tutkain

tutkain

Varas tuli, varasteli

Muutama vuosi sitten vuosituhannen vaihteen hiiviskelyklassikko Deus Ex tuotiin nykypäivään tarinallisen esiosa Deus Ex: Human Revolutionin muodossa. Ja Juho näki, että se oli hyvä. Deus Ex oli sopivasti nykypäivää ja historiaa, ja jos typerryttävät pomotaistot unohdetaan, ei minulla ole pelistä pahaa sanottavaa.

Human Revolutionin takana ollut tiimi yrittää saada nostalgiasalaman iskemään toistamiseen, sillä heidän kontolleen sysättiin sen toisenkin vuosituhannen vaihteen hiiviskelypelin nykyaikaistaminen. Jos Deus Exin fanaattiset fanit saatiin niitä muutamaa jääräpäätä lukuunottamatta ihmisvallankumouksen puolelle, niin tokihan tiimi onnistuu varastamaan myös Thief-fanien sydämet, eikö?

Ei välttämättä.

Tehokkaasti kirjoittajien näppäimistöä säästäväksi nimetty Thief on tylsän nykyaikainen muutenkin kuin nimensä puolesta. Toisin kuin Deus Ex, Thief ei jatka kolmen klassikkohiiviskelyn tarinaa, vaan luo omansa. Vaikka päähahmo on edelleen Garrett, ei se kuitenkaan ole se sama Garrett, johon ysärin lopun pelaajat ihastuivat Thief: The Dark Projectissa ja jatko-osissa.

Pelimerkit ovat kuitenkin varasmaisen hyvin paikoillaan: Thiefin näyttämönä toimiva nimetön kaupunki on hieno yhdistelmä keskiaikaa ja teknologista vallankumousta. Pimeitä varjoja, varomattomia vartijoita, alistettuja asukkaita ja tappava kulkutauti, asetelma on herkullinen ja erinomaisen sopiva gootahtavaan hiiviskelyyn.

Pekka peruspelaaminenkin on lähes kohdillaan. Garrett joutuu piiloutumaan varjoihin, varomaan melun tuottamista ja välttelemään väkivaltaisten vartijoiden katsetta. Koska Garrett on varas eikä murhaaja, täytyy vartijat joko kolkata tai välttää kokonaan. Hubikaupungissa liikkuminen on kiitettävän vapaata, joskin etenemisreitteinä toimivat ikkunat ja ovet sekoittuvat turhan usein pysyvästi lukittuihin kollegoihinsa.

Miksi sitten netin hiivamieli haukkuu Thiefin maan rakoon? Koska siinä on myös paljon sitä, miksi monet asiat nykypäivänä ovat niin pielessä. Vaikka hubimaailma on vapaa, ovat itse juonitehtävät ahtaita putkia, vartijat ovat tekoälyttömiä idiotteeja, Garrettin vapaus käyttää esimerkiksi köysinuolia on sidottu tylsästi valmiisiin pisteisiin ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa, eikä nimettömän kaupungin Batmaniksi ahneesta ja ovelasta mestarivarkaasta muutettu Garrett ole listan häntäpäässä.

Silti, uusio-Thief ei ole lähellekään niin huono peli, kuin katkerat fanit plebeijikannattajineen huutavat. Etenkin, kun kaikki kohteet merkitsevän Fusion-tilan ottaa pois käytöstä, on peli aivan mallikasta hiiviskelytoimintaa keskivertoa kiinnostavammassa maailmassa. Harmillisesti vain lähihistoria muistaa edelleen erinomaisen Dishonoredin, jota ilmestyessään syystäkin verrattiin vanhoihin Thiefeihin. Dishonored oli parempi Thief kuin mitä uusio-Thief on, mutta se ei tarkoita, etteikö Garrettin uusilla seikkailullakin olisi paikkaansa pelaajan hyllyssä.

Thief ei ole se peli, minkä nykypeliskene tarvitsee, se on peli, minkä se ansaitsee.

Juho Penttilä

Thiefin näyttämönä toimiva nimetön kaupunki on hieno yhdistelmä keskiaikaa ja teknologista vallankumousta

Mainos


loading

Otsikot

The Lighthouse Painting

Second Quest

Off-Peak

Night Shift

Ilmainen Internet Arcade

Mass Effect: Paragon Lost

Komea Borderlands-kokoelma

Plug & Play

Vanhojen pelien surullisuus

Höme Improvisåtion

Star Wars: Dark Forces

Devs Play

Star Wars: X-Wing Miniatures Game - minialusten avaruussotaa

Moving Stories

Mega Man 1-9: Super Turbo Remix

Dobble - hoksottimien kilpajuoksu

Ultima 0: Akalabeth

Corto Maltesen ensiesiintyminen

Lionheadin luonnoskirja

Pelimusiikin aarrearkku

The Crew - erämaan kutsu

Oodi odottamiselle

Sivilisaation optimointia Nations-lautapelissä

Pelikoneiden sietämätön rumuus

Liberté, égalité, fraternité: Assassin's Creed Unity

Indiana Jones and the Fate of Atlantis

Älä liiku!

Borderlands: The Pre-Sequel - letkeää tiimiräiskintää

Civilization: Beyond Earth

Timantit ovat ikuisia

Love Letter - rakkauskirjeitä prinsessalle

Muumit Rivieralla

Olipa kerran elämä

Nörtin kymmenen parasta

Uusretro tulee, oletko valmis?

Angry Video Game Nerd: The Movie

KO2PC

Pelimusiikki ennen ja nyt

Rakkaudesta pelimuistoihin

Kaikki alkoi pingiksestä

MouseCraft-älypeli panee rotat ruotuun

Kiilteleviä animetissejä: Sakura Spirit

Minä, mainostaja

Kaunis luotihelvettiräiskintä: Danmaku Unlimited 2

Retrotyylillä leikittelevää 2D-räiskintää: Luftrausers

Lautapelipöydällä Camel Cup -uutuus

Trials Fusion

Grand Theft Anonymous

Sanahyökkäys

Pelimieshahmot

Soturin palkka

Caballerojen koitokset

Polte sielussain

Massayksinpelit

Suunnitelmataloutta

Pohjolan Lapsukset

Eläköön kyynärpäätaktiikka!

Lordien juonet

Autopornoa

Veritrippi

Sininen ja valkoinen pelihistoria

Kissat vastaan vampyyrit

Maailmojen sota

Hassut hurjat hirviöt

Varas tuli, varasteli

Synnin pesä

Tietäjien taistelu

Tiimipelit - osa 3: Ghost Stories

Tiimipelit - osa 2: Pandemic

Tiimipelit - osa 1: Battlestar Galactica

Muoviukot saarnaavat luovuutta taviksille

Taitovisailut

Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Robottirallia

Vampyyrilinnan täysremontti

Nörttihuumoria elämässä eksyneille

Robottilogiikkaa

Bittiavaruuden sankarit

Insinöörin Odysseia kohti onnea

Lautapelilahjat - osa 3

Lentävä tappajahai

Linkki nuoruuteen

Lautapelilahjat - osa 2

Nainen joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Lautapelilahjat - osa 1

Megadrive-retro, osa 2

Knizian hitit - osa 3: Aavikon karavaanit

Ruotsalaiset kaivosmiehet

Omstart! Improvisoi!

Xcom: Enemy Within

Hobitin aika

Knizian hitit - osa 2: Samurai

Langenneen enkelin dramatiikka

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 2: Modernia veripalttua

Tunarimaailmanloppu on lähellä

Verta, suolenpätkiä ja videopelejä – osa 1: Muinaiset verikarkelot

Knizian hitit - osa 1: Tigris & Euphrates

Terveisiä täältä etelästä!

Loogisesti ruutua ruudun perään

Megadrive-retro, osa 1