tutkain

tutkain

Kaksoisleuan naksuseikkailu

Kun sanat Cryo ja Interactive mainitsee peräkkäin, moni FMV-pelejä 90-luvulla inhonnut kiljaisee kauhuissaan. Windowsin Pasianssia pelanneiden vakosamettimiesten suosikiksi kivunnut Myst oli vauhdikas ja interaktiivinen toimintaseikkailu, kun verrokiksi otetaan vaikkapa Dragon Lore ja Lost Eden.

Vuonna 1995 Cryo ja veteraanisuunnittelija Nicolas Choukroun saivat erinomaisen mahdollisuuden. Pelimuotoinen jatko-osa Dark Horsen Aliens: Labyrinth -sarjakuvalle kuulosti paperilla erinomaiselta ajatukselta.

Oman aikansa peliarvostelijat olivat jyrkästi eri mieltä. Aliens: A Comic Book Adventure sai murska-arvostelut muiden Cryo-pelien tyyliin, mutta myynti sujui silti mukavasti. Itse asiassa peli oli yli 200 000 kappaleen jenkkimyynnillään Choukrounin uran suurin siihenastinen hitti. Euroopassa peliharrastajat ilmeisesti lukivat pelilehtiä ja niinpä vanhalla mantereella kauppa kävi reilusti huonommin kuin Ameriikassa.

Luultavasti heikon euromyynnin ansiosta Aliens: A Comic Book Adventure on vuosien varrella muodostunut pienimuotoiseksi keräilyharvinaisuudeksi ja hurjimpina aikoina pelin euroversiosta on nettihuutokaupoissa saanut maksaa yli 200 euron verran. Nykyään hinnat ovat onneksi maltillisempia ja niinpä sopivan yksilön tullessa vastaan nappasin pelin mielenkiinnosta kokoelmiini. 18 vuotta julkaisun jälkeen pääsin viimein tutustumaan tähän kuriositeettiin!

Mainos

Sekavan intro-osuuden jälkeen naksautan erittäin rumasta alkuvalikosta pelin käyntiin ja seikkailu saa alkaa. Ilman sen kummempia selittelyjä eteeni lävähtää kuva geneerisen avaruusaluksen sisätiloista, varustettuna selkäkuvalla geneerisestä avaruustiedemiehestä. Missä minä olen? Kuka minä olen? Mitä ihmettä minä täällä teen? Kliksuttelen itseni alemmalle tasolle, jossa seisoskelevaa ukkoa jututtamalla saan vastauksia. Olen siis kapteeni Hericksen ja alukseni on nimeltään USS Sheridan. Olen joutunut ryhmäni kanssa vaikeuksiin, sillä alusta uhkaa läheltä saapuva meteoriparvi ja laskeutua pitäisi.

Laskeutuminen on riskaabelia, sillä lähinnä oleva planetoidi vilisee muukalaisia. Alienit ovat siis jo olemassa ja jokainen aluksessa matkaava tietää, mihin ne pystyvät. Laskeutumisessa on muitakin ongelmia. Aluksen keskustietokone kun ei suostu tekemään yhtään mitään ilman oikeita komentokoodeja ja voihan jehna kuitenkin, juuri ne jäivät niiden toisten housujen taskuun!

Naksuttelen siis hieman lisää ja nopeasti ymmärrän, että suurin viholliseni on pelin kankea käyttöliittymä sekä epäselvä ongelmarakenne. Miehistön tiloihin pääsee esimerkiksi ainoastaan painamalla nappia keskustietokoneelta, mutta mikäpä napeista onkaan oikea? No se on tietysti se siinä CD-soittimen vieressä oleva, se jonka näkee ainoastaan käyttämällä CD-soitinta. Heh, joku hölmömpi olisi saattanut luulla että kyseinen nappi on vain taustagrafiikkaa, sillä sen käpisteleminen ei nyt ihan ensimmäiseksi tule mieleen CD-soitinta käyttäessä. Silly me.

Vihollisia ilmaantuu nopeasti lisää. Niistä ehdottomasti rasittavin on aikaraja. Asteroidiparvi lähestyy koko ajan, joten hoppua täytyy pitää. Pelatessa kiirettä ei tosin huomaa. Liki jokaista liikettä seuraa esirenderoitu videonpätkä, jossa Hericksen siirtyy paikasta toiseen hi-taas-ti. Lisäksi pelin ääninäyttely ja dramaturgia on niin kamalaa, että vartin pelaamisen jälkeen Alienin kynsiin joutuminen alkaa vaikuttaa helpotukselta. Peli on kyllä hyvän näköinen, silloin kun grafiikka on renderoitua. Hahmografiikka on sen sijaan täysin kaksiulotteista ja rumaa, eikä sovi tyyliin lainkaan. Ääninäyttelyn lisäksi pelin muu äänimaailma sattuu pahasti korviin.

Kun tämä sekoitus blendataan keskenään, käsissä on hirmuinen pannukakku. Käyttöliittymä ei selitä yhtään mitään, eikä pelaajalla ole missään vaiheessa mitään hajua mitä mistäkin tapahtuu tai mitä pitäisi edes tehdä. Ainoa tapa saada jotain selvää tarinasta ja hahmoista on käydä läpi pitkät ja korvia riipivät keskustelunpätkät, joita ei niitäkään ole turhalla logiikalla siunattu. Niinpä peli etenee muiden Cryo-pelien tyyliin vain naksuttelemalla satunnaisesti kaikkea mihin käyttis antaa koskea ja toivoa, että jotain tapahtuu. Kuin kirsikkana tälle kakkuselle pelin lopussa on aina yhtä rakastettava labyrintti!

Enää en ihmettele, miksi peli jäi aikoinaan kauppiaiden varastoihin. On tämä sen verran tylsä, sekava ja rasittava hirviö peliksi. Säilytän silti tämän keräilykappaleen hyllyssäni. Koskaan ei tiedä, milloin on tarpeen kaivaa esiin todistusaineistoa ysärin FMV-seikkailujen huonoudesta.

Tero Kerttula



Pelikuvaa

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1