tutkain

tutkain

Vampyyrilinnan täysremontti

On kolmenlaisia kasarilla syntyneitä klassikkopelisarjoja: niitä, jotka edelleen porskuttavat pelaajien suosiossa, niitä, jotka ovat kauan sitten kadonneet ihmisten mielistä, ja näiden välissä ne kolmannet, jotka taiteilevat elämän ja kuoleman reunalla.

Tähän kolmanteen kastiin kuuluivat vielä pari vuotta sitten sekä Capcomin Mega Man, että Konamin Castlevania. Molempien suosio mateli maissa, vain me ahkerimmat fanaatikot törsäsimme rahamme toimintahyppelyiden uusimpiin inkarnaatioihin. Se, mikä nykyään erottaa Mega Mania ja Castlevaniaa, on Konamin uhkarohkeus.

Vuonna 2010 ilmestynyt Castlevania: Lords of Shadow oli erilainen. Se hylkäsi suurimman osan sarjan historiaa, pyyhki aikajanan tyhjäksi ja aloitti puhtaalta pöydältä. Sen tekijät olivat länsimaalaisia, tunnelma energisen sijaan haikea ja tarina aivan erilainen kuin aiemmin sarjan historiassa.

Lords of Shadow otti kuitenkin mallia myös sarjan historiasta, etenkin Super Nintendon supersuosikista, Super Castlevania IV:stä. Koko peliä ei ravattu Draculan linnassa, vaan alkupeli kierreltiin maita ja mantuja, ihailtiin upeita maisemia ja pistettiin ihmissusia nekkuun. Pelin puolivälissä kurmotettiin vampyyreitä tutussa vampyyrilinnassa, lopussa käytiin maailman äärissä potkimassa itse Saatanaa berberiin ennen kuin päähahmo Gabriel Belmontista tuli sarjan pääpaha, Dracula.

Kaikki fanit eivät sulattaneet Lords of Shadowia. Se oli liian erilainen. Sekään ei auttanut, ettei peli tuntunut Castlevanialta ennen puolivälin linnaa, eikä se, että pelin huonoimmat kentät olivat alussa. Jos jaksoi pusertaa pari ensimmäistä tylsää actia, nousi pelin tenho nopeasti hurjan korkealle.

Fanaattisimmat fanit ovat aina myös ne konservatiivisimmat, joten jos haluaa pelastaa hitaasti kuolevan pelisarjan, ei voi kumartaa vain fanien suuntaan. Lords of Shadowin erilaisuus oli sarjan pelastus. Se myi enemmän kuin yksikään sarjan osa aiemmin. Amerikassa se oli Konamin vuoden myydyin peli, Euroopassa heti kakkosena Pro Evolution Soccerin jälkeen. Jos Lords of Shadow olisi  kumarrellut faneille ja perinteille, olisi Castlevania nyt samassa jamassa kuin Mega Man. Sitä ei varmasti yksikään fani halua.

Capcom perui Armature Studiosin ensimmäisen persoonan Mega Man -räiskinnän liian erilaisena, mutta myös Konamilla oltiin pistämässä Lords of Shadowia jäihin. Se vaati itsensä Hideo "Metal Gear" Kojiman väliintulon, että peli saatiin ulos. Harmi, ettei Capcomilla kenelläkään ollut yhtä paljoa selkärankaa.

Myönnän, vanhana fanina olin todella skeptinen Lords of Shadowin ennakkomateriaalia kohtaan. Toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta. Jos olisin ennakkoon tiennyt kuinka erilainen se oli verrattuna rakastamaani pelisarjaan, olisi se saattanut jäädä kaupan hyllylle typerän itsepäisenä protestina.

Vaan niin se vanha koirakin oppi uusia temppuja, ja  lasken nyt mielelläni sekä Lords of Shadowin, että sen jatko-osan Mirror of Faten, pikkumokineen kaikkineen, osaksi suosikkisarjaani. Erilaisuus on piristävää, etenkin kun puhutaan niin vanhoista pelialan instituutioista kuin Castlevania.

Helmikuun lopulla Mercury Steamin tekemä tarinakolmikko saa päätöksensä, kun Castlevania: Lords of Shadow 2 julkaistaan PS3:lle, PC:lle ja Xbox 360:lle. Sitä ennen ehtii vielä tutustumaan tarinan kahteen aiempaan osaan, sillä syksyllä julkaistu Castlevania: Lords of Shadow Collection sisältää sekä ykkösen, että Mirror of Faten HD-version ja ykkösen molemmat DLC-paketit samoissa kansissa, ja on saatavilla kaikille samoille alustoille.

Vaikka se joitain vanhoja faneja niin kismittää, kuuluu kiitos Lords of Shadowille siitä, että Castlevania elää juuri nyt isointa kukoistuskauttaan. Konamilla näytettiin pelialalle niin kovin harvinaista selkärankaa uskaltamalla tehdä asioita, jotka ovat sarjalle hyväksi, mutta jotka eivät tule miellyttämään kaikkia. Siitä hyvästä syvä kumarrus.

Juho Penttilä

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1