tutkain

tutkain

Star Wars: Dark Forces

Nyt kun GOG.com on saanut liudan LucasArts-pelejä rosteriinsa ja tuore Humble Bundlekin oli Tähtien sota -aiheinen, joku on saattanut törmätä pelivanhukseen nimeltä Star Wars: Dark Forces. Kun tätä vuonna 1995 julkaistua räiskintää saa nykyään puoli-ilmaiseksi ja valmiiksi nykykoneille viritettynä, joku on saattanut jopa napata sen digihyllyynsä. Sieltä se nyt tuijottaa pikku peliharrastajaa, joka miettii, uskaltaako aikakapselia avata.

No, minä avasin ja sisältä löytyi varsin ummehtunutta tavaraa.

Erittäin pimeät voimat

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Yksien mielestä Dark Forces on Doom-klooni, koska se nyt vain on todella samanlainen kuin Doom. Tutun tekoälyttömät sprite-viholliset vaanivat joka puolella abstrakteja kenttiä, joista juuri ja juuri tajuaa, että hei tää yrittää olla avaruusasema tai jotain. Aseet sanovat piu piu, ovet kysyvät avainkortteja ja tärkein taktiikka on hypernopea streiffaus.

Toisten mielestä Dark Forces ei todellakaan ole mikään Doom, ehei, se on SEIKKAILU, koska Kyle Katarn joutuu tehtävän päätteeksi kävelemään koko kentän läpi takaisin avaruusalukselleen, eikä peli ole edes pelkkää aivotonta ammuskelua, koska siinä on TAVOITTEITA ja on siinä hyppykin ja kyyristyminen, siis vuonna 1995, ja oikea KOLMEDEE, tasot voivat olla oikeasti päällekkäin, toisin kuin Doomissa, joka on pelkkää huijausta ja hei Dark Forces oli työn alla ennen kuin Doom oli edes ilmestynyt, joten SIITÄS SAITTE, se on KLASSIKKO ja nykyään FPS:t ovat ihan paskaa, oletteko nähneet sen hassun kuvan, jossa on Bioshockin ja Doomin kartat vierekkäin, no Dark Forces on vielä parempi koska se on SEIKKAILU ja kentät ovat isoja ja niissä on REITTEJÄ.

Vakavasti puhuen... Dark Forcesin ongelma ei ole sen mahdollinen tai mahdoton doomius, vaan armottoman vanhentunut design.

Ytimekkäin keksimäni kuvaus kuuluu: "tylsää räiskintää karuissa sokkeloissa". Viholliset ovat tuttuja Storm Troopereita, imperiumin sotilaita, droideja ja muita, mutta jotenkin kaikki ne tuntuvat identtisen jähmeiltä maalitauluilta. Entäs aseet? Perinteinen bläästeri osoittautui käteväksi jokapaikanhöyläksi, joten käytin pääasiassa sitä. Se on siis, hmm, punaisia säteitä sylkevä musta möykky, josta ei ole sen enempää raportoitavaa. Emämunauksena valosapeli ja Voima loistavat poissaolollaan. Ymmärtäähän tuon, kun pelin sankari ole jedi. Kysymys kuuluukin: miksi ihmeessä hän ei ole jedi?

Pahiten pelissä hiertää kenttäsuunnittelu, jossa on selvästi haettu jonkinlaista realismia. Mutta kun tekniikka ei riitä, niin se ei riitä. Tuloksena Dark Forcesin tasot ovat juopuneita labyrinttejä, joissa se etenemisen kannalta elintärkeä vipu tai ovi on aina piilotettu johonkin epämääräiseen onkaloon. Ei ole lainkaan harvinaista, että vihulaisten hoitelemisen jälkeen saa haravoida mestoja minuuttikaupalla ylhäässä yksinäisyydessään. En viitsi sen kummemmin haukkua 20 vuotta vanhan 3D-pelin ulosantia, mutta söhryinen grafiikka hankaloittaa osaltaan suunnistamista.

Kaunis valhe

Ysärin puolivälin räiskinnät (Doom, Heretic, Hexen, Duke) ovat osa pelillistä DNA:tani. Liekö sitten nostalgian puutetta vai mitä, kun vuonna 2015 koettu Dark Forces aiheutti vain voimakkaan hylkimisreaktion. Arvostan toki sen vähän kunnianhimoisempaa otetta juonen ja erilaisten ympäristöjen suhteen. Myös välianimaatioihin on panostettu yllättävän paljon ja vihollisten sämplätyt mölinät naurattivat. Mutta kun tällaisesta pelistä puuttuu tyyli ja hauskuus, siitä puuttuu kaikki.

Jos Dark Forces jotenkin maagisesti muuttuu loistavaksi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, niin sitten se on niin ja minä olen heikko luovuttaja. Olen pahoillani. Jo kolmoskentän loputtomassa viemäriverkostossa iski kuitenkin sellainen fiilis, että elämäni on tässä ja nyt, ja se kuluu kirjaimellisesti sonnassa kahlatessa. Jos Doomin ykkösepisodi oli nimeltään Knee-Deep in the Dead, niin onko tämä sitten..?

Hävettää olla näin negatiivinen, joten muistutetaan, että Dark Forcesin jatko-osa oli tykätty Dark Forces II: Jedi Knight. Eli aivan hukkaan ei ensiyritys mennyt! (Tosin mistäpä sitä tietää, vaikka Jedi Knight olisikin aivan karsea nykyään. Uskaltaakohan tuota edes kokeilla?)

Pakko myös sanoa, että olen aina pitänyt pelin kannesta. Storm Trooper nyt on perustylsä Storm Trooper, mutta ne värit! Ruosteenoranssin ja minttumaisen turkoosin yhdistelmässä on jotain hienoa, mikä saa mielikuvituksen liikkeelle ja vie ajatukset jonnekin muualle. Suorastan kauas sitten, kaukaiseen galaksiin...

Olkoon tämä se kaunis mielikuva, joka Dark Forcesista jää. Älkää vain hakeko pelikuvia!

Aleksandr Manzos

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1