tutkain

tutkain

The Lighthouse Painting

Muistatteko vielä sen kullanhohtoisen ajan, kun pelien mukana tuli paljon kaikenlaista oheismateriaalia? Kun ennen varsinaista pelaamista virittäytyi tunnelmaan hypistelemällä, lukemalla, kuuntelemalla, haistamalla ja maistamalla materiaa?

Minä en ainakaan muista.

Jos en osu aivan harhaan, niin peliharrastukseni alkoi pc-peleillä vuoden 1994 tienoilla. Silloin isot pahvilaatikot olivat vielä voimissaan, mutta niin oli myös purkeissa ja irtodisketeillä liikkuva shareware ja muu pikkusälä. Eikä niissä nykyään big boxeiksi kutsutuissa hirviöissäkään aina edes ollut mitään pelilevyä ja (äärihyödyllistä) asennusohjelärpäkettä kummempaa. Oltiin tultu kauas Infocomin tekstiseikkailuista, jotka olivat varsinaisia krääsän aarrearkkuja.

Mutta silloin, kun mukana tuli kuin tulikin jotain kivaa, se teki gutaa peliin uppoutumiselle. Elämäni parhaisiin ostoksiin lukeutuu 199 markkaa maksanut Gabriel Knight Mysteries -jättiboksi, jossa oli mukana paitsi juhlitun seikkailusarjan kaksi ensimmäistä osaa (kaikki 7 cd:tä, apua sitä videon määrää...) myös ykkösen romaaniversio, soundtrack ja tulevaa kolmososaa taustoittava sarjakuva. Nämä eivät ole mitään maailman ihmeellisimpiä ekstroja, mutta vaikuttivat varmasti siihen, miksi GK:t nousivat kaikkien aikojen suosikkiseikkailuiksini. Oheisluettava ja -kuunneltava tekivät Gabrielista enemmän kuin pelkän pelin.

Nykyään käytäntö on tavallaan hengissä, tavallaan ei. Suosituimpien pelisarjojen ympärillä tehtaillaan oheisromaaneja, -sarjakuvia, -elokuvia ja ties mitä tikkareita ja kikkareita. Ne ovat kuitenkin usein irrallisia kaupallisia tekeleitä, joilla rahastetaan faneja ja yritetään pitää tietty pelisarja hengissä.

Tässä ei sinänsä ole mitään väärää. Näissä tuotteissa häiritsee kuitenkin (kaupallisuuden ohella) niiden "jälkeisyys": pelaajan on tarkoitus ensin tykästyä tiettyyn peliin ja vasta sitten etsiä käsiinsä lisämateriaalia. Pelifiilikseen valmistavan intromatskun vähyyden ymmärtää, vaatiihan kaikki rahaa ja vaivannäköä, mutta surullista se yhtä kaikki on.

Kohti (majakan) valoa!

Tämän jutun avauspuoliskossa on hieman kitkerä sävy. Korvauksena tarjoan positiivisen jälkipuoliskon, joka alkaa iloisella yllätyksellä.

Haluan nimittäin kertoa teille Simogon projektista nimeltä The Lighthouse Project.

Simogo on ruotsalainen pienstudio, joka tunnetaan pääasiassa kevyistä mobiiliseikkailuistaan. Tärkeimmät lyhyesti: Year Walkissa harhailleen talvisessa metsässä ja tehdään kauheuksia ruotsalaisten kansantarujen hengessä, Device 6 on puzzlerikas agenttiseikkailu ja The Sailor's Dream rauhallinen interaktiivinen tarina unenomaisessa merimiljöössä.

The Lighthouse Painting on jälkimmäisen maailmaan sijoittuva neliosainen kuunnelma. Se on julkaistu nyt keväällä, jonkin verran marraskuisen The Sailor's Dreamin jälkeen. The Lighthouse Painting on kuitenkin täysin ilmainen ja sopii hyvin kuunneltavaksi myös ennen pelaamista. Siis tämähän on juuri sitä taustamateriaalia, jonka puutetta juuri itkin!

The Lighthouse Painting on pieni kertomus miehestä, joka lähtee tapaamaan tuttua majakanvartijaa ja tämän tytärtä, mutta löytääkin vain hylätyn saaren ja kappaleiksi revityn vesivärimaalauksen. Tarina ei ole suurta kaunokirjallisuutta, mutta sivuaa kivasti sellaisia aiheita kuin taiteilijan vastuu, ihmisen ja luonnon suhde ja selittämätön perimätieto. Kunnon novellin tavoin se paljastaa korttinsa vasta lopussa ja saa kaiken aikaisemmin tapahtuneen näyttäytymään uudessa valossa. Pätkän tekee heti mieli kuunnella uudestaan – kuten itse asiassa teinkin, sillä kestoa ei ole yhteensä kuin reilut puoli tuntia.

Hauskasti tekijöiden tausta näkyy juonen rakenteessa. The Lighthouse Painting etenee kuin osoita & klikkaa -seikkailupeli: pelaaja houkutellaan mukaan mysteerillä, sitten tutkitaan ympäristöä, kasataan revittyjä lappusia yhteen, löydetään merkillinen avain ja ihan yleisesti edetään yksi puzzle ja huone kerrallaan. Aluksi tämä hieman ärsytti. Sitten tajusin, että hei! Tyyli sopii oikeastaan ihan hyvin seikkailullisen pelin kylkeen. Ei se Gabriel Knight 1 -romaanikaan ollut kirjaksi venytettyä läpipeluuohjetta kummempi.

Kuunnelman tekninen puoli on handlattu hyvin, aina lukijaäänestä ja tarinaa kuljettavista äänistä lähtien. Erikoisefektejä ja muuta kikkailua on käytetty säästeliäästi, eivätkä ne koskaan tule tarinan edelle. The Lighthouse Painting on vaivatonta, huolella tuotettua kuunneltavaa.

Mikä tärkeintä, kuunnelma onnistuu ykköstehtävässään: se herättää halun tarttua The Sailor's Dreamiin ja luo sopivan tunnelman pelaamista varten. Tällaista kamaa näkisin mielelläni enemmän. Isot paffilootat ovat historiaa, mutta The Lighthouse Paintingin kaltaiset jutut leviävät yhtä helposti (helpommin!) myös diginä. Ja koska megalomaaniset Collector's Editionit ja Kickstarter-spessupainokset ovat tätä päivää, niin eikö niistä voisi ne pienoispatsaat korvata vaikka vetävällä kuunnelmalla?

Aleksandr Manzos

Mainos


loading

Otsikot

F