännöt uppoavat pelissä tai parissa selkäytimeen, pettävän yksinkertaisten porttipelien taktisesti yllättävän rikkaat mahdollisuudet avautuvat ja paluuta ei enää ole.

Carcassonne

Tyylipuhtaille peliummikoille lätkäistään ensimmäisenä eteen Klaus-Jürgen Wreden vuonna 2000 julkaistu Carcassonne. Ihan joka sälli osaa ottaa laatan pinosta ja laittaa sen jonkun toisen laatan viereen. Ei välttämättä sopivaan paikkaan, mutta se ei haittaa, koska muut pelaajat saavat antaa vinkkejä ihan luvan kanssa - heillä ei tietenkään ole oma bemari perä menosuuntaan ojassa.

Ranskalaiselta linnoituskaupungilta ja maailmanperintökohteelta nimensä lainaavassa Carcassonnessa rakennetaan maastolaatoista kaupunkeja, teitä, luostareita ja peltoja. Tuumailtavaa piisaa, sillä laatoissa on yleensä 2-3 maastotyyppiä vaihtelevan näköisissä muodostelmissa. Rakennuskohteet varataan omiin nimiin värikkäillä seuraajilla, jotka saadaan takaisin, kun urakka on valmis. Teistä ja luostareista irtoaa yksi pojo per laatta, kaupungeista kaksi.

Mainos

Seuraajan saa asettaa vain uudelle laatalle ja vastustajan proggikseen ei voi liittyä suoraan. Kieroilu on luonnollisesti sallittua: kaksi eri tietä, kaupunkia tai peltoa voi yhdistyä myöhemmin, jolloin pisteet menevät tasan tai sille, jolla on kohteessa eniten ukkeleita. Mutkan kautta kaverin kookkaaseen kaupunkiin liittyminen on yleisin pohdiskelun aihe, sillä rakennuskohteet pisteytetään vain kerran.

Pellot ovat Carcassonnen vaikea hallita -elementti, sillä ne rajautuvat teihin, kaupunkeihin ja jokiin. Parhaimmillaan melkein koko pelialueen kattavat pellot pisteytetään vasta pelin lopussa, joten niihin panostettuja ukkoja ei saa takaisin käyttöön. Maajussit ansaitsevat kolme pojoa jokaisesta pellossa sijaitsevasta valmiista kaupungista, mikä saattaa olla mojova potti.

Carcassonneen on tehty valtava määrä lisäosia ja sisarpelejä, jos ja kun peruspeli tuntuu nähdyltä. Nopeasta ja selkeästä pelistä muovautuu koko illan monimutkainen eepos, jos käyttää kaikkia kymmenien lisärien laattoja ja sääntöjä, joista osa muuttaa pelin luonnetta selkeästi opportunistisempaan suuntaan. Carcassonnen suhteellisen tuttuna pitäviä lisäreitä ovat muun muassa: Kirkot ja kievarit (1. lisäosa), Kirjurit ja kauppiaat (2. lisäosa) ja Kaivokset (4. minilisäosa).

Menolippu

Brittiläissyntyisen Alan R. Moonin vuonna 2004 ilmestynyt tyylikäs junapeli Menolippu (Ticket to Ride) on hitusen vaativampi kuin Carcassonne, mutta vain hitusen. Selkeän korttien nostelun ja vaunujen asettelun kyytipojaksi tarvitaan vain annos reitinsuunnittelua, mutta sitäkään ei tarvita pelaamiseen, ainoastaan voittamiseen.

Komealla pelilaudalla on Yhdysvaltojen kartta, jonka kaupunkien välissä on 1-6 junanvaunun mittaisia reittejä. Aluksi napataan 1-3 matkalippua, joissa nimetään kahden kaupungin välinen, usean etapin mittainen reitti. Jos matkalipun reitti ei valmistu ennen loppuvihellystä, kortin pisteet ovat miinusta.

Jokaisella vuorolla joko nostetaan kaksi vaunukorttia tai rakennetaan yksi kahden kaupungin välinen pätkä kerralla valmiiksi. Rataosuuden rakentamiseen uhrattujen korttien pitää olla saman värisiä. Tietyille radoille vaaditaan tietyn värisiä vaunukortteja, joiden keräämisesssä voi mennä pitkään, jos ei halua tai pysty käyttämään kiertoteitä.

Yhdelle radalle mahtuu ainoastaan 1-2 pelaajan junat ja salaisten matkalippujen reitit menevät tietysti kierosti ristiin, mistä seuraa roppakaupalla tuimaa pohdintaa. Joku joutuu aina kiertämään kauempaa, eikä välttämättä onnistu siinäkään, jos hautoo suunnitelmiaan liian pitkään. Minkä välin rakentaisin ja milloin, kas siinä pulma. Jos teen tuon, arvaavatko muut sitten reittini ja blokkaavatko he sen? Kiusanteko onnistuu, mutta puhtaasti häirinnän vuoksi häiriköinti pilaa myös oman pelin, sillä muovisia vaunuja ja sitä myöten vuoroja on rajallisesti.

Menolippukaan ei säästele paukkujaan lisärien ja sisarpelien suhteen. Suomennettuun settiin kuuluvat Menolippu: Eurooppa ja Menolippu: Pohjoismaat, jotka käyttävät nimensä mukaisia karttoja muutamilla lisäsäännöillä höystettynä. Menolippu: USA 1910 vaihtaa muun muassa peruspelin matkaliput ja erikoinen Ticket to Ride: The Dice Expansion korvaa kortit ratanopilla. Erikoisliikkeistä saatavan tuontitavaran joukkoon kuuluvat esimerkiksi Saksan (Ticket to Ride: Märklin Edition), Sveitsin ja Aasian kartat.

Catan

Alun perin Catanin uudisasukkaina (Die Siedler von Catan) tunnettua Catania pidetään nykyaikaisten eurooppalaistyylisten lautapelien pioneerina. Klaus Teuberin vuonna 1995 julkaistu moderni klassikko on addiktiivinen yhdistelmä alueiden valloitusta ja kaupankäyntiä.

Catanin pyöreä saari kootaan satunnaisesti maastoheksoista ja rannoille sijoitetaan satamia. Maastoheksojen päälle laitetaan numerot 2-12 ja kahden nopan yhteistulos määrää, mikä alue tuottaa jotain vuoron alussa - kaikki pelaajat, joiden kylä on nopan osoittaman heksan vieressä, saavat tuotteen. Metsästä irtoaa puuta, savimaalta tiiliä, niittyjen lampaista villaa, pelloilta viljaa ja vuorilta malmia.

Pelaajat laittavat heksojen leikkauskohtiin kaksi aloituskylää ja pätkän tietä. Uusia kyliä, teitä ja kylien kaupunkipäivityksiä rakennetaan tuotekorteilla - tuplasti tuottava kaupunki pakerretaan kylän päälle kolmella malmilla ja kahdella viljalla. Tuotteilla hankitaan myös kehityskortteja, jotka tarjoavat kertakäyttöisiä etuja seuraaville vuoroille. Asutuskeskusten välissä pitää olla vähintään kaksi tietä, mikä rajaa ennen pitkää alueita niin, että jokaista tönöä ei millään voi rakentaa yleisimpien noppalukujen merkkaamien heksojen kulmille.

Rajallinen alue suosii aktiivista ja eloisaa kaupankäyntiä, sillä noppa ei välttämättä koskaan anna sitä puuttuvaa tuotetta. Pankki vaihtaa tuotteita 4:1, satamapaikan kylä 3:1 ja tietyn tuotteen erikoissatama 2:1, mutta muilta pelaajilta saattaa irrota parempia diilejä. Bisneksissä joutuu aina miettimään, onko kaverin vaihdosta saama etu merkittävästi suurempi kuin oma etu. Voittopisteitä irtoaa pääasiassa kylistä ja kaupungeista, joten vaihtelevaan tuotevalikoimaan pitäisi päästä tavalla tai toisella kiinni.

Catanin lisäosista Kaupungit ja ritarit laajentaa toimintovalikoimaa ja Merenkävijät pelialuetta. Kaupungit ja ritarit korvaa kehityskortit uudella kaupunkipohjaisella noppasysteemillä, kaupunkeja voi kehittää entistä pidemmälle ja ritarit taistelevat barbaareja, rosvoja ja toisiaan vastaan. Merenkävijät tuo kuvioihin merireitit ja toiset saaret. Jos Cataniin ynnätään molemmat laajennukset, noin puolentoista tunnin rykäisy venyy eeppiseksi kokoillan viihteeksi.

Unohtakaa naamakirjan kavereita spämmäävät turhakkeet, Catan, Carcassonne ja Menolippu ovat sosiaalisia pelejä parhaimmillaan ja jos lautapeli-innostus ei näillä syty, niin ei sitten millään. Paitsi tietysti porttipelikaartin tuoreemmilla edustajilla, jotka esitellään jutun toisessa osassa.

Petri Heikkinen



loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1