tutkain

tutkain

Soturin palkka

Retro on aina muodissa: Tribute Gamesin kehittämä Mercenary Kings on Turricania, Metal Slugia ja kumppaneita muistuttava juokse & ammu -2D-tasoloikka - pikselöitynyt ulkoasu tuo mieleen muitakin Amigan ja 16-bittisten konsolien hittejä. Humoristisessa taustatarinassa Mercenary Kings -tiimi yrittää potkia vaarallista CLAW-armeijaa johtavan pahan partaparonin pois vallankahvasta trooppisella Mandragora-saarella.

Mercenary Kings ainoastaan muistuttaa 90-taitteen räiskintätasoloikkaa - ysäriys on puhdasta tyylittelyä, sillä Palkkasoturikunkkujen rakenne on moderni: läjäpäin kompakteja tehtäviä, vielä suurempi läjä kerättävää kamaa ja hahmonkehitystä kerätyllä kamalla. Ja mikä tärkeintä: sankari kestää melkoisesti kuritusta ennen elämän menetystä. 90-luvun muistirajoituksille uskollisesti kentät koostuvat neliön muotoisista palikoista, mutta nyökkäyksenä nykypäivälle palikoita on paljon. Nätit metsät, rakennukset ja muut paikat eivät näytä toistensa kopioilta. Yhteen kenttään sijoittuu useita erilaisia tehtäviä, jotka valitaan tukikohdasta käsin.

Sankarin toimintapalettiin kuuluu juoksun ja ampumisen ohella hyppy, maastoutuminen ja tökkäys puukolla. Pyssyä tähdätään suoraan sivuille, ylös ja alas. Ase ladataan FPS-räiskintöjen tapaan käsin ja jos mittarin avittama ajoitus missataan, lataaminen viivästyy merkittävästi - ikävää kiireisessä paikassa. Kontrollit ovat veitsenteräviä, sillä hahmon liikkeissä ei ole inertiaa.

Vihollisten pudottamilla rojuilla kustomoidaan tukikohdassa aseita ja nostetaan hiparimaksimia. Kanuunoista tulee taatusti halutunlaisia, sillä niihin on posketon määrä erilaisia osia suhteellisen realistisista vaihtoehdoista puhtaaseen fantasiaan asti. Aseen toimintaan vaikuttavat runko, piippu, lipas, perä, tähtäin ja ammukset, jotka muuttavat muun muassa tulinopeutta, tehoa, tarkkuutta, kantomatkaa ja latausaikaa. Yksi osa ei vaikuta vain yhteen ominaisuuteen, joten aseen paranteluun uppoaa hetki.

Vastustajat koostuvat CLAW:n erilaisista sotilaista, mutanttieläimistä ja hassuista roboteista. Ulkomuodosta riippumatta ne noudattavat kolmea perustaktiikkaa: pysy paikallaan ja suojaudu, juokse tai pompi eestaas ja lennä suoraan kohti. Ihmiset ja koneet ynnäävät kuvioihin vielä vaihtelevasti ajoitetun ammuskelun. Vihollisten suoraviivainen liikkuminen ja muutamat kentät nostavat hakematta mieleen wanhan, muun muassa C64:lla nähdyn Green Beretin, mutta onneksi Mercenary Kingsin vaikeustaso ei ole (lähimainkaan) yhtä infernaalinen. Ennen muinoin pikseliväkivalta ei tosin ollut näin veristä.

Metsästäjäkeräilijät

Mechamaiset taistelukoneet ja muut kookkaat pomohärvelit eivät ole kovin vikkeliä, mutta ne paikkaavat ulottuvuudessa sen, minkä nopeudessa menettävät. Hupaisasti animoidut järkäleet antavat audiovisuaalisia vihjeitä seuraavasta hyökkäyksestään, joten pahoissa paikoissa kannattaa opiskella, mitä kaikkea bossi touhuaa. Teatraaliset hyökkäykset ovat selkeästi erilaisia ja osa pomoista paljastaa heikon kohtansa vasta niitin jälkimainingeissa. Tietyissä tehtävissä pomokoneet kaapataan: rakkine pehmitetään melkein keskeytyskuntoon, jonka jälkeen tyrmäyskranaatti heitetään ohjaamoon tai johonkin muuhun heikkoon kohtaan. Ensimmäisessä kaappausoperaatiossani meni toinenkin tovi, koska en tajunnut, mihin kranu pitäisi tähdätä.

Modernin tehtävärakenteen myötä tekemistä piisaa melkoisesti ja vaikeustaso nousee maltillisesti. Jos joku tehtävä ei mene syystä tai toisesta läpi, tarjolla on aina joku muu keikka. Tavaroiden hamstraaminen kentällä, aseiden päivitys ja niiden kokeilu taas uudessa tehtävässä muodostavat addiktiivisen syklin, jonka rikkomiseen tarvitaan tahdonvoimaa. Sadan tehtävän myötä toiston ruudinkatkuinen sivumaku iskee väistämättä pidemmän päälle, mutta lyhyemmissä istunnoissa se ei ehdi häiritsemään.

Kaikissa tehtävissä on aikaraja, mikä on harmillisen keinotekoinen tapa paineen lisäämiseen etenkin tavaroiden etsintätehtävissä, sillä kartta ei auta tusinasälän paikallistamisessa. PS4:lla kartan vieritys käyttää kivasti padin kosketuspintaa, mikä nopeuttaa sen vieritystä pykälän verran.

Neljän pelaajan moninpeli hoidetaan jaetun ruudun tai netin välityksellä. Jaetulla ruudulla grafiikka ei menetä mitään, pikselit ainoastaan pienenevät. Ruudun jakamisen ansiosta kaikki saavat mennä minne haluavat, mutta ruutua pitää tuijottaa läheltä tai sen pitää olla todella suuri (hellou, videotykki). Netissä muiden peleihin liitytään automaattisesti, jos moodiksi asetetaan online. Tehtävät ovat moninpelissä samoja kuin yksinpelissä, joten osallistujamäärän kasvattaminen helpottaa keikkoja. Mercenary Kings on pätevä syy lisäpadien hankkimiselle, sillä samalla sohvalla hupi tyypillisesti tiivistyy.

Viihdyttävä ja siisti Mercenary Kings on saatavilla PC:lle ja PS4:lle - se on myös tekeillä PS Vitalle. Pienistä puutteistaan huolimatta Mercenary Kings hoitaa homman kotiin: toiminta toimii mallikkaasti ja puuhastelu ei lopu ihan heti kesken. Pyssyt tanaan ja CLAW kumoon.

Petri Heikkinen

Mercenary Kings ainoastaan muistuttaa 90-taitteen räiskintätasoloikkaa

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1