tutkain

tutkain

Ultima 0: Akalabeth

Ennen Dragon Agea, ennen Elder Scrollsia, ennen Falloutia, ennen Baldur's Gatea, ennen mitään tätä oli roolipelisarja nimeltä Ultima. Ja ennen Ultimaa oli Akalabeth: World of Doom.

Akalabeth oli Lord British -nimen ottaneen Richard Garriottin ensimmäinen kaupallinen peli ja samalla ensimmäisiä kotitietokoneille julkaistuja roolipelejä koskaan. Myöhemmin Akalabethin eteen läntättiin lisänimi Ultima 0, vaikka tarinallinen kytkös muuhun sarjaan rajoittuu pariin nimeen.

Ultima tai ei, ainakin Akalabethilla on ikää, sillä pelin alkuperäisversio ilmestyi Apple II:lle peräti vuonna 1979. Nyt, reilut kolme vuosikymmentä myöhemmin, GOG.com on lisännyt pelivaarin sivuilleen ja vielä vapaaseen levitykseen.

Koska minulle maksetaan pelihistoriallisesta hölmöilystä, olihan tuo pakko ladata ja laittaa testiin. Mitään aikaisempaa kokemusta pelistä ei ole.

Minä, grindaaja

Mainos

Hyvin ripeän hahmonluonnin jälkeen peli heittää suoraan kauppaan, jossa on myynnissä kokonaiset kuusi esinettä: muutama ase, kilpi, maaginen amuletti ja ruokaa. Ostan taistelijalleni miekan ja vähän sapuskaa ja lähden ulos maailmaan.

Kartta on paljas musta ruutu, jota halkoo harvakseltaan joukko valkoisia symboleita. Ahaa, rykelmä neliöitä tarkoittaa kauppaa ja jonkinlainen viivojen sekamelska vuoristoa, selvä. Otan kymmenisen askelta eteenpäin, jolloin peli ilmoittaa hahmoni kuolleen nälkään. Kiva juttu. Ruokaa kannattaa siis olla messissä enemmänkin!

Vahingosta viisastuneena ostan kakkoskierrokselle ruokaa koko starttirahalla. Tällä kertaa eksyn jo Lord Britishin linnaan, missä saan käskyn hakeutua lähimpään luolastoon. Etsin kartalta luolastoa merkkaavan X:n, menen sisään, eksyn välittömästi ja kuolen pian muutaman viholliskohtaamisen jälkeen. Ruokaostosten jälkeen ei ollut enää riittänyt massia aseeseen ja hahmon aloitushiparit olivat aika heikot. Sentään tämänkertainen kuolema oli asteen kunniallisempi...

Pienen alkukankeuden jälkeen Akalabeth lähtee rullaamaan yllättävän hyvin. Heti alussa on tärkeää grindata itselleen varovaisesti lisää hit pointseja, että saisi mörssättyä luolaston asukkeja, että saisi ansaittua kultakopeekkoja, että saisi ostettua vähän varusteita ja tarpeeksi sitä jumaleissönin sapuskaa, että nälkäkuolema ei yllättäisi heti ensimmäisten minuuttien jälkeen! Kun pahin vaara on ohi, jäljellä on oikeastaan hyvin yksitoikkoisten luolastojen koluamista ja loputonta hirviöiden telomista.

Vaikka tiesin hyvin Akalabethin iän, pelin äärimmäinen yksinkertaisuus pääsi yllättämään. Osin tämä oli ihan hyväkin juttu. Odotin kankeaa käyttöliittymää ja hv-pelisuunnittelua, jossa pitää tietää tarkalleen, mitä tehdä. Alkushokin jälkeen kaikki on kuitenkin tavoitteesta lähtien hyvin selvää. Kontrollitkin ovat pomminvarmat, nuolinäppäimet liikkumiseen ja A niin kuin Attack hyökkäämiseen, siinäpä ne olennaiset.

99 prosenttia peliajasta kuluu luolastoissa, joiden kolmiulotteisuus varmasti pudotti leuat silloin joskus. Nykyään Akalabethin grafiikka aiheuttaa ongelmia, sillä rautalankatyyliset sokkelot sekoittavat suuntavaiston noin sekunnissa. Akalabeth on muuten niin nopeatempoinen, että kartan piirtäminen tuntuu vähän hölmöltä, mutta ilman sitä meininki menee melkoiseksi harhailuksi. Onneksi tasot ovat sentään melko kompakteja. Hirviöt ovat tuttuja örkkejä, luurankoja ja muita sellaisia, mieleen jäi lähinnä eväät varastava gremlin. Ja kuten todettua, taistelu hoituu nappia painamalla. Kun on suorittanut tarpeeksi monta Lord Britishin antamaa hirviöjahtia, peli on ohi.

Akalabeth osoittautui oikeastaan täysin päinvastaiseksi kuin mitä oletin. Odotin kunnianhimoista, mutta kankeaa roolipeliä. Sainkin sutjakan toimintapelin, jonka ydinsisältö on hetkessä koettu. Ei ihme, että pelistä on olemassa myös iOS-käännös. Tämähän on selvästi modernin mobiilipelin, ei tietokoneroolipelin esiaste! (Ja onhan siinä jotain viehättävää, että 1970-luvun Apple-koneella kehitetyn pelin saa 2010-luvun Apple-luurille.)

Akalabeth: World of Doom (tai Ultima 0: Akalabeth, jos haluaa) on yllättävän pelattava, joskin nopeasti nähty pelivanhus. Ei tätä tuntia-paria enempää jaksa millään, mutta ainakin pääsee näkemään nykyisten tietokoneroolipelien perimmäiset juuret. Ja tämä historiantunti on tosiaan ilmainen.

Huom! GOG.com tarjoaa pelistä kahta hieman erilaista versiota. Ensisijaisesti tyrkytetty latauslinkki imuttaa koneelle alkuperäisen Apple II -käännöksen. Ekstroista löytyy Ultima Collectionia varten ehostettu Akalabeth 1998, joka lisää peliin vähän väriä ja kivaa pientä taustamusiikkia (sekä sielua raastavat piipperiäänet). Isoin muutos on kuitenkin pelillinen. Alkuperäisessä luolastot luotiin joka kerta uusiksi, jopa kartalle poistumisen yhteydessä. 1998-versiossa joka luolasto on sama, ja vaihtuu vain alussa pyydetyn "taikanumeron" mukaan. Uudempi Akalabeth on siis hieman helpompi ja kosmeettisesti siedettävämpi, mutta myös tylsempi. Originaalin sattumanvaraisissa luolastoissa on samaa haastetta ja siten koukuttavuutta kuin roguelike-genren peleissä.

Aleksandr Manzos



Akalabeth

loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1