tutkain

tutkain

Terveisiä täältä etelästä!

Hei vaan sinne kylmään ja kolkkoon koto-Suomeen täältä Nintenlandian aurinkoisesta saaristosta! Olen ehtinyt viettää täällä vasta pari päivää, mutta voi pojat kun on ollut kiva, lämmin ja ennen kaikkea kostea matka. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä Nintenlandian suurmeren saaristo voittaa ne kliseisemmät matkakohteet, kuten Sienivaltakunnan tai Hyrulen-larppifestivaalit, koska tahansa!

Liitin tämän matkaraportin mukaan nappaamiani valokuvia viimeisen parin päivän ajalta. Muistini on vähän hämärä joistain yksityiskohdista, mutta yritän parhaani mukaan kuvailla matkani kulun tähän asti.

Saavuin suurmeren isoimpaan asutuskeskukseen, Windfalliin (kuva 1), toissa päivänä. En voinut kuin hämmästellä eroa armaaseen kotimaahan. Siellä tuuli iskee luihin ja viima ytimiin, täällä lämmin merituulen henkäys hyväilee ihoa ja aurinko lämmittää kupolia. Kun kotona kaikki on harmaata ja ruskeaa orastavan talven alla, täällä luonto kukkii vihreänä.

Paikalliset ottivat minut vastaan ystävällisesti. Toiset liiankin, sillä turhan usealla oli vaatimuksia heti nähdessään minut kamera kädessäni. "Otathan minusta kuvan, jooko?" "Tuo minulle kuva täydellisen pyöreästä esineestä." Eräät juorutantat halusivat minun salakuvaavan paikallista partasuista naistenmiestä siltä varalta, jos hänellä vaikka olisi joku uusi misu kiikarissaan. Jösses, olen lomalla, en todellakaan ala juoksemaan näiden ihmisten päähänpistojen perässä!

Pahinta paikallisväestössä on kuitenkin sama kuin kaikissa muissakin lomakohteissa. Rihkamakauppiaita on joka nurkassa ja kaikki haluaisivat myydä juuri minulle ylihintaisia tuliaisia (kuva 2). Sori rakkaat siellä kotimaassa, tältä reissulta en tuo teille mitään.

Kuljettuani päivän kaupungilla alkoi aurinko hiljaa lipua kohti horisonttia. Silmänkantamattomiin jatkuvan ulapan värjäytyessä kauniin oranssiksi huomasin olevani janoinen, joten suunnistin lähimpään paikalliseen pienpanimoon tarkastamaan millaisia eksoottisia koktaileja suurmerellä tavataan juoda. Tarinat suurmeren eksoottisesta juomakulttuurista eivät olleet lainkaan liioiteltuja, sillä astuttuani sisään hämärään pikkuliikkeeseen Windfallin pääkadulla levittäytyi silmieni eteen valtava kavalkadi mitä erikoisempia juomia (kuva 3).

Eksentrinen myyjä, joka mitä ilmeisimmin keitteli samaan aikaan uusia juomia putiikin takaosassa, suositteli minulle paikallista erikoisuutta nimeltä Chu-hyytelö. Inhottavan kimmoisa mönjä oli kuulemma paikallisväestön ykkösaddiktio, mutta voimakkaan tavaran käyttäminen kannattaisi aloittaa laimeammasta punaisesta tai vihreästä versiosta. Hah, kyllä minä yhdestä paikallisesta mömmöstä selviän, joten löin myyjälle rupiat kouraan ja kävelin tyytyväisenä ulos sininen pullo kourassani. Jotain se yritti sönköttää perääni, mutten jaksanut jäädä kuuntelemaan.

Ensimmäinen kulaus sinistä mönjää meni mukisematta alas. Maku tai koostumus eivät saaneet haluamaan ottaa toista kulausta, mutta nautiskelin pullon siitä huolimatta matkallani paikalliseen juottolaan, josta toivottavasti saisin jotain vähän maistuvampaa kostuketta. Tässä vaiheessa vain, öh, muistini muuttuu kovin hataraksi, mutta kuten kuvasta 4 näkyy, selvästikin selvisin kapakkaan asti. Miten pääsin sinne tai miten sieltä poistuin ovat edelleen mysteerejä. Ihan varmasti kuitenkin juttelin jossain vaiheessa iltaa jollekin lintumiehelle.

Seuraava asia minkä muistan, on kun heräsin kylmältä kivilattialta puisten kaltereiden takaa (kuva 5). Olin luultavasti kaukana Windfallista, pääni oli halkeamispisteessä ja rahapussini typötyhjä. Tyhjensin vatsalaukkuni sisällön sellin nurkassa lojuneeseen puuastiaan, mutta sellikaverinani toiminut keski-ikäinen vihreisiin trikoisiin sonnustautunut mieshenkilö kertoi minulle sen olleen meidän tuon päivän ruokamme. Yritin tiedustella tyypiltä sijaintiamme, mutta kun hän alkoi höpöttämään outoja keijuista, päätin etsiä oman tieni ulos.

Onnistuin tunkemaan itseni seinän ja sellin lahonneiden kaltereiden välistä, ja vaikka jomottava pääni teki kaikkensa estääkseen urhean pakoni, sain kuin sainkin jalan toisen eteen ja suuntani selväksi. Harmillisesti vartijat eivät olleet lainkaan mukana pakosuunnitelmissani (kuva 6), joten jouduin ripeyttämään askellustani.

Päästessäni ulos huomasin olevani suuren linnakkeen sataman kupeessa. Hyppäsin satamassa tyhjänä kelluneeseen sööttin punaiseen pikkuveneeseen, jossa oli puusta veistetty lohikäärmeen pää keulassa (kuva 7). Nostin purjeen ja suuntasin ulapalle samalla kun raskaasti panssaroidut vartijat jäivät sadattelemaan rannalle.

Aurinko porotti jo täydeltä taivaalta vaikka oli vasta aamu. Pirullinen valosaaste ainoastaan pahensi päänsärkyäni, mutta silmänkantamattomiin näkyi vain merta ja taivasta. Edellisen päivän hyytelöjuomingit selvästi vaikuttivat vielä, sillä voisin vannoa veneen puhuneen minulle. Järjetöntä, tiedän, mutta muistan selvästi kuulleeni höpinää maailman kohtalosta ja legendaarisesta sankarista. Ja jotain Ganonista. Eikös se ole se kameroita valmistava japanilainen firma?

Kun aurinko lähenteli taivaankannen korkeinta kohtaa ilmestyi horisonttiin pelastava enkeli saaren muodossa. Kauttaaltaan puiden varjostama saari tarjosi kaikkea mitä tarvitsin: suojaa auringolta, vettä ja jopa mehukkaita hedelmiä vatsani täytteeksi. Miksi minusta vain tuntui siltä, että joku tarkkailisi tekemisiäni (kuva 8)?

Nyt olen viettänyt viimeisen päivän metsäisen saaren ihanan viileässä ilmastossa ja suunnittelen paluuta Windfallille. Minulla on ollut niin hauskaa täällä suurmeren saaristossa, että taidan jäädä ainakin vielä pariksi päiväksi. Kukaties kokeilen vielä uudemman kerran Chu-hyytelöä, sillä eihän se enää toisella kertaa voi iskeä yhtä kovaa.

Tulkaa tekin, Wii U -lentoyhtiön koneet lähtevät lähimmästä marketista!

Juho Penttilä

Pahinta paikallisväestössä on kuitenkin sama kuin kaikissa muissakin lomakohteissa. Rihkamakauppiaita on joka nurkassa.

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1